Pertti Ahokas muistelee

Hooray Records, Ilmajoen Elävän Musiikin Yhdistys, Mixed-Up Kids sekä Chanol Bay

Itse aloin vaikuttaa musiikkikuvioissa Ilmajoella liittyessäni keväällä 1987 Mixed-Up Kidseihin. Heti tehtiin keikkoja ja ääniteltiin demoja. Treenikämppä oli aluksi Ilmajoen Työväentalon yläkerrassa kunnan järjestämässä kämpässä. Sittemmin basisti Sami Ylikosken äidin autotallissa treenattiin. Ekoja keikkoja tehtiin omilla autoilla. Allekirjoittaneen 127 Fiatilla ja peräkärryllä. Kirjapaino IL-MO:n entinen Mersu 207 paku kiersi kanssamme Down By The Laituria myöden ja parhaillaan autoon ängettiin 14 henkeä ja bändikamat…

Demoja ääniteltiin tuohon aikaan Aholan Kimmon AMS-studiolla ja mekin teimme siellä useamman nauhan. Mieleenpainuvin äänityskerta oli se kun ryntäsimme omasta mielestä hyvin onnistuneen biisivedon jälkeen tarkkaamoon, niin kovan keikka- ja äänitystahdin uuvuttama Kimmo oli nukahtanut mikserin ääreen.. että ainakaan äänittäjän mielestä veto ei ollut NIIIIN KOVA..

Omalle Hooray Records levymerkille aloitettiin levynteko sinkulla "All the Kids / A Bottle of Cheap Wine" vuonna 1989. Toinen sinkku "She Kissed Me / Not the Best Time" ilmestyi samana vuonna. Sitten vuonna 1990 julkaistiin mini-LP "Get Down with It". Nämä äänitettiin Mika Sundqvistin legendaarisella Lempäälän studiolla Viitasen Janin toimesta. Seuraava viiden? biisin demo tehtiin Stratovarius -mies Timo Tolkin studiolla Herttoniemessä ja siellä saatiin melko onnistuneita otoksia.

Kuitenkin markkinataloudellisista syistä 1991 ilmestynyt single "Bye-bye / Ride On" äänitettiin Akaan MR-studiolla, jonne bändi sai palkinnoksi studioaikaa voitettuaan Tampereella pidetyt bändikisat. Kyseisen sinkun miksasi Costello Hautamäki Tampereen Harasoo studiolla.

Single päätyi erään neitokaisen matkassa Amerikkaan ja sitä kautta New Jerseyläiselle radioasemalle soimaan ja nousi jopa listoille parina kuukautena. Joitain pienlehtiä kiinnostui musiikistamme myös rapakon takana. Ja pari ruotsalaista pienlehteä lähestyi meitä myöskin ja kirjoitteli pikku juttuja / levyarvosteluja.

”She Kissed Me” singleversio päätyi myös Miettisen Kimmon Gaga Goodies -kokoelmalle "The Very Best of Finnish Independents FINNDIES VOLUME 1", jolla promotoitiin suomalaista Indie-musaa vuonna 1992 ainakin Ameriikassa.

2009 "julkaistiin" 100 kpl:n "kaveripainos" CD-muodossa, jolla on ennen julkaisemattomia demoja höystettynä She Kissed Me:n sinkkuversiolla. Levyä on jaettu vain valikoiduille tahoille eikä varsinaisesti siis julkaistu julkisesti. Mm. nuo Timo Tolkin äänittämät ja miksaamat biisit ovat mukana tällä tallenteella. Ja Harasoolla Viitasen Janin äänittämät aika lailla viimeiset tallenteet "Keep Going On" ja "Another Good Time" ovat mukana myös.

Hooray Records -levymerkin alla julkaistiin Kids-tuotannon lisäksi sinkut ilmajokelais-seinäjokelais-kurikkalais- kauhajokelaiselta Phoenixilta ja lapualaisilta Uristopazilta ja Fuzzbunniesilta. Ko. äänitteillä Hooray oli vain vauhdittamassa "yhteismarkkinointia".

