Esa Hautala muistelee

Oli 1960-luvun loppua kun tapahtui tutustuminen musiikkiin. Ensimmäiset muistikuvat ovat "viideltä saunaan ja kuudelta putkaan" kun radiosta kuulin Irwin Goodmanin Työmiehen lauantain sekä Ryysyrannan. Vanhempieni mielestä ne olivat kolahtaneet mulle heti kun kirkossakin olin ihmetellyt, että missä viipyy kyseiset kappaleet.

Kauhajoen Hyypässä isäni nuorin veli Keijo Seppänen aloitteli kitaransoittoa 1960-luvulla ja ns. vanhassa tuvassa kävi kylän muitakin soittajan alkuja kokeilemassa kuinka yhteissoitto sujuu. Rummuissa oli Esa Olkkonen, bassossa Jarmo Antila. Rummuissa oli myös Harri Reiniö.

Siellä innostuin itse soittohommista, kun sai tuntumaa soittimiin joita pääsi vähän kokeilemaankin. Keijo oli rakentanut sähkökitaran Jurvan kotiteollisuuskoulussa Hagström kitaran mallin mukaan ja rakennuskaverina oli ollut Risto Kiilunen Kuortaneelta. Sillä kitaralla aloittelin ja opin ensimmäiset avosoinnut Am, Em, D... Vahvistimena oli putkiradio. Lattialla olleita irtokajareita potkimalla sai muutettua soundeja komppiin ja sooloon. Opettaja Heino Hautio tinasi pojille nauhakaikulaitteen ja ensimmäisen putkivahvistimen.

Ensimmäisen koppis-landolan sain 10-vuotiaana ja se ostettiin Kauhajoelta Ydin-Sähköstä. Sillä akustisella Landolalla treenailtiin musiikin alkeita muutamia vuosia kunnes alkoi bändit kiinnostaa. Joka päivä kun koulusta kotiuduttiin soitettiin Hurriganesin Roadrunner-levy A- ja B-puolineen läpi ja sillä saatiin rokin kaava lihasmuistiin.

Sittemmin Keijon itsetekemä kitara vaihtui aitoon viininpunaiseen Hagströmin H II N malliin, jota käytinkin sitten bändihommissa 1980-luvun alkuun, jolloin ostin kitaransoitonopettaja Pekka Bäckstömiltä aidon Fender Stratocasterin vuosimallia 1978 ja Dynacord King vahvistimen. Siihen kylkeen kun vielä lisättiin Sun-ie Wah Wah oli punkkisoundi valmis. Keijo osti 100 wattisen Laney Klipp vahvistimen, jolla soittelin kunnes ostin samanlaisen oman setin.

Bäckströmin Pekka piti alkeiskitarakursseja Fazer-musiikkiliikkeelle Filppulankylässä entisellä Hakalan kaupalla TV-huolto Haaviston tiloissa. Sieltä jatkoin vielä yhden vuoden Pekan yksityisoppilaana Heikkilän Tuomon kanssa. Tuppu soitteli sitten myöhemmin bassoa The Band Of No Return kokoonpanossa. Kurssilla tuli tutuksi myös Jari Ikkelä, josta tulikin vuosia myöhemmin bändikaverini.

Mitä tulee paikallisiin musiikillisiin vaikuttajiin niin Filppulankylässä harjoitteli Tapio Turjan ulkorakennuksessa Noitarovio. Sitä kuuntelin varaston ulkopuolella menevällä kadulla. Ja toinen merkittävä tekijä oli keskustassa harjoitteleva Lex Kallio. Näissä bändeissä oli ainekset vaikka mihin. Olihan heidän musiikki aivan muuta kun iskelmää. Heidän musiikki jyräsi.

1977-78 alkoi sormet jo taittumaan sen verran, että luokkakaverini Harri Heikkilä (rummut) ehdotti Pasi Tuoviselle (soolokitara) ja Seppo Vainionpäälle (basso), että Filppulassa olisi yksi lisäkitaristi heidän bändiin. Sain pestin ja tämä Rock Galax oli ensimmäinen bändini 1978-79. Saatiin kasaan toistakymmentä biisiä ilman laulua ja nämä nauhoitettiin Heikkilän autotallissa, jossa harjoittelimme.

1980 alkoi punkrock painaa päälle ja syntyi Kasa piikkejä. Muistelisin että bändi oli alunperin Tuovisen Pasin (kitara) ja Haapalan Markun (rummut, basso) ajatusriihen tuotosta. Pojat olivat treenailleet kaksistaan jo aiemmin Haapaloiden asunnon kellarissa ns. tubitoimiston talon kellarissa. Samassa tilassa oli vuotta paria aiemmin harjoitellut The Bloody Fucks, jossa Markku oli soittanut rumpuja. Bändin muokkautuessa siirryttiin Heikkilän Harrin (rummut) autotalliin ja laulajaksi tuli Jukka ”Frogley” Mänty-Sorvari. Hän oli aiemmin laulanut Rasa yhtyeessä ennen Kauhajoelle muuttoa.

