The Zeros

Seppo Hauta-aho (komppikitara, laulu, Erkki Hiironniemi (soolokitara, (basso)laulu, vihellys, Kalevi Kataja (bassokitara, (falsetti)laulu, Lauri Peltokangas a.k.a. Lasse Kangas (laulusolisti), Erkki Raunio (rummut)

Rock oli hädin tuskin toisella kymmenellään, eivätkä rautalankamusiikki Piiklesistä puhumattakaan vielä edes kansakouluiässä, kun "Kuortaneen ensimmäinen rautalankabändi", kuten Zeros itseään oikeutetusti tituleeraa, avasi latua 6000 asukkaan agraarikunnassa, jossa tango takoi tahteja useallakin lavalla. The Zeros toimi vuosina 1965-67.

Erkki, Lasse ja Kalevi muistelivat 2014:
-Aluksi Sepolla oli haitari ja Epulla kitara. Ensimmäästen koittelujen jälkeen Hauta-aho sanoo: ”Ihan hyvä, mutta tähän pitää saara lisää kitaroota”. Sitten poijat haki Seinäjoen Soitinkaupasta Dynacordin kitaravahvistimen, jossa oli oikein ”tremolo” ja Geloson bassovahvarin ja kaapin, johon liitettiin basso ja laulu ”raakana”.

Raunio osti mellevät rummut, joissa oli pikkubongotkin. Siinä se sitten oli kolme kitaraa, rummut ja laulu. Hauta-ahon Seppo oli kiistaton musiikillinen suunnannäyttäjä ja kapellimestari.

Kysymykseen "Kuka joutui laulamaha?" tuli jämpti vastaus:
-Lasse tiätenkin. Voitti muuten Iskelmälaulun SM-kisojen vieraskielisen sarjan vuonna 1968. Epu kysyi Kiimakalliolla (!) vietetyn varhaiskevään partioleiriyön lopuksi: ”Onko se ..öh.., Lauri, sitten selvä, että sinä tuut sen uuden orkesterin laulusolistiksi”. Soli sillä selevä, vaikkei ollut siinä kun ”visioitu” siitä, notta orkesteri olis kiva juttu ja kun Epulla jo oli kitara ja se osas soittaa. Laulusolistihan on se porukan tyhymin mies, joka menöö sinne etehen toliotettavaksi ja toiset sitten tarvittaes piiloontuu sen seliän taa.

-Laulupuolesta pitää kyllä sanoa että Zeros ei olisi ollut mitään ilman stemmalaulua, siksi yrittäjiä sillä saralla oli muitakin kuin Lasse ja Seppo. Paljon oli neliäänisiä stemmoja. Soitto- ja lauluvehkeistä sen verran, että Laurilan Ville koijas meille oman orkesterinsa vanhat Meazzin lauluvehkeet, joissa oli oikein nauhakaiku. Se nauha tosin tahtoi mennä aina kesken keikan poikki.

Kun Seinäjoen lukion konvassa nähtiin Danny and The Islandersin lauluvehkeet, niin pääsiäislomalla rakennettiin ”samanlaiset” kaiutinkaapit. Pettymys oli valtava, kun huomattiin, ettei Laurilan Villen Meazzeista riittänyt potkua niihin kaiuttimiin. Keikka-autokin piti vaihtaa, kun sellaiset isot kaapit eivät enää mahtuneet Pihlajamäen Valskan Toyotaan.

Motivaatio soittamiseen oli musiikillinen ja:
-Yks’ meiränluokkaanen tyttö sanoo ensimmääsen konvan soittokeikan jälkeen, että hän ajatteli etukäteen, notta mitähän tuostakin tuloo, mutta keikan jälkeen se sanoi: ”Teillähän on oikia orkesteri ja osaatta soittaakin, ei olis etukätehe uskonu”. Aivan posket hehkuu, kun tyttöjen suusta tuollaasta kuuli….

