U. G. Maddog

Mikko Kunnari (sanoitukset, laulu, taustalaulu, pahvilaatikkojen paukutus, kitaran rääkkäys, kaiken hirvittävyyden äänitys, managerointi, levy-yhtiön hankkiminen, asiainajo, livekeikat), Martti ”Jääukkojej villipeto” Mäki (laulu, taustalaulu, hetekalla hyppiminen, voihkinta, ujellus, kujertaminen, kitarat, äänitehostevariksen hankinta ja kasvatus, pilkkaus, rienaus, ylimaallinen vokalisointi)

Mikko Kunnari muistelee:
Miettiessäni mahdollista bändimiehitystä, tuli mieleen ainoastaan Mäen Martti, uskomattoman rohkea mies, joka esimerkiksi tanssipaikalle sisäänmennessä välittömästi pamautti vittumaisinta järkkäriä nyrkillä täysillä mahaan, ja taas Marttia vietiin viiden järkkärin voimin pihalle, niin ettei jalat maahan koskeneet. Ja kaikki kauneimmat naiset perästä Marttia lohduttamaan!!! Iggy Pop ei oo mitään Marttiin verrattuna! Oikeesti superlahjakas tarinankertoja, joka viihdytti bussilaumallisia rokkiretkeilijöitä nauruun kuolemisen partaalle. Genius, nero!!!

U. G. Maddog teki biisejä ja äänitti niitä Alahärmässä Martin kotona, menin vihkoineni viikonlopuksi Härmään ja tuloksena oli kasettikaupalla vaihtelevan laatuista sensuuriviranomaisten herkkua... Good evening motherfuckers, fathersuckers and teacher`s pets!!! Hyvää iltaa mutsinnussijat, isinlutkuttajat ja openlellit! This is rock´n roll... vaikken ollut vielä edes kuullut MC 5:n Kick out the jams, brothers and sisters sensurointiversiotakaan!

Isän maa, Ädin kieli, Siskon pillu ja Pikkuveljen persereikä, Let's rock!!!! biisien aloitusrepliikkejä... itse biisit jääköön odottamaan tulevaa shokkijulkaisua! Little girl, I wanna love you, uuuh, uuuh, uuuh, uuuh... I wanna put put put you very much! En löytänyt englannin sanakirjasta naimis-sanaa, kylläkin verbin: asettaa, panna, sanan: PUT, so i wanna put put, put, put, put you very much, sweet little girl, I waanna love you all summer… and I wanna shit in my trousers and piss too, because I love you, I wanna fart too, my sweet little rock´n roller… I wanna fart, because you must smell me, when I put put put put you… voitteko kuvitella: rivoustieteen professori ei tiennyt fuck-sanaa, FUCK-sanan mentävä aukko tiedoissa, eipä ole hurraamista!!!

U. G. Maddog pysyi salaisuutena siihen asti, kunnes Uusi Laulu -lehti alkoi jahdata kykyjä tulevalle kasettijulkaisulleen, joku johtoajatus oli Suomen paskimmat esitykset, pistin sitten demonauhan Uuden Laulun pojille... oikein tuli postissa ”levytyssopimus”, jossa pyydettiin minulta lupaa käyttää niitä ja näitä biisejä, joista kahta ei sitten käytettykään, koska meneillään oli suuri vuoden 1981 raiskauskeskustelu medioissa, ja kyseiset biisit käsittelivät raiskausteemaa suhteellisen vapaamielisesti... lainaan hieman kappaletta: Vanhan herran kävely puistossa: Vanha herra oli puistossa kävelyllä keppinsä kera, puiston reunassa oli tyttö, alastomana ottamassa aurinkoa, paljaan pillun näkeminen pani vaarin puntin pullistumaan, ja tuota pikaa hän riensi survomaan kyrpäänsä ihanan pillun uumeniin (tässä kohtaa äänitehosteet lähtevät lapasesta, slurt, slurt...), ikävä kyllä tyttö sattui olemaan mykkä (äänitehosteena paskaista naurua, slurt, slurt), vaari nussii itsensä ekstaasiin, kuivaa kyrpänsä paidan helmaan, jättää tyttöraukan tajuttomana, puhkinussittuna makaamaan, sitten paikalle saapuu joukko partiopoikia, jotka vuoron perään nussivat tyttöä, slurt, slurt kunnes tyttö kuolee, partiopojat häipyvät, ja paikalle saapuu poliisipartio, pidot senkun paranee, toinen poliiseista sanoo pannaan sitä persereikään, parempi sekin kuin soossiksi puhkinussittu vittu (slörp, slörp, slörp) lopussa lainasin Hubert Selby jr:n Hullun kertomusta, joka oli antanut minulle ehkä eniten virikkeitä miettiessäni mikä olisi vieläkin sairaampaa... metodini tehdessäni näitä oksettavia tarinoita oli järkeillä, mikä olisi vieläkin kauheampaa...

