Mistress

Ari Antila (kitara, laulu), Jukka Riitaluoma (kitara, laulu), Harri Oinari Vainionpää (rummut), Mika Välimäki (basso), Esa Ala-Ruona (koskettimet) , solistilaulajat järjestyksessä Harri Risku - Sakari Ahti - Petteri Hyvärinen.

Jukka Riitaluoma muistelee:
1987 perustin bändin Rockheart’s Project, josta myöhemmin tuli Mistress. Oltiin CBS Recordsin kehityslistalla. Oikea laulaja vaan uupui. Alun perin ryhmässä oli kurikkalaisen Nasaret gospel bändin jäsenet ja minä. Harri Vainionpää rummut, Mika Välimäki kitara, Jouni Mäki basso ja Kari Peltola kosketinsoiottimet. Myöhemmin kokoonpanossa Ari Antila kitara ja Esa Ala-Ruona kosketinsoitimet ja Mika siirtyi bassoon. Laulajina olivat Harri Risku Laihialta, sitten Turusta Sakari Ahti.

Koelauluissa kävi ripakopallinen ihmisiä ja päädyimme ottamaan Peter James Goodman nimisen sankarin rivistöömme. Soittelin myös Tukholmaa myöten, tarkoituksenani saada ex-Break yhtyeen Kari Virkama bändiin. Hän olisi ollut CBS:lle mieluinen valinta. Mistress osallistui muistaakseni ’87 Rock- Kuningas kisoihin, mutta astui pommiin Latosaaren finaalissa. Laulajalta meni ääni. Bändi voitti about -87 -88 Lisää Tähtiä Taivaalle –kilpailun Saarijärven juhannusjuhlilla, palkintona sinkku. Neuvottelin sinkun budjetiksi saman ennätyslukeman, kuin aiemmin Zero Nine ”Banging on Drums” ja ”Silmissäs on taikaa” eli 18000 mk. Sinkulla olisi soittanut rumpuja Rokli. Mutta bändi oli alkanut natista liitoksissaan ja itse asiassa hajotin ryhmän kesken sinkkuäänityksiä. Nauhalla on rummut, basso, kitarat ja osa kiippareita. Ja laulua usean eri laulajan versioina. Yksi katumisen aihe lisää; olis pitänyt saada julkaisukuntoon.


Arkistoartikkeli, Botnia Beat 2/1988

Tyylillä ja täysillä: Mistress

Tupakansavuisessa keikkabussissa on kylmä. Yhtyeen sielu ja perustaja Rockfeller istuu hytisten ja huutaa roudaria laittamaan auton käyntiin ja pian ikäloppu tuhansia kilometrejä niellyt bussi hörähtää: ’’Tien päällä taas!”

Mihin Skädäm kaatui?
R: Mä halusin kehittää Skädämiä raskaampaan suuntaan ja bändin sisällä kaikki ei ollut täysin valmiita tähän ratkaisuun, joten nähtiin hyväksi ratkaisuksi suuntautua kukin omille tahoilleen. Skädämin aikana meillä oli myös omia soolojuttuja, mullakin oli semmonen bändi kuin Rockheart's Project, joka on niinkuin pohja tälle nykyiselle bändille eli Mistressille, eikä me erottu vihamiehinä vaan ystävinä.

Tästä ystävyydestä hyvänä esimerkkinä keikkabussiin astuu sisään Skädämin entinen kitaristi Pasi eli näyttää asia olevan totta.

Olette juuri valmistautumassa Rock-kuningas -88 kilpailuun täällä Latosaaressa, kuinka vakavasti te sitten suhtaudutte tähän kisaan?
R: Me lähettiin oikeastaan ajamaan sisään tätä bändiä. Kun me voitettiin Keuruulla karsinta ja päästiin mukaan tänne loppukilpailuun, niin me mietittiin tosi kauan tullaanko ollenkaan. Meillä vaihtu laulaja ton Keuruun karsinnan jälkeen ja se sai meidät tänne tänään. Ajetaan siis tätä uutta laulajaa eli Sakkea nyt sisään. Ei me mitenkään tosissaan tähän kisaan lähdetä, koska mä tiedän ne paineet mitä tän kisan voitto aiheuttaa bändille. Mehän voitettiin Skädämin kanssa tää kisa pari vuotta sitten. Mä haluun edetä tän uuden bändin kanssa pikkuhiljaa. Mut katotaan nyt miten käy.

Mikä ihmeen uus laulaja? Kerro lisää.
R: No, meidän entinen laulaja ei oikein sopeutunut tähän kokoonpanoon. Kun Sakke muutti Tukholmasta Turkuun niin tietenkin Sakke törmäsi Turussa Skädämin entiseen rumpaliin, joka kertoi Sakelle, että meidän bändi hakee uutta laulajaa. Sakke otti muhun yhteyttä, käytiin studiossa kokeilemassa ja hyväksi mieheksi havaittiin.

