Latvis muistelee:

Niin pitkälle kuin elämääni muistan olen aina ollut musafriikki ja jo kansakouluikäisenä isosiskoni ja veljeni kasetteja kuuntelin. Simo Salmisen esittämä Rotestilaulu ja Pornolaulu, M.A. Nummisen lastenlaulut (mm. Apina ja gorilla, Tyhmä Antti), isosiskoni Badding Somerjoen Synnyin rokkaamaan kasetti, Irwin Goodmanin kaksi ensimmäistä albumia, The Beatles, The Moody Blues, Cream ja Donovan ovat varhaisimpia muistikuvia. Heikkolaatuisia tyhjiä kasetteja kannettiin Theodor Nevanpään kyläkaupasta ja harvat radion pop-ohjelmat kytättiin sormi mankan rec-nappulalla jos olisi jotain saanut äänitettyä. Julisteita nostettiin seinälle kun isosiskolleni tuli Intro-lehti ja Suosikki ja myöhemmin Help! Purkka, jytä, proge ja folk maistuivat ennenkuin punk ja uusi aalto keksittiin täydentämään ruokaympyrää.

Yksi järisyttävimpiä musiikillisia herätyksiä oli kun jo aikalailla 70-luvun alussa kuulin Koiviston Jukan luona Frijid Pink yhtyeen särökitaraversion The House of The Rising Sun kappaleesta. Haapalan Jyrkin luona digattiin sitten Hurriganesta, Dr. Feelgoodia ja Sleeppareita. Luoma-Nirvan Mikon luona kuulin monesti Mudia, Sweetiä ja Shadowsia hyvillä soundeilla kun heillä oli Saloran Orthoperspecta systeemi. Yli-Kullaan Erkin luona kolahti erityisesti The Doors, Cream ja myöhemmin The Police.

Kun koulunkäynti alkoi kirkonkylällä 1972 pääsi Kauhajoen kirjaston mahtavan musiikkiosaston levyjen pariin - ne tulikin kuunneltua järjestään läpi ja Pink Floyd syöpyi aivoihin hyvillä kuulokkeilla. Kotimaisista kolahti Wigwam, Dave Lindhom ja Virtanen.

Koulukavereilta äänitin kaikenlaista. Tammisen Pertsan proge-hylly tuli kannettua kotiin kasettikopioina kun hänen Ilkka veli oli luokallani ja avusti. Kai Uusi-Äijö tutustutti Sladeen, The Sensational Alex Harvey Bandiin, Nazarethiin yms. ja Tammen Erkki Deep Purpleen ja Black Sabbathiin, joiden kitarariffejä hän osasikin soittaa hienosti. Tuohon aikaan ostin myös ensimmäiset LP-levyt, vaikka minulla ei ollut edes levysoitinta. Ostin divarista heti kolme käytettyä levyä. Ne olivat Frank Zappan The Mothers Of Invention kokoonpanon We're Only In It For The Money, Ace Of Clubs levymerkin Raw Blues-kokoelma (mm. Peter Green ja Eric Clapton) ja The Troggs yhtyeen Cellophane. Ensiostokset osuivat sattumalta heti napakymppiin.

Myös elävä musiikki tuli tutuksi kun keikkapaikkojen nurkilla pyörin jo varhaisella iällä. Rintalan Harri ja Samelinin Henry olivat kovia vaikuttajia Kauhajoen Urheilutalon ja Kasinon tiskijukkina.

Ja kun hyvää musaa oli imetty sisään alkoi sitä tihkua myös ulos soittoinnostuksen myötä. Asuin Kauhajoen Päntäneen Nirvankylässä vähän matkan päässä Haapalan Jyrkistä, joka nykyään soittaa Ganister bändissä mm. Hurriganesia ja Dr Feelgoodia. Oltiin Jyrkin kanssa jo kansakoulussa samaan aikaan. Ilmeisessä Hurriganes remuhuumassa Jyrki rakenteli öljytynnyreistä ja kurkkupurkeista rummut ja jotain mekkalaa niillä syntyi. Sitten Jyrki saikin Maya sähkökitaran ja vahvistimena oli höyryradio, kateellisena kattelin kun mulla oli siinä vaiheessa vain kauhea venäläinen akustinen, jolla olin sormet veressä opetellut tapailemaan All my loving, Emma, Mustat silmät ja joitain Kinksien riffejä. Oli Jyrkikin tainnut sillä kitaralla soittaa ensi nuottinsa.

Sitten ostin Samelinin Henryltä hienon pisaranmallisen Vox-kitaran ja ruvettiin oikeasti harjoittelemaan joskus ripariaikojen jälkeen 1976-77, vaikka mulla ei ollut koskaan omaa vahvistinta - ekan sellaisen ostin vasta 40v lahjaksi vuosikymmeniä myöhemmin. Jyrkillä onneksi oli jokin vahvistin ja siihen samaan meni muistaakseni kitara, basso ja laulu - ihme ettei kuoltu sähkösiskuun märällä betonilattialla kun harjoiteltiin Haapalan navetan köökissä eli karjakeittiössä. Kitaran viritin siellä lypsykoneen käyntiäänestä - se olikin kokolailla A-taajuus. Ainakin Ketolan Timo, Yli-Kullaan Erkki, Luoma-Nirvan Mikko ja Koiviston Jukka kävivät soittelemassa. Ketolan Timo oli synnynnäinen virtuoosi ja Erkillä oli hieno, hieman Gretsch White Falcon kitaraa muistuttava semihollow bassokitara, jota ainakin hänen kotonaan sain kokeilla. Rock-klassikoiden lisäksi tapailtiin Hurriganesta, Dr. Feelgoodia, Juicea ja Sleepy Sleepersin kappaleita.