Noin sata kappaletta oli repertuaarissa, mm. Stop the Music, Bella, I will stay, My only one, Michelle, Paint it black ja niitä Zeros pääsi vetämään nykyperspektiivistä arvioiden häkellyttävän laajalla reviirillä: Kuortaneen yhteiskoulu, Leppälän maamiesseura, Löyän nuorisoseura, Lehtimäen Mäki-halli, Kukun Maja, Aulava, Tiisten nuorisoseura, Lehtimäki, Soinin yhteistalo, Laasalan Rantamaja, Kauhavan nuorisoseura, Alavuden nuorisoseura, Kuortaneen nuorisoseura, Kuortaneen Urheiluopisto (esiintyminen saksalaisille rautatieläisten jälkikasvulle), Konsu Tampereella.

Kauhavan nuorisoseurakeikalla pääesiintyjä oli Laila Halme. Bassoa soitti Pasi Kaunisto ensimmäisellä keikallaan. Lainasi Zerosin bassovehkeitä, kun omat hajosi…Samaisella Kauhavan keikalla oli rummuissa kuuluisa musiikkimies Manu Teittinen, joka kutsui meidät Tampereelle TV 2:n Kohtauspaikka-ohjelman nauhoituksiin . Esiintyminen kuitenkin jäi, kun myöhästymisten ja eksymisten takia maalaispojille ei enää löytynyt sopivaa nauhoitusaikaa. Opimmehan k u i t e n k i n , miten musiikkia nauhoitetaan: ensin soitetaan pohjat ja siihen päälle laulu!

-Isoilla lavoilla ja nuorisoseuroilla oli väkiä 500-1000 henkiä siihen aikaan. Pienemmis paikoos alle 100 henkiä. Ensimmäinen keikka oli Kuortaneen yhteiskoulun konva (myöh. ilsut) ja ensimmäinen rahakeikka Leppälän maamiesseuran talolla, josta taksa oli 80 mk (n. 13,50 €). Sillä saatiin kamojen siirrot maksettua. Palo oli kova, nottei siinä oikeen muuta kaivannukkaan.

Keikat olivat tanssipaikoilla yleensä pääorkesterien tauottajana jolloin soitettiin rock’n rollia ja kun itse oltiin illan pääorkesterina koulujen konvissa ja lavoilla, soitettiin tanssimusiikkia laidasta laitaan.

-KuKun majalla kerran kun soitettiin väliaikamusiikkina ”lujaa” rockettirollia, yks’ ylipääläänen isäntämies tanssilattialta: ”Suksikaa nyt karvapäät kuusehen siältä lavalta.” Kauhavan nuorisoseuralla oli koko porukka saara turpahansa, kun ei tullu tarpeheksi tangua. Taisi olla Seppo, joka otti mikrohfoonin jalaan avuksi, niin saatihin olla rauhas.

Ei se silloin teinipojasta oikein kivalta tuntunut, mutta nythän se on muistoissa elämän parasta suolaa.

Keikoolle kuskasivat em. Pihlajamäen Valtsu valkoisella Toyota Crownilla ja Leppäsen Ventsu pakettivolkkarilla.

Ei keikoille reenaamatta menty. Harjoitustilojakin kertyi vaikuttava lista:
-Taimitarhan väentupa ja saunakamari, Kuortaneen nuorisoseuran näyttämö ja takahuone (ilman akustiikkaa!), Kuva-Kuurna, lopetettu elokuvateatteri yhteiskoululla ja Keskikoulun musiikkiluokka, josta tuli äkkilähtö rehtorin Antero Kuusistolta: "Eläimellistä menoa!". Legendaarinen musiikinopettaja Airi Manninen toivoi poikien soittavan gospelia ja läheltä liippasi: "Sai meirät soittamahan Bachia koulun juhlassa". Niinikään legedaarinen vahtimestari Lauri Hiironniemi ei tykänny, kun soitettiin kerran yhteiskoulun pihalla.

Soitto loppui sitten lukiopoikien tuolloiseen force majeureen:
-Lopettaminen oli hyvin luonnollista ja alakoo silloon, kun Epu ilimootti, notta ylioppilaskiriootukset on nyt ykkösasia. Me muut oltihin vuotta alemmalla luakalla.

Puhtaaksi kiriootti: Jukka Viitasaari
Kuvat: Zeros-arkisto/Kalevi Kataja