Uusi Laulu- lehden pojat sitten alkoivat mamoilemaan, soittivat ja peruivat parin biisin käytön, harmitti jonkun verran, koska biisit olivat lajissaan jäljittelemättömiä, ylittämättömiä vetoja... Ja Uusi laulu alkoi rocklehdissä mainostaa: Maan ensimmäinen todellinen vaihtoehto kokoelma! Irene is hard to satisfy - Suomen heikoimmat esitykset: mukana U. G. Maddog, Vuokraa vittu et cetera

Ja ainahan on levynjulkaisukeikkoja. Tuli sitten kutsu sellaiselle sunnuntaikeikalle Vanhalle ylioppilastalolle Helsinkin: luvattiin hotellimajoitus ja matkakulut maksaa, kuitteja vastaan... joo, Martti kieltäytyi lähtemästä, mietin ketäs täällä on tuttuja, Uusitalon Veli-Matti Ylihärmästä, kitaristi Lemmyn armosta, Vente oli lujaa lähdössä, mutta kun hänen äitinsä sai vihiä, niin Ventelle paukkui matkustuskieltoa, sen kanssa et lähde mihinkään; sellaisia ne äidit on, kieltää kaiken kivan...

Tais mulla olla jo pahan pojan maine. No, tais tulla soolokeikka!!! Mukaan änkesi kuitenkin evijärveläinen tuttu, Hullu-Jussi, huumeisiin seonnut kemian opiskelija, se lainas bongorummut joltain kaveriltaan ja lähdettiin sitten Evijärven nuorisoseuralta tanssikyytibussilla Härmään, jossa taas asuin, aamulla sitten Härmän asemalta junalla Helsinkiin - tässä täytyy taas valistaa kansaa, olin maalaispoika, joka ei vielä ollut käynyt Helsingissä!!! Eka Helsingin reissu oli myös eka keikkareissu! Rock´n roll maniacs are finally in big city!!! Jeeeeee!!! Vanhan kuppilassa siinä sitten olutta nautittiin, Jussi halus leikkiä Jim Morrisonia, joi muka itsensä tajuttomaksi ja meni lavan taa makoilemaan. Oli oikein soundcheck, kokeilin jotain bassoa, vedin jotain Public Imagen Public Image biisin bassokuvioo, upea mahtava bassoline, yksin kertaisuudessaan nerokas, vaikka keikan mä vedin vaan stand up-juttuna, vaikkei silloin mitään stand up-keikoista tiedetty. Tiesin, etten voi mitenkään luottaa Hullu-Jussiin. Olin miettinyt vain keikan avaus lauseen valmiiksi: Olemme tulleet tänne todistamaan uskostamme joulupukkiin!!!

Paikalla oli joku turkulainen ryhmä, joka halusi osallistua kaikkeen, se oli opiskelijaryhmä/bändi... siinä oli mukana Katajamäen Arto Alahärmästä, vanha keskikoulukaveri; hauska jälleennäkeminen! Mietin, että kun multa jutut loppuu, niin mä käytän näiden jätkien yli-innokkuutta hyväkseni... sitä veivasi backstagen ja baaritiskin väliä, ja odotteli keikkaa, olutta ja odotusta.....

