Turta Leevi

Ari Kärhä (laulu), Reijo Kärhä (kitara), Antti Tammela (kitara), Esa Tammela (basso) ja Hannu Sepponen (rummut).
Bassokitarassa oli ihan alussa Aarne Iloniemi, joka keksi bändin nimen.

Hannu Sepponen muistelee:
Vaikka Peräseinäjoen Haapaluoma ei edes vuonna 1975 välttämättä ollut maailman politiikan tahi muotitrendien keskiössä niin kyllä silmä tarkkana Suosikkia ja Musaa luettiin sekä kuunneltiin rinnakkaisohjelman Nuorten sävellahjaa. Aika paljon kiinnosti myös Radio Luxemburgin ja muiden levottomasti vouvaavien keskipitkäaaltojen musatarjonta. Eli voidaan sanoa, notta nuorisokulttuuri oli Peräseinäjoella voimissaan 70-luvulla!

Vuonna 1975 rakensimme kaverini Reijo Kärhän kanssa sähkökitaran. Tekniikan Maailmassa oli ohjeet, eikä meille tullut mieleenkään ettemme moiseen rakennushommaan pystyisi. Välineet olivat puutteelliset ja koivu kosteahkoa, mutta kitara saatiin aikaiseksi. Yllättävää kyllä – sillä pystyi jopa soittamaan. Ei kovin hyvin, mutta eipä taidotkaan (silloinkaan) kovin kummoiset olleet.

Reijo on myöhemmin tuunannut ja sahannut kitaraa pienemmäksi ja nyttemmin se näyttääkin jo kitaralta eikä julmetun suurelta bassolta!

Kitaran tekeminen johdatti polulla eteenpäin. Animalsin House of the rising sunin-sointujen oppimisen myötä katsoin olevani valmis tekemään omia kappaleita. Sinänsä hieno tuo Nousevan auringon talo, koskapa sisältää runsaan ja toimivahkon sointukattauksen.

Toisaalta esim. Beatlesin ja monien muiden bändien kappaleet tuntuivat turhan haasteellisilta, joten oman sävellystyön aloittaminen oli lähes välttämätöntä!?

Musiikilliset vaikutteet liikkuivat suomirokin ja ulkomaisen heavyrokin välisessä maastossa.

Itsetehdystä kitarasta Reijo siirtyi Ibaneziin ja minä Staggiin. Reijo valitsi paremmin ja taitojensakin ansiosta hänestä tuli kitaristi. Minä vaihdoin lehmännahkarummut ”laadukkaisiin” Hoshino-rumpuihin ja jonkinmoisen orkesterin alkumuna kuoriutui.

Soittelimme Kärhien yläkerrassa Lumikenttien kutsua, Apachea ja kolmisointurokkia. Reijon isoveli Ari oli musiikkimiehiä ja pikkuhiljaa uskaltautui mukaan laulamaan itse tekemiämme kappaleita. Tosin Hurriganes, Nolo&Rähjä, Deep Purple, Led Zeppelin, Uriah Heep olivat ykkösrepertuaariamme.

Basistiksi saatiin naapurista Talapuunmäeltä Iloniemen Aarne, jolla oli omatekemä oranssi basso. Hyvä basso muuten, mutta ehkä tekijä oli panostanut kohtuuttomasti kaularaudan vahvuuteen. Kaula tuppasi painumaan kohti lattiaa soitettaessa eikä hartiatkaan hihnan alla suoranaisesti iloinneet!

Soveliaampi soittotila oli etsinnässä ja sellaiseksi onnistuimme v.1976 ”valtaamaan” kylän keskellä nököttävän – jo parhaat päivänsä nähneen – Haapaluoman Nuorisoseuran talon. Huippusovelias paikka soittaa ja temmeltää. Ja kyllä siellä treenattiinkin elämistä ja soittamista. Kohtuullisen paljon pelattiin myös pingistä ja pelattiin korttia.

Aika pian talolle siirtymisen jälkeen Iloniemen Aarnen innostus bassoiluun hiipui armeijan ja tyttöystävän myötä, mutta Aarnea on kiittäminen bändin nimen keksimisestä.

Uudeksi basistiksi saimme Talapuuntien (Dahlbontie) loppupäästä Alavuden puolelta Tammelan Esan ja melko pian myös hänen veljensä Antti liittyi bändiin. Ensirakkautemme oli valmis ja olimme silloin umpivarmoja, notta tällä kokoonpanolla soitamme väkevää musiikkia koko loppuelämämme.

Kesät treenattiin Talolla, mutta kovilla pakkasilla siirryimme treenaamaan Sydänmaan Ns:lle, kunnes teimme talolle ”lämpöremontin”. Sen jälkeen siellä saattoi soittaa ympäri vuoden. Talvellakin melkein ilman rasoja!

Musiikkiin alkoi tulla heviosuuksien lisäksi yhä enemmän suomenkielisiä coverointeja mm. Juicea. Omien kappaleiden määrä kasvoi ja muodosti vuoden -76 kupeessa jo keikkasetin rungon.

Päävastuu sävellyksistä ja sanoituksista osui minulle, mutta myös joitain Esan ja Antin tekemiä kappaleita soitettiin. Turta Leevillä laulujen tekemiseen vaikutti myös punkin ja uuden aallon nousu. Melodioita rakastavana tuo punk ei ihan sisimpääni osunut (lisäksi armeija-aikani vaimensi punkin puremaa), mutta mm. Eppu Normaali, Kollaa Kestää ja Hassisen Kone kolahtivat lujasti.

Keikkoja ei hirveästi ollut, mutta se ei juuri toimintaa häirinnyt. Pääasia oli yhdessäolo soittamisen ja muiden puuhailuiden kera. Välillä pidettiin bileitä talolla ja kannettiin soittokamat juhlasalin näyttämölle. Kutsuttiin kaveribändejä kuuntelemaan ja välillä soittamaankin. Jonkin verran tehtiin keikkoja maakunnassa suunnalla Jalasjärvi, Alavus ja Seinäjoki.

Turta Leevin loppuaikoina valikoiduimme mukaan Asfalttidisko-levylle (1980). Kokoelma esittelee joukon sen aikaisia lupaavia uuden aallon orkestereita. Biisit äänitettiin Pekka Nurmikallion matalassa Microvox-studiossa (kaksimetrinen Antti soitti kumarassa), ja kahdesta laulusta levylle valikoitui kappale, ”Sun täytyi mennä”. Levyn tuotti mystinen Jusa-Musa, joka saattoi hyvinkin edustaa kuuluisaa Artisti maksaa-koulukuntaa.

Noin vuonna 1981 Turta Leevi muutti vaivihkaa nimekseen Taito Hyppysissä.