Jonkinlaisena sivuprojektina minulla ja Junnulla oli duo Chanol Bay, joka sekin teki joitain kymmeniä keikkoja esittäen sekä omia että lainabiisejä. Tältä kokoonpanolta ainoa tallenne on KEMUn studiolla (Seinäjoen vanhalla nuopparilla) Löyvän Timon äänittämä demo, jolla akustinen Duo-biisi "Guardian Angel" sekä bändibiisi "What She Wants", jolla on rummuissa Kidsien Jukka Hakanen ja bassossa sittemmin The Flaming Sideburnsin basistina tunnettu Marko Perälä.

1991 perustettiin firma Hooray Ky ja ostettiin Scania 110 vm. 1972 keikkabussi joka sitten ajelikin Helsinki-Rovaniemi ja Kaskinen-Kuopio akselilla Mixed-Up Kidsien kanssa aktiivisesti.

Bussia myös vuokrattiin aktiivisesti ja allekirjoittanut hoiteli jonkin verran bussikuskin ja roudarin pestiä mm. Yölle ja Murkulat-bändille.

Ylisen Petri ”Oikku” kehittyi kovaksi keikkamyyjäksi ja hommasi paljon keikkoja ja niillä reissuilla tehtiin mm. paikallisradiohaastatteluja varmaan parikymmentä. Oli monia lämppärikeikkoja. Yksi mieleenpainuvimmista oli Oulun Cafe Adamissa ruotsalaisen Satorin kanssa. Toinen mieleenpainuva lämppärikeikka Mietaalla päättyi siihen, että pääesiintyjä näytti kesken setin lappua että viimeinen biisi, mutta koska setti oli kesken niin jatkettiin soittoa kunnes ääniteknikot väänsivät potikat nollille. Oli vissiin liian kova meno päällä… No eipä pääesiintyjästäkään kauaa sen jälkeen kuultu mitään.. loppui ura heilläkin melko pian.

Lämppärikeikkoja tehtiin eri puolilla Suomea Yön, Peer Guntin, Miljoonasateen, Pekka Ruuskan, Horsepowerin, Juliet Jonesin Sydämen jne. kanssa. Ruotsiin suunniteltiin neljän keikan rundia erään uumajalaisen agentin kanssa 1990, mutta homma kuivui kasaan ja agentin luuri hiljeni.

Oli keikkoja pienille yleisöille (Raahessa pari kuulijaa) ja isommille (Turussa Juliet Jonesin lämppärinä n. 700 ja Provinssin Indie-lavalla jotain 1000 henkeä.

Keikkoja tehtiin noin pariakymmentä per vuosi jonnekin vuoteen 93 / 94 asti. Poikkeuksena vuoden 91 aikana tehdyt 50 keikkaa. Sen jälkeenkin oli satunnaisempaa keikkailua ja viimeinen keikka oli Selmun 10-vuotisjuhlissa.

Homma vähän niin kuin kuivui kasaan ja kukin jatkoi enemmän tai vähemmän musiikin parissa tahoillaan. Uutta tulemista treenaamisen muodossa kokeiltiin 2010. Ja sitten taas 2019.

Työväentalolla aloiteltiin omien tapahtumien järjestäminen yhteiskeikalla Kortesjärvisen Zarabin kanssa 1988. 1989 talvella oli yhteiskeikka Vita Breviksen ja Mixed-Up Kidsien kanssa samassa paikassa. Muutenkin oltiin paljon tekemisissä maakunnan bändien kanssa ja keikkoja järjestettiin vuoroin eri paikkakunnilla. Oli paljon verkostoitumista mm. opiskelukavereita oli eri puolilta maakuntaa esim. Kokkola tuli kuvioihin Rintakorven Hannun kautta. Oltiin aktiivisia Marrasrokin taustahenkilöitä kunnes järjestämisvastuu siirtyi 1989 Mixed-Up Kidsien ja Vita Breviksen ympärillä pyörivälle kaveriporukalle ja perustetulle elävän musiikin yhdistys IMU ry:lle.

IMUn ensimmäinen tapahtuma oli kaksipäiväinen: torstaina 18.5.1989 Rockvoudin avajaisklubi (William Shakes the Spear ali ex-Zarab sekä Mixed-Up Kids). Seppälän vanhalla Hallilla järkättiin ikärajaton bändi-ilta la 19.5.1989 (Fly & co, Satisfaction, Positive Mental Attitude, Fuzzbunnies ja Mixed-Up Kids).

