Mixed-Up Kids

Ensikokoonpano: Sami Ylikoski (basso, taustalaulu, koskettimet), Jukka Hakanen (rummut), Esa Mäkynen (kitara, laulu)

Seuraavaksi: Sami Ylikoski (basso, taustalaulu, koskettimet), Jukka Hakanen (rummut), Esa Mäkynen (kitara, laulu), Pertti Ahokas (laulu, kitara, koskettimet)

Lopuksi: Sami Ylikoski (basso, taustalaulu, koskettimet), Jukka Hakanen (rummut), Esa Mäkynen (kitara, laulu), Pertti Ahokas (laulu, kitara, koskettimet), Juha Kivistö (kitara)

Sami Ylikoski muistelee:
Bändi syntyi noin 80-luvun puolivälissä, kun kovaa treenikuntoa omaavat kaverit hajottivat harjoituskämpän liepeillä parveilevien fanien suruksi kuningasbaletin. Tero Pulkkinen (rip) päätti jatkaa uraansa muiden kanssa.

Soittotaidottomat Esa, Jukka ja minä jatkoimme sinnikkäästi kolmen soinnun hakkaamista Siltalopenkujalla äitini autotallissa. Jossain vaiheessa keikkasetti alkoi olla jo siinä vaiheessa, että tarvittiin kuskia keikoille jotka olivat Ilmajoen nuorisotiloja. Esan äiti Raija kuskasi ja hienosti kannusti poikia vaikka voisi kuvitella ettei varmasti yhtään kappaletta ole jäänyt Raijan mieleen sillä ajatuksella että nyt pojista tulee poppareita.

Seuraava sykäys tapahtui vuoden 1987 Provinssirockin leirintäalueella, jossa Esa bongasi Pertti Ahokkaan ja pestasi hänet muilta kysymättä bändiin. Ensitutustumisen jälkeen Pertsa ehti jo saada kenkää, koska jotkut (allekirjoittanut) eivät olleet vakuuttuneita miehen kyvyistä. Mies kuitenkin tuli orkesteriin ja vaikutti muut jäsenet muun muassa pistämällä Ibanezinsa paskaksi Ilmajoen työväentalon portaisiin.

Sittemmin tuli pari singleä ja levy, mutta omalta osaltani voisin sanoa, että ratkaisevin liike tapahtui Seinäjoen Bothnia Inn musapubissa ja se oli, myöhemmin kuulin, puolesta tunnista kiinni. Phoenix yhtye oli juuri hajonnut ja mehän oltiin heti, että "Junnu tuu meidän kans soittaa" ja leppoisana miehenä tunnettu kaveri sanoi että mikäs siinä. PMA:n kaverit myöhemmin kertoivat, että niillä oli aie myös napata mies itselleen. Allekirjoittaneelle ihan sama, Junnun kans olis silti soitettu. Siitä alkoi semmoinen kausi, että bändi oli koko ajan treeneissä tai sitten keikalla. Pieneksi bändiksi tehtiin älytön määrä keikkaa.

Tehtiin sitten taas yksi single ja voitettiin joku ihme kilpailu Pakkahuoneella Tampereella. Siitä kilpailusta oli joku juttu Radiomafiassa jossa haastateltiin Pertsaa ja se lesoili ihan huolella ja sen jälkeen pistivät biisin soimaan. Huonompi homma vaan, että ei meistä ollut kukaan vastaanottaamassa palkintoa, kaikki olivat häipyneet tahoilleen kuuntelematta lopputulosta. Esan sisko Minna oli paikalla siellä kun voittaja julistettiin ja kuulemma oli hieman hämmentynyt meininki kun koko bändi oli jo häipynyt. Ja se studioaika palkinto jäi osin lunastamatta, jäi 8 tuntia käyttämättä, että jos se lafka on vielä pydessä, niin meidän bändin nimellä voi koettaa pummaa studioaikaa.

Kaikissa kaveripiireissä tulee aina kahnauksia ja siihen varmaan tämäkin hajosi. Ei riitä että tuut niiden kolmen kanssa mukavasti toimeen jos se neljäs ei natsaa. Mutta kaikki kuitenkin sulassa sovussa nykypäivänä ja jos vielä aikovat sen yhden keikan vetää niin oon ylpeänä katsomassa ja rokkipoliisina arvostelemassa.

Henkilökohtainen uran kohokohta oli kun päästiin lämppäämään Satoria, joka oli suuri suosikkiyhtyeen siihen aikaan Oulussa. Kivoja kavereita olivat, mutta kyllä niitä varmaan hieman vitutti kun juotiin kaikki takahuoneen kaljat.

Pertti Ahokas muistelee:
Itse aloin vaikuttaa musiikkikuvioissa Ilmajoella liittyessäni keväällä 1987 Mixed-Up Kidseihin. Heti tehtiin keikkoja ja ääniteltiin demoja. Treenikämppä oli aluksi Ilmajoen Työväentalon yläkerrassa kunnan järjestämässä kämpässä. Sittemmin basisti Sami Ylikosken äidin autotallissa treenattiin. Ekoja keikkoja tehtiin omilla autoilla. Allekirjoittaneen 127 Fiatilla ja peräkärryllä. Kirjapaino IL-MO:n entinen Mersu 207 paku kiersi kanssamme Down By The Laituria myöden ja parhaillaan autoon ängettiin 14 henkeä ja bändikamat…

Demoja ääniteltiin tuohon aikaan Aholan Kimmon AMS-studiolla ja mekin teimme siellä useamman nauhan. Mieleenpainuvin äänityskerta oli se kun ryntäsimme omasta mielestä hyvin onnistuneen biisivedon jälkeen tarkkaamoon, niin kovan keikka- ja äänitystahdin uuvuttama Kimmo oli nukahtanut mikserin ääreen.. että ainakaan äänittäjän mielestä veto ei ollut NIIIIN KOVA..

