Plektra

Jukka Viitasaari (kitara, laulu), Timo Marjomäki (basso), Jilu Yli-Lahti (rummut), Markku Viitasaari (huilu, kitara), Esa Ala-Ruona (koskettimet), muutamilla keikoilla laulusolisteilla olivat Liisa Viitasaari ja Leena Pyylampi

Jukka Viitasaari muistelee:
-Suorittaessani varusmiespalvelustani Satakunnan tykistörykmentissä Niinisalossa 9.10.-1980-3.9.1981 tutustuin seinäjokelaiseen upseerikokelasbasisti Timo Marjomäkeen. Aloitettuani via dolorosani Jyväskylän yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan opettajainkoulutuslaitoksessa (OKL) muutin Kortepohjan ylioppilaskylään, ja huomasin että biologiaa opiskeleva ”Pöysti” on naapurini. Eipä aikaakaan, kun meillä oli jo bändi suunnitteilla.

Tukikohdaksi muodostui Airi Mannisen musiikkiluokka, mukaamme tarttuivat Jilu Yli- Lahti rumpaliksi ja veljeni Markku kakkoskitaristiksi/huilistiksi. Huilumiehen pesti ei aluksi ollut Markulle mieleen, mutta tarjoamani vaihtoehto eli laulaminen ei myöskään houkutellut. Nimen bändille taisin keksiä itte.

Alku oli vauhdikas: treenasimme pikavauhtia Moukarin ylijäämävarastosta biisini Käyrä korkealla ja Herää aamulla (kun teltta kaatuu) ja pääsimme tuoreeltaan mukaan Pop-jazzopisto Pohjanmaalle -tukikasetille (1982) ja äänittämään tuotoksemme Esko ”Suikki” Jääskän Botniasound-studiolle Seinäjoelle. Studioalokkaita vahti Juhani Syrjälä. Kuurtanelaisesta nyhtyriydestä kielii, että Plektra oli ainoa yhtye, joka tilitti kasetin myymisestä kertyneet markat hankkeen vetäjälle Jussi Tammiselle: ”Muut ryyppäs ne!”

Seurasi keikkoja kansalaisopiston bändipiiri-iltamissa, mm. NS:llä ja kaiken kruununa setti Aulava-rockissa 1982. Video-otteita kyseisestä keikasta löytyy YouTubesta. Sinne päästiin Juha Aho-Pynttärin Viiskunta-artikkelin perusteella, soitin vain kylmästi Alavuden urheilijoiden Leo Oksaharjulle jutun ilmestyttyä. Asia oli sitämyäte selevä.

Plektran riemunkirjavaan ohjelmistoon kertyi melkoinen kavalkadi omaa tuotantoa, kuten mestaajateokseni Peilienkeli, Sulhaspojat riisuvat morsiamen, Markun kanssa kyhäämäni Gulo gulo (lat. ahma), Vaahteran talvikukinto ja Pöystin Siunattu hulluus. Surutta versioimme myös Royalsia, Jean- Luc Pontya ja Zappaa. Muutamilla keikoilla ilmaisuamme inhimillistivät laulusolistit Liisa Viitasaari ja Leena Pyylampi. Esa-Ala- Ruonan sähköurkuineen kaappasimme mukaan 1983 ”moskabändi” Introsta sen kummempia tunnontuskia kokematta...

Tuohon aikaan niin muodikkaan ja tyyriin omakustannesinglevinyylin vuoro oli 1983, Suikilla taltioitiin Jääkukka (YouTube) ja Perunateatteri. Lättyä kehaistiin Soundi-lehdessä, olimme miästä. Seurasi keikkoja Seinäjoella Kemun klubilla Kroopissa pariinkin otteeseen ja tähtiesiintyjän paikka Kuhina-Rockissa 1982. Väkiä ei kyllä ollu...

Syksyn 1984 koittaessa aika oli kypsä Plektran jäähyväiskeikalle yllättäen kansalaisopiston bändipiirin syysrupeamassa. Minä ja Pöysti aloimme jyväskyläläistyä ja Esan, Markun ja Jilun korvissa tinnitti melodinen poprock. Plektra oli oikea bändi väärällä vuosikymmenellä, mutta nuo vuodet olivat kunnianhimoisen mukavaa aikaa. Obligatorinen paluukiertue (waTerPop-Kuhinalava) kuultiin 2006 ja on nähtävissä YouTubessa: Plektra: Reunion 2006 (Kuurtaneen Kuhinat, main stage).