Kasa piikkejä yhtyeen ohjelmisto oli lähinnä biisejä Eppujen ja Popedan ekoilta levyiltä. Toki setissä oli mukana myös muita punk-klassikkoja. Ensimmäinen demo käytiin äänittämässä Seinäjoella Suikki Jääskän Botniasound studiolla. Äänitetiin kappaleet Sota ja Luoksein jää. Näissä kappaleissa sanat olivat Latviksen tekemät ja sävellykset olivat bändin omat. Lähetimme kasetin YLElle Rockradioon, jossa Holle Holopainen sanoi sitä peruspunkiksi. Kiitos.

Bändin eka keikka oli nykyisen Yläkoulun ruokalassa, joka silloin oli urheilusali. Todellinen eka keikka oli Aulava-rokissa sunnuntaipäivän bändi-iltapäivässä 12-13.7.1980. Keikalle lähdettiin kahdella autolla Mänty-Sorvarin Jaakon Ramblerilla ja Seppäsen Keijon Chevrolet Malibulla. Amerikkalaiset oli rautaa. Yleensä Jaakko Mänty-Sorvari kyyditsi meitä, jos Tanssiyhtye Panamalla ei ollut omaa keikkaa.

Soittotaitojen kehittyessä kehittyi myös kalusto. Heikkilän Harrin kanssa käytiin Vaasan Unisoundilta ostamassa FALL-merkkiset laulukaapit ja Seinäjoen Soitinkaupasta siihen kylkeen 100 wattinen Yamahan 6-kanavainen mikseri. Se oli kova paketti silloin.

Toinen Aulavan keikka olikin heti 19.7.1980 Hurriganesin lämppärinä ja siellä kuvattiin Roudarit dokumenttielokuvaa. Hurriganesin soundcheckin aikaan pääsimme filmille kahden sekunnin otokseen ja se taitaa olla ainut kuva Kasa piikeistä.

Olimme vielä kolmannenkin kerran Aulavalla loppukesästä kun pääsimme Eppu Normaalin lämppäriksi. Pikakomennuksesta johtuen biisivalikoimamme oli Eppu painotteinen ja huomasimme vasta Aulavalla, että kuka siellä kodassa oikein soittaa. No, ei siinä mitään, keikka keikkana. Keikkaa pukkasi myös syksyllä Kauhajoen Kasinolle. Palkkio oli 100 markkaa per bändi. Meitä oli viisi kaveria ja The Shits bändissä kuusi jäsentä eli fifti sixti. Talvella 1980 alkoi Kasa piikkien tarina olla taputeltu.

Uudet tuulet puhaltelivat kesällä 1981. Mänty-Sorvarin Jukka (rummut, laulu) ja Tuovisen Pasi (kitara) alkoivat viritellä uutta projektia, joka sai nimen Noidankehä. Edellämainittujen lisäksi siinä olivat minä kitarassa ja Vainionpään Seppo bassossa. Myöhemmin bassoon vaihtui Jarmo Rantala. Noidankehässä oli jo yritystä niin biiseissä, kun soittotatsissa muutenkin. Kävimme ainakin kahdet Rock-SM karsinnat läpi, jotka olivat Seinäjoella ja Vaasassa.

Suikilla käytiin taas Seinäjoella. Ja studiossa saatiin kuusi biisiä narulle. Rakkauden ranta, Rokunelma, Matkalla tuntemattomaan, Saastetta, Luoksein jää ja Vuosi sodan. Kaikkin sanat otettiin Latviksen sanoitusmapista, sävellyksistä vastasivat Jukka ja Pasi ja bändillä sovitettiin

Kun Alavuden nuorisoseuralla oli syksyn avajaiset 3.10.1981 niin Noidankehä pääsi The Ronski Gangin lämppäriksi. Ronski Gangilla oli hienot valot ja savut, jotka tehtiin vesihöyryllä. Kun Pave Maijanen oli perunut Keuruulta keikan niin Ronski lähti paikkaamaan ja soittojärjestys meni uusiksi. Noidankehä aloitti ja Ronski soitti yhden pitkän setin ja me jatkoimme vielä toisella setillä illan loppuun. Lähtiessään Sjöblom sanoi roudareille, että "näille sitten vaan perusvalot eikä muuta." Ronski lähti ja roudarit laittoivat kaikki peliin mitä Gangiltä löytyi, savut ja valot. Oli hieno ja märkä keikka kun se savuhan tehtiin vesihöyrystä. Käytiin myös Seinäjoella KEMUN –keikalla Kari Peitsamon lämmittelijänä. Holle puffas tätä Rockradiossakin. Oli hieno kuulla bändin nimi mainittavan oikeen ratiossa.