Ja sitten: lavalle... Vedin joulupukki-jutun avausrepliikkinä, Good evening beautiful ladies ja jätkät saakin painua helvettiin, kosin eturivin upeimpia naisia, ja ihailin sanoilla heidän kauneuttaan ja persoonallisuuttaan, paasasin kaiken hulluuteni peliin, yleisö oli tietyn ajan näpeissäni, kun totesin, että nyt alkaa Mikolta jutut loppumaan... Sitten aloin toteuttamaan loppuosuus suunnitelmaani: Jotkut mulkut alkoi jo huudella, että alkakaa soittaa tai häipykää lavalta, mä huusin vastaan, että kun me nyt ollaan lavalle päästy, niin mehän ei täältä lähdetä kuin kantamalla! Ja ne turkulaiset teki just sen, mitä mä halusin! Ne oikein riemastui, että päästään kantamaan toi jätkä lavalta, ja ne tuli ja kantoi mut pois lavalta!!! Täydellinen lopetus mielestäni varsin onnistuneelle setille! Mutta Hullu-Jussia ne eivät saaneetkaan pois!!! Jussi paukutteli rumpuja ja porukat tuli multa kyselemään miten me saatais toi tyyppi pois lavalta. Mä sanoin vaan, ettei millään konstilla. Sitten joku meni ja kaatoi verhojen välistä kylmää vettä Hullu-Jussin niskaan!!! Se oli vikatikki! Jussi friikkas siitä niin pahasti, että se otti mikin ja rupes rääkymään: Te ette tiedä mitä on olla köyhä, kun pitää mennä Ruotsiin vanhainkotiin töihin ja kaivaa käsin paskaa vanhusten perseestä... sellaisia hommia Hullu-Jussi kesäisin teki!! Mä lähdin baariin hakeen kaljan ja menin pöytään istumaan ja siihen mun pöytään alkoi tulla mielenkiintoisia tyyppejä: Albert Järvinen, Dave Lindholm, Zape Leppänen, Janne Brunberg! Ja ne alkoi kehumaan mun juttujani, siis todella kehumaan, että on sulla kovaa läppää!!! Olin todella otettu, ja ne otti mut jengiin mukaan ja juteltiin kaikesta, Albert Järvinen vähän testaili mua, ja alkoi vaatimaan multa Dead Kennedys-rintanappia! Mähän en antanut. Mä sanoin, että sä et taida edes pitää koko bändistä. Tarjosin Bluesounds-rintamerkkiä, muttei Järvinen sitä halunnut, sitten se rupes kiusaamaan Brunbergin Jannea ja kaatoi kaljaa sen rintataskuun ja kasteli Jannen ajokortin, sen pahvisen vanhanaikaisen.... siinä meni ilta hienosti hyvässä seurassa, Jussi ei onneksi löytänyt tietään samaan pöytään. Ilta päättyi Dave Lindholmin vetämiin jameihin. Siinä sitten alkoi miettimään mihin hotelliin sitä nyt sitten pääsee yöksi.

Se juttu sitten selvisi: hotellimajoitus oli liekkihotelli-majoitus eli eikun käveleen Lepakolle parin kilsan päähän! Siinä suuri humoristi Jukka Lindfors ohjasi porukan yökävelylle Lepakkoluolaan, jossa Uusi Laulu lehden toimitus sijaitsi. Kurkku alkoi olla kipeä, eikä marssi Lepakkoon ollut mitenkään hauska, rock´n roll klamööri alkoi vähän jo karista. Ei siinä vielä kaikki: Lepakolla oli tapahtunut vesivahinko, ja jouduttiin kahlaamaan johonkin peräkammariin ja meille jaettiin jotkut patjat! Jukka Lindfors piti ylevän puheen ja lahjoitti pari pulloa Jaloviinaa noin parikymmenpäiselle artistikaartille, jonkun hörpyn sitä sai... kurkku oli jo melko kipeä! Angiinaksi todettiin koto-Härmässä!!! Ei oikein saanut nukuttua, kun ne turkulaiset piti helvetinmoista älämölöä koko yön!

Aamulla sitten Lindfors tuli takaisin, juteltiin sen kanssa niitä näitä, vesi oli alkanut jo laskea, mutta metrinen pino Uusi Laulun postitusvalmista viimeistä numeroa oli alhaalta pahasti kastunut! Jukka ei ollut asiasta hirveän mielissään. Ostin siltä lohdutukseksi pari vanhaa Uuden Laulun numeroa, sunnuntaikeikat ei oo stadissa iso suksee! Porukkaa keikalla ei Uuden Laulun maineesta huolimatta ollut kuin pari kolmesataa. Hullu-Jussi jäi Hesaan nussimaan Uusi laulu -lehden sihteeriä (ei ollut ihan pantavan näköinen Mikon mielestä) ja Mikko ei viitsinyt jäädä Hesaa ihmettelemään, kun kurkku oli kipeä... Takaisin Härmään!!!

Matkakorvauksien perään sai vielä huudella. Mutta taas oltiin kokemusta rikkaampia, ja Kunnarin Mikon maine alkoi kasvaa. Mutta tätä voidaan pitää U. G. Maddogin päätepisteenä. Ehkä nämä hirvittävät nauhat vielä ilmestyvät cd-muodossa, mutta ne voivat tuhota Suomen kansan moraalisen selkärangan, enkä voi ottaa sellaista taakkaa omalle tunnolleni. Taidanpa haudata ne 180 sentin syvyyteen ikuisiksi ajoiksi, viimeksi ne oli vain metrin syvyydessä.... Rest in peace, U. G. Maddog!!! Olkoon laakson turpeet sinulle keveät ja kestäköön potenssisi 127-vuotiaaksi!!! U. G. Maddog eli vuosina 1976-1978, sinä aikana tehtiin kasettikaupalla äänityksiä, joista vain pieni murto-osa julkaistiin Uusi laulu-lehden toimesta.