Omalle Hooray Records levymerkille aloitettiin levynteko sinkulla "All the Kids / A Bottle of Cheap Wine" vuonna 1989. Toinen sinkku "She Kissed Me / Not the Best Time" ilmestyi samana vuonna. Sitten vuonna 1990 julkaistiin mini-LP "Get Down with It". Nämä äänitettiin Mika Sundqvistin legendaarisella Lempäälän studiolla Viitasen Janin toimesta. Seuraava viiden? biisin demo tehtiin Stratovarius -mies Timo Tolkin studiolla Herttoniemessä ja siellä saatiin melko onnistuneita otoksia.

Kuitenkin markkinataloudellisista syistä 1991 ilmestynyt single "Bye-bye / Ride On" äänitettiin Akaan MR-studiolla, jonne bändi sai palkinnoksi studioaikaa voitettuaan Tampereella pidetyt bändikisat. Kyseisen sinkun miksasi Costello Hautamäki Tampereen Harasoo studiolla.

Single päätyi erään neitokaisen matkassa Amerikkaan ja sitä kautta New Jerseyläiselle radioasemalle soimaan ja nousi jopa listoille parina kuukautena. Joitain pienlehtiä kiinnostui musiikistamme myös rapakon takana. Ja pari ruotsalaista pienlehteä lähestyi meitä myöskin ja kirjoitteli pikku juttuja / levyarvosteluja.

”She Kissed Me” singleversio päätyi myös Miettisen Kimmon Gaga Goodies -kokoelmalle "The Very Best of Finnish Independents FINNDIES VOLUME 1", jolla promotoitiin suomalaista Indie-musaa vuonna 1992 ainakin Ameriikassa.

2009 "julkaistiin" 100 kpl:n "kaveripainos" CD-muodossa, jolla on ennen julkaisemattomia demoja höystettynä She Kissed Me:n sinkkuversiolla. Levyä on jaettu vain valikoiduille tahoille eikä varsinaisesti siis julkaistu julkisesti. Mm. nuo Timo Tolkin äänittämät ja miksaamat biisit ovat mukana tällä tallenteella. Ja Harasoolla Viitasen Janin äänittämät aika lailla viimeiset tallenteet "Keep Going On" ja "Another Good Time" ovat mukana myös.

Hooray Records -levymerkin alla julkaistiin Kids-tuotannon lisäksi sinkut ilmajokelais-seinäjokelais-kurikkalais- kauhajokelaiselta Phoenixilta ja lapualaisilta Uristopazilta ja Fuzzbunniesilta. Ko. äänitteillä Hooray oli vain vauhdittamassa "yhteismarkkinointia".

Jonkinlaisena sivuprojektina minulla ja Junnulla oli duo Chanol Bay.

1991 perustettiin firma Hooray Ky ja ostettiin Scania 110 vm. 1972 keikkabussi joka sitten ajelikin Helsinki-Rovaniemi ja Kaskinen-Kuopio akselilla Mixed-Up Kidsien kanssa aktiivisesti.

Bussia myös vuokrattiin aktiivisesti ja allekirjoittanut hoiteli jonkin verran bussikuskin ja roudarin pestiä mm. Yölle ja Murkulat-bändille.

Ylisen Petri ”Oikku” kehittyi kovaksi keikkamyyjäksi ja hommasi paljon keikkoja ja niillä reissuilla tehtiin mm. paikallisradiohaastatteluja varmaan parikymmentä. Oli monia lämppärikeikkoja. Yksi mieleenpainuvimmista oli Oulun Cafe Adamissa ruotsalaisen Satorin kanssa. Toinen mieleenpainuva lämppärikeikka Mietaalla päättyi siihen, että pääesiintyjä näytti kesken setin lappua että viimeinen biisi, mutta koska setti oli kesken niin jatkettiin soittoa kunnes ääniteknikot väänsivät potikat nollille. Oli vissiin liian kova meno päällä… No eipä pääesiintyjästäkään kauaa sen jälkeen kuultu mitään.. loppui ura heilläkin melko pian.

Lämppärikeikkoja tehtiin eri puolilla Suomea Yön, Peer Guntin, Miljoonasateen, Pekka Ruuskan, Horsepowerin, Juliet Jonesin Sydämen jne. kanssa. Ruotsiin suunniteltiin neljän keikan rundia erään uumajalaisen agentin kanssa 1990, mutta homma kuivui kasaan ja agentin luuri hiljeni.

Oli keikkoja pienille yleisöille (Raahessa pari kuulijaa) ja isommille (Turussa Juliet Jonesin lämppärinä n. 700 ja Provinssin Indie-lavalla jotain 1000 henkeä.

Keikkoja tehtiin noin pariakymmentä per vuosi jonnekin vuoteen 93 / 94 asti. Poikkeuksena vuoden 91 aikana tehdyt 50 keikkaa. Sen jälkeenkin oli satunnaisempaa keikkailua ja viimeinen keikka oli Selmun 10-vuotisjuhlissa.

Homma vähän niin kuin kuivui kasaan ja kukin jatkoi enemmän tai vähemmän musiikin parissa tahoillaan. Uutta tulemista treenaamisen muodossa kokeiltiin 2010. Ja sitten taas 2019.


Kuva: Katja Tuominen


Kuva: Latvis