Jytä Felix / Felix

Mk1: Matti Järvenpää (rummut) , Jari Plosila (basso), Tuomo Järvenpää (kitara, laulu)
MkII: Matti Järvenpää (rummut) , Jari Plosila (basso), Tuomo Järvenpää (kitara, laulu), Kari Mäkiranta (urut, laulu), Ari Kivistö (kitara, laulu), Vesa Ania (laulu, trumpetti)

Ari Kivistö muistelee:
Mutta eka bändi oli Jytä Felix - saimme aluksi lempinimen Jytinä Feelit kun pidimme niin kovaa ääntä treenatessa. Nimen kanssa kikkailtiin keikkapaikan mukaan. Yhteiskoulujen ilsuissa oltiin sen ajan jytämusiikkia soittava Jytä Felix ja myöhemmin kun esiintymispaikoiksi tuli myös tanssiravintoloita nimi lyhennettiin Felix muotoon, ja kas olimme salonkikelpoista.

Noista keikoista olisi monta tarinaa, mutta nyt lyhyesti kehityskaari soittajien kokoonpanojen mukaan. Alkuasetelma oli Matti Järvenpää rummut , Jari Plosila basso ja Tuomo Järvenpää kitara ja laulu. Seuraava vaihe oli kun Mäkirannan Kari tuli urkuihin ja lauluun ja minä kitaraan ja lauluuun Tuomon siirtyessä bändistä pois. Viisimiehiseksi bändi laajentui kun Vesa Ania tuli mukaan laulamaan ja soittamaan trumpettia. Samalla kolmiäänistä laulua pystyttiin toteuttamaan ja alkuaikojen kolmen soinnun perusrock-biisit muuttuivat taitojen karttuessa kompleksisemmiksi. Huippuna ehkä Pink Floyd Shine on your crazy diamond. Kertoo siitä ettei päätä kyllä bändillä palellu pätkääkään.

Treenattiin 2-3 kertaa viikossa ja keikat päälle. Soittorutiinia tuli melkoisesti ja ohjelmistoa oli laajasti olihan meillä loppuvaiheessa kaksi toisistaan poikkeavaa täyden illan settiä. Nuorisolle jytää ja aikuisille tanssittavaa musiikkia. Sitten tuli se vaihe kun alkoi bändi rakoilemaan - Vesa lähti ensin ja minä seuraavaksi. Bändi jatkoi trio muodossa vielä jonkin aikaa. Kunnes armeija viimeisteli bändin lopun. Kari, Vesa ja minä jatkoimme tahoillamme musiikin parissa ammattilaisiksi asti.

Vesa Ania muistelee Jytä Felix aikoja Järvenpään Matin veljen Tapion kanssa:
Tapio kuskas meidät keikoille, kun eihän meillä ollu vielä piitkiin aikoihin korttia kellään.
”Olin Plosilan Jarin kans kulkenu Kurikan soittokunnas jo muutama vuoden ja soitto alkeet oli tullu jonkunverran tutuksi. Olin sitte Häissä vanhempieni kans Seinäjoella. En enää muista, kenenkä, oli jonkun sinun lähisukulaisen? Vuosi jotakin - 72-73.No Jytä-Feelit oli sielä soittamas. Se oli mulle valtava elämys, että ei perhana, tuo olis mun juttu. Oikein pirusti lämpenin, että kun pääsis tuollaasehen porukkahan.

No, - 74 keväällä sattumalta tulin Matin kans polkupyörällä koulusta samaa matkaa ja rohkaastuun kysymään, kun siitä heidän bändistä puhuttiin, että ei ne tarvittisin laulajaa. Matti sanoi ystävällisesti, ettei nyt ole tarvetta, kun Kari ja Ari hoitaa sitä puolta. Kaksviikkoa myöhemmin tultiin taas sattumalta samaamatkaa ja Matti otti puheeksi, jotta itteasias Arilla oli alkanu äänenmurros ja voisin ainakin tulla kokeelemahan. No tulin teirän kotia sitte toukokuus - 74 (hemmetin sateennen kesä muuten oli tuo) treeniihin sitte ja kokeelimma jotakin biisiä ja se meni riittävän hyvin. Sain nuorten miesten hyväksynnän, jotta voi alaata kulkemaan treeniis.

Einarin polkupyörää ja Vihreää Niittyä "väröjytin" ja lauloin jo juhannuksen aikoohin Lusanhallilla. Oli perhanan hienon keikka. Taukobändinä oltiin, mutta raha-palkkaakin saatiin muistaakseni 250mk. Noi oli ne ihan aluut mulla. Teillä kuljettiin se kesä treenaten ja Yhteiskoulun ilsuus kuljettiin muutamia kertoja. Laihian Kantakrouvis oltiin vetämäs jo sitte muistaakseni - 75 koko ilta tanssimusiikkia. Jalasjärven Anturas oltiin hyvin samoihin aikoohin joku pikkujoulu keikka soittamas. Voi kuule, muistan aikapaljon noista hienoja juttuja. Kuvia mulla ei ole, mutta jotenkin jäänyt nuo hienot ajat Matin ja muitten kans mieleen. Sinähän meitä kans paljon kuskasit treeniis ja keikoolla. Teidän Ford Cortinalla mentiin.”