Noidankehään päättyi sillä erää soitot Jukan, Pasin, Harrin ja Sepon kanssa. Pasi ja Seppo lähtivät armeijaan 1983. Jukkahan siellä oli ollut jo pidempään soitto-oppilaana 16-vuotiaasta alkaen. Minä ja Harri lähdettiin armeijaan vuonna 1984. Vuonna 1985 Frogley, Pasi, Örtzi, Eppu ja Rockheart polkaisivat Skädämin käyntiin, joka onkin sitten ihan toinen juttu.

Minun tarinani jatkui Haupitz kokoonpanossa, joka syntyi melkein vahingossa keväällä 1986. Jari Ikkelä oli ja on kova amerikanrautamies ja hänellä oli tuohon aikaan keltainen Dodge Dart HT, jota setäni Keijo Seppänen korjaili Hyypässä. Kerran Jari oli kanssani yhtä aikaa Hyypässä ja kahvitauolla tuli musajutut puheeksi. Ei muuta kun vinttiin ja kitarat käteen. Siitä muutama viikko niin loputkin soittajat olivat löytyneet.

Jarilla oli ollut ennemmin Tabu nimisessä kokoonpanossa, joka oli jäänyt telakalle. Haupitz aloitti lähes samalla miehityksellä: Jari Ikkelä (kitara), Petri Huhtanen (laulu), Vesa Kaunismäki (basso), Antti Ketola (rummut) ja minä toisessa kitarassa.

Selvää oli, että Skädämin vanavedessä mennään omilla biiseillä, joita syntyikin mukavaan tahtiin kahden setin ajaksi. Treenikämpäksi tuli nuorisotalo Räimiskän yläkerta. Silloin oli alakerrassa kirjasto, joten soitto alkoi vasta kun kirjasto suljettiin. Treenejä oli 2-3 kertaa viikossa. Rutiinia soittoon tuli roimasti. Vuoroaan odotti myös Twilight, joilla oli jo silloin musiikin teoriat kunnossa.

Haupitz bändillä mentiin liki heti Kauhavalle Aholan Kimmon studiolle purkittamaan kaksi biisiä, jotka olivat minun ja Ikkelän tekemät Yön yksinäinen kulkija ja Matkalla huomiseen. Niitä läheteltiin Pohjanmaan paikallisradioihin soitettaviksi.

Erilaiset nuorten taidetapahtumat ja bändi-kilpailut tulivat Haupitzin kanssa tutuiksi. Näistä yleensä pääsimme jatkoon, mutta seuraavien vaiheiden koittaessa vastus oli jo kovempaa kun kehissä oli mm. Elvis Bresnev ja MT-1 (Manic Toys). Näistä tapahtumista tuli myös radiolähetys, jossa oli bändihaastatteluja yms. ja saatiin hieman nimeä. MT-1 (Manic Toysin) kanssa teimme muutamia yhteiskeikkojakin täällä Pohjanmaalla.

Syksyllä puolukan myyjät rantautuivat Kauhajoelle. Huhtasen Petri kävi kysäisemässä bussin hintaa ja onko myynnissä? Niin Haupitzille hommattiin oma Scania bussi 6900 markalla ja sekin raha haettiin pankista vekselillä. Pitihän bändillä olla oma bussi. Skädämilläkin oli musta Volvo.

Saimme Kauhajoen kunnalta pienen apurahan demon tekemiseen ja studioksi valittiin JJ-Studio Tampereelta, jonka omistaja Juuso Norlund toimi äänittäjänä. Se olikin oikein ammattimiesten hommaa. Tuotoksena syntyi biisit Kun liidän radallain (säv. Kaunismäki, Ikkelä, Hautala. san. Haupitz) ja Rakkauden voima (säv. Kaunismäki, Ikkelä, Hautala, san. Ketola, Hautala). Keikkaa tietenkin tehtiin koko ajan.

