Lunacy

Jykä Lahti (laulu), Sami Haapala (kitara, taustalaulu), Tommi Latikka (kitara, taustalaulu), Mika Iskala (basso, taustalaulu), Miikka Aintila (kosketinsoittimet), Jukka Valli (rummut)

Jyri ”Jykä” Lahti muistelee:
En muista ihan tarkkaan että miksi rumpali vaihtui. Olisikohan ollut Tommin asepalvelus, vai mikä lieni syynä... Paletti hajosi joka tapauksessa käsiin, ainakin hetkeksi. Samoihin aikoihin kävi ilmi että jossain päin oli jo bändi nimeltä Traitor.

Uusi rumpali löytyi jo kämpältä soittamasta Haapalan ja Latikan kanssa jonain iltana kun sinne menin. Ei mitään käsitystä, että kuka pyysi vai pyysikö kukaan! Heh!
Jotain uuttakin piti keksiä. Mä luulisin että se oli mun idea että bändissä vois olla kiipparit tuomassa vähän nyansseja ja rikkomassa ”sitä-mitä-kaikki-muutkin-tekee”, eli kitaravetoista heviä. Keksittiin sitten pyytää Miikka Aintila soittamaan kiippareita – se notkui joka tapauksessa kämpällä jatkuvasti ja taisi olla joskus nähnytkin jonkun syntikan. Ainakin se tiesi niistä sen verran, ettei niitä saanut kivittää.

Lunacy nimeksi saattoi juontua Nikolai Gogol:in Mielipuolen päiväkirjasta.

Edelleenkin toiminta oli keskenkasvuisten ja itseään täynnä olevien nulikoiden sekavaa törmäilyä.

Tehtiin muutama keikka Etelä-pohjanmaalla ja lisäksi AMS-studiolla tekemässä helvetin hätäinen demo. 5 biisiä, äänitys ja miksaus 11 tunnissa! Kimmo (Ahola) taisi nukahtaakin jonkin biisin aikana ja Latikka onnistui soittaessaan lyömään Kimmoa kitaran lavalla naamaan. Tomppa soitti siis jonkun biisn loppusooloa suoraan miksauspöytään ja Kimmo istui viereisellä tuolilla. Tommi siis hiukan innostui eläytymään ja riuhtomaan floikallista hevikeppiä.

Tuo demo oli sikäli menestys, että se myytiin loppuun! Olisikohan ollut 200 kappaletta. Otettiin sitten uusi painos, mutta siinä vaiheessa edes bändiä itseään ei jaksanut enää kiinnostaa koko juttu ja osa niistä taidettiin juopotella festareilla ja iso laatikollinen jäi mulle vuosikausiksi johonkin komeron nurkaan pyörimään.

Yllättävän paljon keikkaa noilla kahdella bändillä/kokoonpanolla ehdittiin parissa vuodessa tehdä. Itse tyrkyttämällä, puhelimen ja kirjeitse lähetettyjen demojen avulla sai vielä tuolloin keikkoja. Joskin ne tehtiin lähes järjestään matkakuluilla ja ruoka-/juomapalkalla – aina ei saatu niitäkään.

Bändi taisi hajota siihen että Minä, Iskala ja Aintila lähdettiin armeijaan keväällä -92, eikä sitä koskaan kasattu uudelleen.

Armeijasta vapauduttuani -93 minä olenkin liittynyt Rutjaan. Hörhöily jatkui, mutta uusien kavereiden kanssa.