Felix Bändistä ja muusta vähän lisää!

Kyllä, niinku muistit, Laihiallakin oltiin Kantakrouvissa soittamassa. Ei ensin meinattu päästä edes sisälle ja olivat epätietoisia, että osaako nuoretmiehet soittaa tanssimusiikkia. No, saatiin mahdollisuus. Heti kun pääsivät lavalle, Matti, Ari, Kari ja Jari alkoi soittaa valssia ja nopiaa sen Hovimestari-naisen asenne pehmeni. Oli epäillyt, että osaammeko soittaa tanssimusiikkia.

Joo ja sinä muistitkin, että loppuillasta ei yleisö pannut pahakseen oikein kunnon rokkiakaan. Päinvastoin, nyt oikein muistankin, kuinka ravintola yleisö tanssi aivan hirveen hyvä meininki päällä. Minäkin lauloon ja oli hyvä fiilis. Kappaleet muuten oli kaikilla mittareilla mitattuna vaativia. Kokeelkaa joskus lukea Juice Leskisen, Einarin Polkupyörä tahi Napoleonin mopon teksti oikeassa tempossa. Kokoajan tulee nopeesti uutta tekstiä.

Lopulta Laihian keikka oli ohitse ja tultiin yöllä kotia. Kyllä, ei vähäisin vaan tärkiä asia oli aina keikoille lähties, kuka kuskaa meitä.

Sinä Tapio meitä paljon kuljetit, siitä Iso Kiitos!

Kurikan Mietaan Nuorisoseuran tiloos soitettiin useampi kerta. Kasevan - yhtyeen kanssa oltiin soittamassa vuorotellen. Me toki nuorina muusikonplanttuuna taukobändinä, mutta se oli hyvä keikka.

Saatiin soittaa Kasevan soitto ehkeillä, mutta loppuillasta yllätyksenä tuli, että halusivat lähinnä vahvistimien käytöstä vuokraa 200mk.

Rumpalimme Matti sanoi asiallisesti, että me saadaan keikasta 250mk, ei me tieretty että joudutaan maksamaan teille vuokraa ja kaikki omatkin kamat oli kuitenkin mukana. No lopulta Mietaan Nuorisoseura maksoi Kaseva-yhtyeelle soitin vuokraa meirän puolesta ja päästiin pälkähästä.

Mietaalla oltiin myös Arto Sotavalta bändin ja Taiskan kanssa soittamassa, myös Ylistaron Alapään nuorisoseuralle päästiin heidän kanssa soittamaan. Toki taukobändinä, eli soitettiin noin 15 min ja Varsinainen bändi 45min ja näin vuorootellen monesti kello 1.00 asti yöllä.

Mietaalla soitettiin myös Kojon bändin "Madame George" kanssa ja heillä oli rummuissa Wigwamista tuttu ihan huippurumpali Ronnie Österberg. Matti siitä sanoi, että tuossa on kova rumpali, niinkuin olikin.

Seitsemän Seinähullua bändin kanssa oltiin Mietaalla taukobändinä ja oli hieno keikka.

Nuorten "Ilsuissa oltiin Kurikan yhteiskoululla lähipitäjis Teuvalla, sekä Ilmajoen Neiroon koululla ja jossakin Seinäjoellakin. Jäi mieleen, kun sen yhden kerran soitin sielä Hurriganesin " I Will stay"ssä kitaraa laulun lisäksi. Muutenhan minä lauloin ja jonkunverran soitin trumpettia.

Jalasjärven Antura ravintolassa soitettiin pikkujoulussa. Kun joku hemmetin juontaja käytti mun mikrofonia ja ohjelmanumerossaan söi silakanpään ja jatkoi juontoa. Kyllä se mikki haisi törkiältä pitkää sen jälkeen. Voitteko kuvitella?

Kaikenkaikkiaan olen kiitollinen noista vuosista ja opista mitä muut ja minä tuona aikana saatiin.

Olen kiitollinen niistä ystävällisistä sanoista ja teoista, joita minä sain osakseni Järvenpään Pentiltä, Matti Rumpalimme isältä, kun hän auttoi ja keskusteli vanhempieni kanssa joulukuussa - 77, että saisin jatkaa bändissä, vaikka minun koulumenestys oli vähän kärsinyt. Bändi ei ollut siihen syynä. Hän näki meidän nuorten bändin potentiaalin ja ystävällisesti ehdotti, että jos mahdollista Vesa voisi jatkaa mukana. Jos vaikka vähän karsisi muita nuorenmiehen (tansseissakäynnin) menoja ja pysyisi mukana, kun noita esiintymisiäkin aina välillä olisi.

Ilman sitä puolenpitoa, en varmaan olisi seuraavana syksynä -78 päässyt Helsinkiin, Puolustusvoimain Soittajakouluun opiskelemaan ammattimuusikoksi.

Laulu vähäksi aikaa jäi, mutta käyrätorvella mentiin Sibeliu- Akatemiassa eteenpäin.

Koesoiton kautta myöhemmin tulin valituksi Vaasan Kaupunginorkesteriin ja Kyproksella Nicosian Kamariorkesterissakin tuli soitettua vuosi.

Edelleen jatkan soittoa Vaasassa!