Haupitzin tarina alkoi loppumaan vuonna 1987, kun Kaunismäen Vesa kertoi muuttavansa amerikkaan. Tapahtui miehistön vaihdos ja basson varteen tuli loppuajaksi Timo Pitkänen (Funkykarkurit jne). Myös armeija kutsui kaikkia muita paitsi meikäläistä, joka oli sen jo käynyt. Viimeisen Haupitz keikan soitimme Teuvan Kaarihovilla ja olimme Eppu Normaalin lämppärinä. Itse jouduin soittamaan Pantsen kitarakamoilla. Marsuni saundi oli kuulemma liian tykkyä ja volumet kovalla. Ei innostanu laisinkaan. Outoa, kun lavalla sai puhuttua soittamisen aikana. Rokkiahan soitetaan KOVAA - olinhan ollut mukana myös kurikkalaisessa Cromwell bändissä jo keväästä 1985 alkaen. Siinä bändissä sai ja piti soittaa kovaa, se oli hienoa. Cromwellista puheenollen niin itseasiassa samoihin aikoihin, kun Riitaluoma Jukka (Rockheart, Riitis) oli ollut perustamassa Skädämiä, minä menin vähän kuin Jukan tilalle Cromwelliin, jossa hän soitti ennen Skädämiä.

Cromwellissä minun aikaan soittivat alussa Erkki Mäki-Jouppila (rummut), Jari Haapamäki (basso), Jorma Vainionpää (kitara), Harri Pentinmäki (laulu) ja minä olin toisessa kitarassa.

Kokoonpanot muokkautuivat ja myöhemmin bändissä soittivat Simo Saarela (rummut), Jari Haapamäki (basso), Pekka Koivisto (kitara), Harri Pentinmäki (laulu) ja minä kitrassa. Bändiin kuului myös yleismies Olli Jouppila, joka oli hoitamassa asian kun asian. Hän oli kuudes jäsen. Saime aikaan demoja ja niistä julkaistiin kaksi CD-levyjä; Neon Angeles (-93) ja Compromissing (-96). kts. Cromwell.

Cromwellin vetäydyttyä mittaamattomalle keikkatauolle 1996 olimme jo aloittaneet 1992 kavereiden kanssa Generaattori bändin, johon loppujen lopuksi jäi Simo Saarela (rummut), Harri Pentinmäki (basso, laulu) ja minä kitaraan. Treenailimme alkuun Ilmajoen työväentalon yläkerrassa. Tällä kokoonpanolla teimme keikkoja vuoteen 2012 asti ja teemme edelleen, harvemmin kuitenkin. Jyrki Haapalan luotsaamassa Ganisterissa olin mukana n. 4 vuotta vuosituhannen vaihteessa.

Viimeisimmät bändini ovat kurikkalainen Roundabout, jossa ovat Harri Pentinmäki (basso, laulu), Jari Haapamäki (rummut ja minä kitarassa. Lisäksi toimii suomirock-kokoonpano Rockmatic. Siinä ovat minun (kitara) lisäkseni mukana laulaja Petri ”Hoto” Hautaviita (Onnenlantti, Pohjantähti), Kari Hakamaa (rummut), Roger Bergqvist (basso), Pasi Tuovinen (kitara). Tällä kokoonopanolla kävimme äänittämässä Latviksen säveltämän ja sanoittaman Kestikkablues-kappaleen pikku päivityksellä. Tanssiorkesteri Senga tarjosi myös jokusen vuoden humppahommia ennen vuosituhannen vaihdetta.

Keikkoja on vuosikymmenten aikana tullut tehtyä paljon ja lehtileikkeitä on tallessa jossain, mutta tässä ohessa muutamia niistä muistoina.

Musiikki on mukavaa


Vasemmalta Harri Heikkilä, Esa Hautala, Jukka Mänty-Sorvari, Markku Haapala, Pasi Tuovinen ja Kati Mänty-Sorvari. Kuva on Roudarit videodokumentista kun Hurriganes teki soundcheckiä Aulavalla.


Bänditreenit Mänty-Sorvarin kanalassa. Takana Pasi Tuovinen, Seppo Vainionpää,Esa Hautala ja edessä Esa Nevala. Jostain syystä kuvaajaksi valikoitui Jukka Mänty-Sorvari.


Kauhajoen Kauppaoppilaitos oli myös keikkapaikkana mainio. Kuva vuodelta 1982. Vasemmalta Esa Hautala, Seppo ”Vände”Vainionpää, Pasi Tuovinen ja Jukka Mänty-Sorvari


Haupitz Räimiksellä. Kuva: Latvis


Haupitzille hommattiin oma Scania bussi 6900 markalla


Kasinon keikasta löytyy videotaltiointi, jonka kuvasivat Petteri Opas ja Harri Rintala. PA-laitteisto ja mixaus oli Kimmo Aholan (myöhemmin mm. Nightwish) hommia.


Muutamia keikkoja tehtiin myös Pohjantähti bändin kanssa. Christian oli Hakamaan veljesten bändi.


Pasi Tuovinen, Harri Heikkilä ja Esa Hautala
Meillä oli 35-vuotis treenit Pasin luona Parkanossa 2014 Harrin kanssa.