Koulukirjojen marginaaleihin olin aina piirrellyt kitarankuvia ja kaikenlaisia mielikuvitus bändinimiä ja logoja mm. The Pöt, Liisan Moonikset, Orpo Jämänpyytäjä [soittolista], Lehemä!, Järjestysmiehet, 3 Chords and The thruth, Mons Veneris, Brand-New Generation, Satisfaction Guaranteed, Anemic Blues Band [soittolista], Dali Van Gogh, Penis Erectus Entertainment Limited, The Bloody Fucks yms. puberteettihommaa. Jälkeenpäin näitä käytinkin bändiniminä monissa kirjoituksissani ja soolo- & bändiprojekteissani.

Kirkonkylällä koulussa oli joviaalit musiikinopettajat, ensin oli Seppo Torpo, joka oli ollut mukana mm. Rahapula-yhtyeeessä ja sitten myöhemmin opettajana oli Noitarovio-yhtyeestä tuttu Hannu Panula. Kirkonkylällä tuli tutustuttua muutamiin musiikinharrastajiin ja perustettiin bändi joskus vuoden 1978 puolella. Kun saatiin koululle eka keikka niin ehdotin bändille The Bloody Fucks nimeä. Harvoin on bändin nimellä ja sen esittämällä musiikilla ollut yhtä suurta ristiriitaa. Suavea tosiaan vedettiin lettiin ja nailonpaidat päälle. Soitettiin kaikenlaisia 60's-rokkiklassikoita koulun bileissä.

Myös seuraava parin keikan kokoonpano soitteli muiden biisejä. Satisfaction Guaranteed nimellä jamiteltiin triona raskaampaa blues-tyyliä ja soiteltiin mm. Creamia.

1970/80-luvun vaiheessa olin jo saanut Bob Dylan, The Band ja Neil Young pistoksen ja olin "soolouralla". Muutamia em. tahojen biisejä osasin, mutta tein maanisesti kymmenittäin omia biisejä ja korneja sanoituksia englanniksi ja suomeksi. Jokusen kerran esiinnyin 12-kielisen akustisen ja huuliharpun kera trubaduurina mm. The Shitsin lämppärinä.

Muutamia biisejäni ja tekstejäni kierrätti sitten mm. Cocaine, Kasa piikkejä, Noidankehä, Niska väsyy sekä myöhemmin Skädäm, Carillo jne. Tunnetuin tuon aikakauden biisini taitaa olla Mustat joutsenet, jota soittelin akustisilla keikoillani jo vuosia ennen Skädämin levytystä. Valitettavasti liki kaikki varhaiset omat äänitykseni ovat kateissa ja monet kasetit jäivät entisten tyttöystävien luo, jotka ovat sitten paiskanneet ne roskiin. Love hurts! Kömpelöä teinianagstia, rakkauden tunnustuksia ja kantaaottavia sanoitusliuskoja on "onneksi" aikalailla vielä tallessa.

Yo-kirjoitusten jälkeen iski asepalvelus ja kuten moni on sanonut niin se todellakin tappoi luovuuden. En vuosiin koskenutkaan kitaraan enkä saanut ulos tekstin pätkääkään. Ollessani Turussa koulussa niin jokusen videosynopsiksen kirjoitin ja tutustuin ns. mustahuulimusaan. Joy Division, The Cure, Bauhaus, Echo & The Bunnymen, U2, The Cramps yms. uudistivat musiikkimakuni. Syksyllä 1984 muutin Kauhajoen keskustan legendaariseen Topeeka 28 taloon ja aloin kirjoittamaan Kauhajoen Kunnallislehteen Valoa yössä nuorten palstaa. Kaikki rahani kannoin Kullaan Sepon musiikkiliikkeeseen kun haalin kaikki mahdolliset levyt. Jotenkin luovuus alkoi palautua kun löytyi samanhenkisiä hieman synkeää uutta aaltoa diggailevia tyyppejä. Se onkin varmaan ollut viimeinen kerta kun oli ystäviä, aina oli pieni kämppä täynnä porukkaa.