Pari tyttöä työntyy bussiin sisään ja huutelee innokkaasti Rockefelleriä. Ystävällisesti Rockefeller tiedustelee tyttöjen huolia ja heittää pari juttua mitkä saa tytöt punastuen nauramaan. Tytöillä on huolena löytää yhtyeen laulaja.

Noille tytöille Mistress ainakin on jo tuttu bändi. Miten muuten yleisö on teihin suhtautunut?
R: Tosi kivasti. Tää meidän musiikki on semmosta, että sitä voi kuunnella ihan kaiken ikäiset. Oon huomannut, että nyt käy keikan jälkeen juttelemassa paljon myös poikia sekä vähän vanhempia kavereita unohtamatta tietenkään kauniita tyttöjä, heh, heh. Ei vaiskaan. Ehkä jengi haistaa, että me tehdään tätä musaa täydestä sydämestä ja nautitaan joka hetki lavalla.

Kello on jo niin että Mistressin on aika valmistautua illan kisaan. Poistun bussista hirveesti palellen sillä ei auton käynnistämisestä ollut paljon hyötyä. Istahdan mikseripöydän edessä olevan laatikon päälle ja katselen ympärilleni. Tänä vuonna olen käynyt pari kertaa katsomassa bändejä Latosaaressa ja näyttää tänäänkin olevan yleisöä paikalla aika vähän. Onko tämäkin paikka pikkuhiljaa kuolemassa, toivottavasti jotakin tehtäisiin sen estämiseksi.

Kuusi pörröpäätä astuu lavalle. Eniten aikaa näyttää kuluvan syntikoiden virittelyyn. Kun kaikki on kunnossa, lava pimenee. Jostain kuuluu yksittäisiä huutoja, lavalta rumpalin laskemat alkutahdit. Sitten räjähtää tyylikkäät äänimassat liikenteeseen, rakennellen tyylikkäitä amerikan hevikuvioita kansainväliseen tyyliin.

Biiseissä on kuitenkin paljon omaperäisyyttä, jotain semmosta mitä ei ole tottunut kuulemaan pohjalaisilta bändeiltä. Soitto kulkee hyvin hiotusti ja yhtyeen laulaja ottaa heti alusta alkaen yleisönsä, vaikka laulu ei kuljekaan kaikista parhaimmalla tavalla. Saken äänestä kuulee, että taitoa löytyy mutta liekö flunssa vai liika ’’lääkitys” vienyt osan kattavista äänivaroista. Eturivin tytöt ovat innoissaan, palavat katseet suoraan silmiin ja jälleen on Mistress vallannut pari innokasta ihailijaa.

Vaikka lavashow on hoidettukin tyylikkäästi huomaa että silti musiikki on tärkeintä yhtyeelle. Niinsanotun kusetuksen kyllä aina huomaa, mutta tämän bändin soitossa haisee suomalainen hiki ja härmäläinen aito rock-henki. Väistämättä Mistressin musiikista tulee mieleen, jos nyt esikuvia voidaan hakea, niin jenkkibändi Journey.

Kun illan jontajajyrki ’’Jyräys” Hämäläinen astuu lavalle valmiina kertomaan kolme parasta, Mistressin pojat kuuntelevat aivan hiljaa toistensa päälle vilkuillen. Kolmen parhaan bändin joukossa ei ole heidän nimeään.

Entä nyt, oletteko pettyneitä?
R: Kyllä ihan pikkusen. Tosin me osattiin odottaa tätä, koska tällä kisalla on pikkasen kyseenalainen maine. Voittaja miellytti tietenkin sitä levy-yhtiötä joka tekee sopimuksen. Nää jutut on hirveen tuttuja näissä piireissä.

Näkyy, että ette oo kovin pahoillanne. Onko teillä joitain salaisia suunnitelmia?
Hahaa, sä yrität ihan selvästi saada mut paljastamaan kaiken. Sen verran voin kertoa, että eräällä levy-yhtiöllä on määrättyjä suunnitelmia meidän yhtyeemme suhteen. Sen vuoksi tää keikka ei ollut siinä mielessä tärkeä, vaan tärkein keikka tän asian edistymisen suhteen on edessä tässä ihan lähiaikoina. Tää keikka oli hyvä koska saatiin kokeilla kisatilannetta. Taas opittiin jotain uutta. Me ollaan sitten muuten kurikkalainen bändi.

Lähtiessään keikkabussille pojat löivät uutukaisen demonsa käteeni. Menin tietenkin autoon kuuntelemaan ja demo sai minut vakuuttuneeksi, että Mistress tulee menemään vielä pitkälle... sillä kyseisellä demolla on oikea HITTIBIISI.

Teksti: Ali Kangas-Hynnilä