Elokuussa 1989 järjestettiin IMU-cup, jossa pelattiin rockfudista maakunnan eri joukkueiden kesken (Kasperin Komiat, Oikun Enkelit, Ämyri, Körmy ja Päntäneen Vesurit) ja teltassa Siltalan alueella soittivat: Jack Meatbeat and The Underground Society, Mixed-Up Kids, Sancho Panza ja Hiljainen Linja.

Kaluste Lähdesmäen talossa sijainneeseen Siltavoutiin päädyttiin järjestämään klubi-iltoja eräiden treenien jälkeen käydessämme oluella ko. paikassa. Ravintoloitsijat innostuivat ideastamme ja niin syntyi Rockvouti-niminen klubi Ilmajoen Siltalan alueelle. Paikkaan mahtui noin 120 asiakasta ja meno oli jokseenkin mainiota. Bändejä kävi ympäri maata ja paljon oli paikallistason toimintaa, mutta usein jokin nimekkäämpi bändi ja joku lämppäri lähialueelta. Yhteistyötä tehtiin KEMUn kanssa ja saatiin sitä kautta mielenkiintoisiakin bändejä. Jopa kansainvälistä toimintaa hollantilaisen Prats the Whoblem -yhtyeen muodossa saatiin Ilmajoelle!

Pääasiallinen tarkoitus oli tarjota keikkoja eteläpohjalaisille bändeille. Klubi-illoissa esiintyivätkin mm. Carillo, Uristopaz, Phoenix, Fuzzbunnies, Chanol Bay, Sancho Panza, Noitalinna Huraa! jne Vuoden 1990 puolella koettiin enemmän jo bändejä kauempaakin: God’s Lonely Men, Lowdown Shakin’ Chills, Northwind, The Mies, Electric Blue Peggy Sue and the Revolutionions from Mars, 22 Pistepirkko, Alice in Wasteland, Truba & Durix

Marrasrock oli kunnan nuorisotoimen järjestämä vuoteen 1988 saakka. Apuna oli jo tuolloin paikallista muusikkoporukkaa. Järjestyshäiriöiden stressaama nuorisotoimi antoi vetovastuun IMU:lle 1989. Tapahtuma keräsi jopa 500 henkeä Seppälän nuorisotilojen saliin. Musiikki kiinnosti. Väki oli ahtautunut saliin kuuntelemaan bändejä eikä vain hengailemaan ulkona (vaikka sitäkin ehdittiin).

Omat arkistoni ovat varsin puutteelliset…

• Marras-rock 1986 (kolmas)
  Stix Staff (Ylistaro), Phastasmagoria (Alavus), Kansa-Vakuutus (Kurikka), Poor Tom, Vita Brevis, The Great Shakers, Mixed-Up Kids (neljä viimeksi mainittua Ilmajoelta)
• Marras-rock 1987 (neljäs)
  F.F.F. (Fucking Fat Fuckers), Vita Brevis, Mixed-Up Kids, Poor Tom, (nämä neljä Ilmajoelta) Generator (?), Airvan (Seinäjoki), Rankkipannu (Kuortane), Dragons’ Lair (Nurmo), Zarab (Kortesjärvi)
• Marras-rock 1988
  Mixed-Up Kids
• Marras-rock 1989
  PMA (Positive Mental Attitude) (Seinäjoki), Carillo (Seinäjoki), Hanhart (Kauhava), Mixed-Up Kids (Ilmajoki), Vita Brevis (Ilmajoki), Phoenix (Kurikka), Vihan Lapset (Vaasa), Horsepower (Tampere / Viiala?)
• Marras-rock 1990
  Mixed-Up Kids
• Marras-rock 1991
  Mixed-Up Kids, Jack The Meat Beat, YÖ (Tampere)
• Marras-rock 1992
  Kumisetä (Lapua), Munko Pois (Seinäjoki), PMA (Seinäjoki), Mixed-Up Kids (Ilmajoki), Kolumbia orkesteri (Ilmajoki), Jack The Meat Beat (Helsinki), Frogley-trio (Tampere)

****

Loppukaneettina todettakoon, että vanhat sananlaskut pitävät paikkansa: aikansa kutakin ja silloin on taottava kun rauta on kuumaa. Stressi ja arki ovat luovuuden ja toiminnallisuuden pahimmat viholliset. Aika oli jokseenkin erilaista tuolloin 1980-1990 luvuilla. Ja kun oltiin pari-kolmekymppisiä...

Pertti ”Pertsa” Ahokas, Seinäjoki 27.3.2021