The Mies

Ålssi (rummut), Mama (basso), Anis (kitara, laulu)

The Mies oli hillittömän mainio kokkolalais-tamperelainen tehotrio. Psykoottis-energistä ammattilaspunkkia? Esikuvikseen yhtye mainitsi mm. Television, Talking Heads ja The Doors -yhtyeet.

Yhtyeen esikoissingle Popular Baby / Frigid Ingrid ilmestyi 1990 ja kokopitkä Raining Cats And Dogs CD vuonna 1994


Arkistoartikkeli. Latvis/ Botnia Beat 6/1989

15. marraskuuta sai Ravintola Amapolan yleisö todeta, että kokkolalainen The Mies ansaitsi Provinssikeikkansa panettelevista epäilyistä huolimatta. The Mies on yksinkertaisesti simppelin tehokas ja musiikillisesti tinkimätön trio, jonka ei tarvitse tekemisistään huudella. Sen huomasi myös Mats Hulden. Levydiilin kynnyksellä on kuitenkin syytä kysyä kuin samaisena iltana Nuuska keikkabussinsa alla ryömivältä Kaskelta: ’’Mikäs MIES!?

TYYLITIETOISUUTTA
The Mies on kiistämättä Pohjanmaan rock-kehän image / tyyli-tietoisin orkesteri. Musiikillisesti yhtye liikkuu kaukana junttirockin itsestäänselvyyksistä ja rannikkohevin glamour-makeilusta (vaikka setissä onkin näkemys Roxette yhtyeen She’s got the look-hitistä). Markkinointipuolella yhtye etenee vieläkin kauempana kuin tussilla ja kopio A3:lla itseään markkinoivat pohjalaiskollegat. The Mies on luonut itselleen tavaramerkin ja hyvällä maulla luodun disainin; logon, keikkajulisteet, postikortteja, tarroja, jopa alusasuja. Miten tähän on tultu? Selailemalla englantilaisia musiikkilehtiä??? Vastaajaksi löytyi yhtyeen basisti Mauritz Mama Mauke Möller.

- Aika hämmentävää kuulla tuollainen termi kuin ’’image-/tyylitietoisuus”. Kun tää bändi perustettiin ei ois kenellekkään tullu mieleen miettii jotain imagea, eikä tulis mieleen nytkään. Me vaan ollaan luonnostaan yhteensopivia ja on ihan totta, ettei viihdytä lavalla villapuserossa ja kumisaappaat jalassa. Muotioikut tulee ja menee, mutta tyyli on jotain paljon pysyvämpää ja tiedostamattomampaa. On kornia jos yrittää olla tyylikäs. Me ei yritetä; MIES on.

- Tosta krääsäpuolesta sen verran, että mä olin aikoinani mainostoimistossa duunissa ja tykkään värkätä tollasia juttuja. Ollaan me myyty MIES T-paitojakin joku 150 kappaletta, etkä ole nähnyt The Mies sukkiakaan. Mä oon jossakin huomannut joitain hauskoja vaateparsia ja ostan niitä. Mulla on itselläni rättiseulat ja värit kotona, joten on luonnollista hyödyntää niitä. Sitäpaitsi jokunen kymppi silloin tällöin tekee hyvää tulehtuneelle kukkarolle. T-paitoja on muuten kahdella kuvalla; The Mies -logolla ja toisessa on eteläranskalainen luolapiirros, jossa biisoniksi naamioitunut mies soittaa soittojousta. Kokoja löytyy M, L ja XL ja väreistä musta ja valkoinen. Viiskymppiä plus postimaksut on yhtyeemme joululahjavinkki.

