Jaska Lahti muistelee:

Matkani Kuurtanes-rockissa – Sunflower, BigTime ja Misty Hop

Joskus vuonna 1993 ylä-asteen luokkakaverukset Mika Mustikkamäki (laulu), Esa Ala-Honkola (kitara), Heino Ala- Honkola (kitara), Jussi Mikkilä (basso) ja Jussi ”Uju” Lahti (rummut) aloittelivat bändi-harrastusta legendaarisella Ylijoen Nuorisoseuralla, eli Mäyryn NS:llä. Jussi Mikkilä sai hommattua kaveruksille NS:n ”putkan” käyttöön, missä harjoitettiin nuorisokulttuuria sekä opeteltiin soittohommia.

Itse pari vuotta nuorempana pääsin mukaan katsomaan mitä siellä touhuttiin, usein toki vain oven takaa. Tuo bändi ei kovin pitkäikäinen ollut – Mikkilä vaihtui Markus Ylimäkeen bassottelijana ja kohta pian kämpillä ei käynytkään enää muita kuin Markus, Uju ja allekirjoittanut kitarassa.

Omat bänditouhut sai siis pikkuhiljaa alkunsa isoveljen vanavedessä. Mäyryn NS oli loistava paikka aloitella soittohommia sijaintinsa takia. Lahden pihasta kun poljettiin viikonloppuisin parikin kertaa päivässä melua tuottamaan. Toinen merkittävä tekijä oli NS:n isolla lavalla treenikämppää pitänyt Stake, jonka soittoa käytiin verhojen takaa salaa vilkuilemassa ja ihailemassa. Isoilta pojilta saimme myös ”Mäyryn Metallica” liikanimen, vaikkei kyllä liiemmin taidettu Metallicaa soitella. Ehkä.

Todellisen startin touhu sai Marko Haapamäen liityttyä talvella mukaan toiseksi kitaristiksi. Marko toi mukanaan todellisen kultakorvan ja soitto osaamista, jota sitten yritettiin hyödyntää uusien lainabiisien opettelussa. Black Sabbath, Led Zeppelin ja Iron Maiden taisivat olla soittolistoilla tuossa vaiheessa. Mika Mustikkamäki haettiin Ylimäen Markuksen kanssa kirjaimellisesti kotoaan takaisin mukaan laulajaksi. Viimeinen palanen bändiin tuli Jarkko Hakolan suostuttua basistiksi Ylimäen muutettua opiskelujen vuoksi. Sunflower oli syntynyt.

Sunflower soitteli heavyklassikoista em. lisäksi myös King Diamondia ja Rushia. Kuuluipa repertuaariin myös Topi Sorsakoskea, Eppu Normaalia ja Kolmatta Naista. Myös omia biisejä rustattiin muutamia. Keikkoja tehtiin pari yläasteen ilsuissa, jokunen Kuhinoilla ja yksi ihan Aulavan viidakkodiskossa asti. Jossain vaiheessa bändikämppä vaihtui Mäyrystä Kuortaneen vanhalle paloasemalle. Tuolla nauhoitettiin kesällä 1996 Sunflowerin kolme omaa kappaletta Seppo ”Zombie” Patterin neliraiturilla ja avustuksella.

Välijuonena tässä vaiheessa tuli mukaan BigTime, joka soitteli pääasiassa Neil Young -covereita. Toisessa kitarassa toimi isämme Esko Lahti. BigTimelläkin tehtiin pari keikkaa Kuhinoilla, sekä Lahden pihan sukujuhlissa.

Sunflowerin musiikin siirtyessä enemmän ja enemmän kevyemmille ja progehtavammille raiteille, huomasi Mustikkamäk i kaipaavansa ras kaampaa musiikkia esitettäväkseen. Tiet erkanivat, mutta loppujen lopuksi hyvässä hengessä. Mika teki myöhemmin ansiokkaan uran raskaassa musiikissa mm. Volannon veljesten mukana.

Bändi tarvitsi laulajaa ja se löytyi kaveripiiristä tutusta Rauno Aranevasta. Bändin nimi muutettiin samalla Misty Hopiksi. Musiikkityyli jatkoi kehittymistään kohti melko solmuista lopputulosta - ainakaan omaperäisyyden puutteesta ei voinut moittia. Lainabiisivalikoimaan tuli lisäystä mm. The Doorsista ja King Crimsonista. Misty Hop teki kaksi nauhoitetta: vuonna 1999 käytiin Marko Ketolan Pop-Artikkeli -studiolla nauhoittamassa neljä biisiä, kuuntelemassa Ketolan huikeita tarinoita sekä nauttimassa vastapäisen Teboilin höyrymakkaroista. Toisen äänitteen nauhoitti Samuli Volanto Mäyryn NS:llä pari vuotta myöhemmin. Keikkoja tehtiin lähinnä Kuhinoilla ja Kuortaneen NS:llä ja kerran jopa Alavudella.

Misty Hop näivettyi pikkuhiljaa jäsenten siirryttyä kirjaimellisesti ympäri Suomea opiskeluiden perässä. Soittohommia kukin jatkoi tai jatkaa tahoillaan: Jarkko Hakola bassoili Nemossa, Marko Haapamäki vaikuttaa nykyisin Free Spiritissä, Rane taitaa soitella lähinnä analogisyntikoita ja Uju rummuttelee Doomia Seinäjoella. Itsellä soittaminen on edelleen harrasteena tai lähinnä soittokamojen keräämisenä. Piipahdin hetken Jyväskylässä kuortanelaislähtöisessä Anydollissa (mukana mm. Matti Luhtala ja Petri Seppälä) sekä U2 covereita soittavassa The Boyssa.

Soittovuosista jäi ennen kaikkea hyvät muistot. Eero Kalliolahden konkkamikit, Kuortaneen nuorisotoimen Monsterit (nimensä veroiset laulukamat) ja ennenkaikkea vappunaamarin kyttääminen ja sen välttäminen vanhalla paloasemalla (rockmytologiaa/ lat.huom.). Kitaroina allekirjoittaneella sekä Haapamäellä oli Jussi Ala-Kuhan veistämät Stratocaster- ja Haapamäellä PRS –malli. Vahvistimina alun perin Hapon Matiakselta hankitut Yamahan transistorinuppi ja Marshallkaappi sekä Haapamäellä Yli-Mäenpään Vesan vanha Marshallkasa. Tuolla kasalla Gary Moore oli tarinan mukaan soittanut joskus Provinssirockissa, tiedä häntä. Nämä vahvistimet kuitenkin vaihdettiin suuressa viisaudessa Line6:sen mallintaviin comboihin, kun sattuivat tuolloin markkinoille tulemaan. Asia on jäänyt hieman harmittamaan.

Jaska Lahti, 26.5.2015 Jyväskylä