Vuosi 1985 oli Nuorisovuosi ja päädyin sen toimikuntaan. Olin mukana parin konsertin järjestelytoimikunnassa ja päätoimitin Nuori Kauhajoki lehden. Ja kun ensimmäinen konsertti lähestyi niin hätäseen haalin kasaan bändin ja pari vierailevaa solistia. Näin syntyi The Band Of No Return, jonka tyyliin kuului mennä lavalle eri kokoonopanoissa harjoittelematta [soittolista]. Tässä bändissä olikin potentiaalia kun Säntin Markku oli erinomainen rumpali. Valitettavasti homma kaatui sitten kun myös Christian yhtyeessä soittanut basistimme Vesa Hakamaa kuoli kolarissa juhannuksena 1986. Sivuprojektina suunniteltiin The Satellites Of Lou [soittolista] eli The Velvet Underground pastissi/cover-hommaa, ekalla keikalla 31.1. 1985 soitettiin Sister Ray.

Syksyllä 1985 aloitin opiskelut Keski-Suomen Opistolla (nuoriso-, kulttuuri-, liikunta- ja raittiussihteeri opinnot). Ennen opiskelujeni alkua roudasin mittavan äänilevykokoelmani Kauhajoen kirjaston käyttöön. Luullakseni ainakin jotkut saivat niistä iloa parin vuoden ajan mitä olivat siellä "lainassa".

Opistolla olikin sitten vireää ja anarkistista bänditoimintaa ja biisejä alkoi taas syntyä kuin liukuhihnalla. Fiilispohjalta näitä soittelin sitten keksimieni bändinimien alla esim. Selibaatin lapset - Siveyden turva [soittolista] oli Juliet Jonesin Sydämen ekan levyn innoittamaa musisointia, kerran oltiin heidän lämmittelybändinäkin. Tanssiorkesteri Siunattu tila oli taasen hivenen vanhaa tanssimusiikkia ja rautalankaa parodioiva viritelmä [YouTube soittolista/jälkiäänityksiä], Viimeiset peltirumpalit sitten taas kaikenlaista muuta [soittolista]. Yleensä näiden kaikkien kokoonpanojen rungon muodosti meikäläinen ja Kuhmosta kotoisin oleva Jukka Kettunen. Muita mukana olleita olivat mm. Pertti Paajanen, Heino Ylikoski, Kimmo Kiviranta, Pekka Rautiainen ja Timo Virolainen. Nykyään em. "yhtyeet" toimivat soolo-projekteinani.

Koulun loputtua muutin Seinäjoelle Vaasan läänin elävän musiikin yhdistyksen eli Provinssirockia ja klubeja järjestäneen KEMU ry:n palvelukseen. Päinvastoin kuin olisi luullut loppui soittoharrastukseni samantien - kaupungista ei löytynyt yhtään hengenheimolaista ja ekoissa jameissa sain nyrkin naamaan. Pistin sitten kitarani pariksikymmeneksi vuodeksi komeroon enkä soittopeleihin koskenutkaan. Vuonna 1988 Carillo niminen tyttöbändi levytti tietämättäni pari Selibaatin lapset aikaista biisiäni ranskalaiselle levymerkille.

Sitten meni reilu pari vuosikymmentä mm. toimitustyössä, yhdistystoiminnassa, live-tapahtumien järjestelyissä ja valokuvaamisessa, Rockdata musiikkiportaalin ylläpidossakin hurahti elämää 25 vuotta yms. ennenkuin aloin taas innostua soittelemaan, lähinnä syntyi instrumentaalikappaleita, joita äänittelin yksikseni tietokoneen äänitysohjelmia ja midi-kitarasyntetisaattoria hyväksi käyttäen. Uusien biisen lisäksi tein uusioversioita lukuisista 70/80-luvun vaihteen kappaleistani. Yli tuhat itsetekemääni ja kokonaan yksinsoittamaani biisiraakiletta löytyy "piirongin loodasta" - määrää, ei laatua [Soundcloud soittolista] Itsekritiikki ei ole koskaan ollut vahvin puoleni.

Musiikkialan tuntien en ole koskaan aktiivisesti pyrkinyt julkisuuteen, muusikon ammattiin, enkä ole myöskään biisejäni yrittänyt kaupallistaa. Harva edes tietää minun tehneen musiikkia. Muutamassa TV-tuotannossa on biisejäni kuultu mm. Poliisi-TV ja Oranssin myrkyn lapset dokumentti.

Osittain musiikillista luovuutta on vanhemmallakin iällä ruokkinut sadat lukemani musiikkiaiheiset kirjat, tuhannet keräämäni äänilevyt ja kymmenet omista piirrustuksistani tekemäni sähkökitarat. "Without music, life would be a mistake", sanoi aikoinaan jo Friedrich Nietzsche.

- Latvis



Trubaduurina Jokimaan lavalla lukio-aikoina. Kuva: Ritva Kuha.


The Bloody Fucks. Latvis, Make, Ann-Kristin, J-J & Riihonen. Kuva: Eija Koivisto.


Satisfaction Guaranteed. Bassossa Erkki Yli-Kullas


Kuvassa Topeeka 28 kämpillä T.B.O.N.R. ja Christian yhtyeen jäseniä, sekä roudareita. Kuva Esa Rantala.


  • Selibaatin lapset - Siveyden turva. Ekoja treenejä Juki Kettusen kanssa. Kuva: Sofie Moliis

  • Selibaatin lapset keikalla Suolahden Lekkeri baarissa 1986. Latvis, Juki ja Kimmo Kiviranta