RAJUUS TAI LIIKE
Myöskään musiikillisesti ja sanoituksellisesti yhtyettänne ei voi syyttää siitä, että menisitte yli siitä missä aita on matalin. Musiikkianne ei voi nimetä niinkään joraus-musiikiksi vaan kestokuuntelutavaraksi. Miellättekö itsenne ennemmi klubi- kuin stadionbändiksi?
- Musiikkipuoli on pitkälti Annalan koordinoimaa, koska se tekee biisit. Silti olemme kollektiivi. Jos joku biisi on mun tai Lapasen mielestä paska, niin sitä ei soiteta vaikka Anis haluais. Tän vuoksi kaikki biisit, joita soitetaan voidaan soittaa hyvällä omallatunnolla, siis täysillä.
- Sanoitukset ovat originelleja. Annala tekee ne. Olettaisin, että osa tulee juovuksissa ja osa selvinpäin - niinkin voi käydä.
- Aiheutamme yleisössä ristiriitaisia tuntoja. Onhan selvää ettei joku välttämättä pidä ronskista heilumisesta, toisaalta joku voi pitää meitä liian taiteellisena combona. The Miehen rajuus tai liike lavalla ei ole mitään treenattua, ’’rankan” näköiseksi suunniteltua tai opiskeltua vaan lava-appearance tulee itsestään. Eikä aina tarvitse edes liikkua. Mikä onkaan kornimpaa kuin tumput suorina tuijottava yleisö joka ei aiokaan tanssia, mutta joku bändi yrittää väkisin saada yleisön mukaan hyppimällä ympäri lavaa. Antaa yleisön seistä, sillä jos bändi on hyvä alkaa yleisö itsestään hytkyä. Imartelulla ei saa mitään aikaan. Yleisönkosiskelu helvettiin!

LEVYTYSDIILI
Rannikolta kantautuu huhuja, että levy-yhtiöt suorastaan tappelevat teistä. Minkä verran tiedot levytysdiilistä pitävät paikkansa?
- Muutama kuukausi sitten pistin Pedro Hietaselle meidän ekan demon. Se soitti heti ja uteli josko olis keikkaa Hesassa. Ei ollut. Sen pitäis aina nähdä lavalla jokainen bändi, jonka se päästää levylle. Myöhemmin lähetin tän meidän uuden demoin sille ja sama juttu ’’Onko keikkaa Hesassa, olen edelleen erittäin kiinnostunut.” Ei ollut taaskaan keikkaa Hesassa, mutta oli keikka Oulun Cafe Adamsissa ja se tuli sinne. Keikan jälkeen turistiin ja sovittiin ettei ennen joulua tehdä mitään vaan rytkästään tammikuussa LP purkkiin ja hiotaan loppuvuosi kuvioita. Pedro oli tyytyväinen ja me hymyilimme. Löimme hänen kanssaan kättä päälle MUTTA kirjallista sopimusta emme ole vielä tehneet. Toivottavasti ei mitään hämmennyksiä ja hälvää satu ja Pedrosta löytyy MIEStä sanojensa taakse. Itse olen vaan niin saatanan varautunut kaikkiin juttuihin ennenkuin on dokumentit kourassa. Sit seuraavalla viikolla soitti yksi tyyppi toisesta levy-yhtiöstä ja sanoi: ’’Älkää tehkö mitään diiliä vielä, verratkaa meidän tarjoustamme.” ja puhui. . . No, empä tiedä.

SISUA TEKEMISIIN
Todennäköisesti ja toivottavasti Kokkolan muutkin bändit sisuuntuvat The Miehen sukseesta ja pistävät parastaan. Vai onko kademieli ja vastavuoroisesti vahingonilo ainoa luova voima?
- The Mies luottaa siihen, että työ tekijäänsä palkitsee, ei paskanjauhaminen. Todennäköisesti meidänkin diili herättää kademieltä, jota Kokkolassa on jo nyt aivan tarpeeksi. Ihmiset ei tajua, että se on ihan sama kuka Kokkolasta saa levydiilin, sillä se on paikalle plussaa ja piristysruiske perseeseen.

Amapola keikan perusteella The Mies on varsin suosittu orkesteri myös omiensa parissa, sillä Kokkolasta saapui Seinäjoelle melkoinen autokolonna kannattajia bändin imussa. Erittäin silmiinpistävää oli kannattajajoukon helevetin hyvännäköiset ja muutenkin asialliset tytöt. Sisäisestä homogeenisuudestaan huolimatta The Mies on heteroseksuaalinen.
- Kauniit naiset ovat joskus naurettavia, mutta onhan niitä kiva katsella. Yhtyeellämme on aika suuri kannattajajoukko, mutta empä sanoisi, että The Mies on Kokkolan hyväksytyin bändi.

Teksti: Latvis/Botnia Beat 6/1989