W.D.M.

Arkistoartikkeli, Botnia Beat 3/1987

Syksyllä 1983 Pietarsaaren kellareista nousivat nuoret vihaiset miehet huutaen: ”We Don’t Masturbate! We Destroy Music!”. Syntyi musiikillisia marginaaliryhmiä palveleva hardcore-ryhmä W.D.M.

Parin kitaristivaihdoksen (Tulli & Jani) jälkeen kokoopano on vakiintunut seuraavaksi; Kaitsu (21 drs), Jari (20 b), Nylli (22 grt) ja Snoro (18 voc). Janin vielä vaikuttaessa yhtyeessä syntyivät kaksi kulttimainetta nostavaa EP-levyä. Democracy? ja Tomorrow’s Gone — eepeet myivät kumpainenkin n. 1800 kpl ja samalla avautuivat ulkomaan markkinat kokoelma EP:n muodossa (Saksa ja Kanada, myynti n. 2500 kpl).

Yhtyeen vankka kulttisuosio ei perustu ainoastaan loistaviin tallenteisiin vaan myös energiseen ja ennakkoluulottomaan kiertuepolitiikkaan. Vuoden 1986 aikana yhtye suoritti kiertueen Saksassa ja Nyllin astuessa kitaraan myös laajan Scandinavia Tour - alla kulkeneen 13-keikan kiertueen läpi Pohjolan. Nykyinen keikkatahti on n. 2 keikkaa/kuukausi. Rankka keikkaputki on luonut ryhmästä nahka-sormikastakin tiukemman blackspeedmetal -koulukunnan lavaässän.

Suomalaiseen keikkatilanteeseen yhtye on hieman pettynyt. Huvienjärjestäjät eivät noteeraa kulttibändejä ja festivaalijärjestäjätkin hieman karsastavat ko. koulukunnan yhtyeitä. Suomalainen punk-scene on yhtyeen mukaan aallon pohjassa. Yleisö on ahdasmielistä ja sorbus-punkit sotkevat muuten toimivat tilaisuudet. Yleisesti ottaen W.D.M. on kuitenkin tyytyväinen tilanteeseensa. Tulevaisuudessa yhtye tähtää yhä vankemmin ulkomaanmarkkinoille ja odotettavissa on mahdollinen diili englantilaisen levy-yhtiön kanssa.

Arkistoartikkeli, Botnia Beat 6/1989

Pietarsaarelaisen W.D.M.:n perustamisesta on jo reilut kuusi vuotta. Takana on lukemattomia keikkoja Suomessa, Pohjoismaissa ja Saksassa. Mitä on tullut tehtyä ja mitä tapahtuu tulevaisuudessa? Siitä kertovat basisti Jari, rumpali Kaitsu, kitaristi Nylli ja laulaja Snoro.

W.D.M. perustettiin syksyllä 1983. Tuolloin olivat mukana Jari, Kaitsu, Snoro ja kitarassa Tulli. Kertokaa aluksi kuinka W.D.M. oikein sai alkunsa.

Kaitsu: Keväällä 1983 Jari alkoi soittaa Tullin kanssa. Minä ja Snoro sitten hengailtiin siellä ja syksyllä alettiin soittaa. Minä ja Jari tunnettiin toisemme jo ala-asteelta saakka, mutta Snoro ja Tulli opittiin tuntemaan vasta noin vuotta ennen bändiä.
Snoro: Alettiin soittaa kovia Pistolsien biisejä. Lisäksi G.B.H.ta, Exploitedia ja muita.
Kaitsu: Tehtiin me omiakin biisejä ihan alusta asti, mutta ne oli aika kopsattuja. Ekoilla keikoilla oli mukana pari-kolme omaa biisiä. Me harjoiteltiin yhdessä vajassa ja piti soittaa ilman valoja koska Snoro ei kehdannut laulaa muuten. Piti lopettaa heti kun joku tuli sisään.

Noihin aikoihin Suomi-HC eli kukoistusaikaansa. Oliko se teille tärkeä juttu, olitteko paljon yhteydessä alan piireihin? Kaitsu: Kyllä oltiin. Silloin oli joka viikonloppu jossain päin maata HC-bileet. Aina tapahtui jotain. Se oli kivaa.
Jari: Syksyllä -84 alettiin meitä kysyä keikoille ja kokoelmakaseteille ja meistä tehtiin lehtijuttuja.

Koska teitte ensimmäisen demonne?
Kaitsu: Kesäkuussa 1984.
Jari: Tracksilla Pietarsaaressa War Is Here ja Tomorrow’s Gone. Kauneus & Terveys Kokkolasta oli meidän kanssa samaan aikaan studiossa.

Tulli lopetti syksyllä 1984 ja tilalle tuli Jani. Miksi Tulli lopetti ja mistä Jani löytyi. Ei tainnut olla paljon valinnanvaraa vielä silloin?
Kaitsu: Tullille tuli muita harrastuksia. Silloin ei tosiaan ollut paljon vaihtoehtoja.
Snoro: Ei me kyllä Janiakaan tunnettu. Se vaan ilmestyi kämpälle kaatokännissa.

TERVEISIÄ KOIRALLE!
Teidän ensimmäinen EP Democracy? nauhoitettiin jo joulukuussa 1984, mutta se julkaistiin vasta tammikuussa 1986. Mistä näin pitkä viivästys johtui?
Jari: Alunperin Koiran piti julkaista se. Lähetettiin sille master ja sitten ei puoleen vuoteen tapahtunut mitään. Sitten kun saatiin nauha takaisin niin huomattiin, että se oli kopio, paljon huonommat soundit. Nyt on Italissa julkaistu joku kokoelmalevy jolla on Democracy? kokonaisuudessaan. Sillä on varmaan paremmat soundit kuin varsinaisella EP:llä.
Kaitsu: Terveisiä Koiralle

Onko teitä muuten huijattu HC-piireissä?
Jari:Juuri levyasioissa on huijattu. Esim. Koira on vielä 500 markkaa auki Freedom Of Musicista.
Kaitsu: Keikoilta on kyllä saatu aina rahat, mutta välillä on jouduttu kinaamaan.

Democracy?-EP:n julkaisi Vaihtoehto. Kertokaa siitä enemmän.
Snoro: Ne oli vanhoja tuttuja.
Jari: Painos oli 700 ja se myytiin melkein loppuun jo ennakolta.

Toinen EP, Tomorrow’s Gone nauhoitettiin pian ensimmäisen jälkeen. Se ilmestyi kesäkuussa 1986 eli myöhästyi ensimmäistäkin enemmän.
Jari: Alunperin oli tarkoitus julkaista lp puoliksi Kaaoksen kanssa.
Kaitsu: Lähetettiin Koiralle nauha, tällä kertaa kopio. Se ei sitten hyväksynyt sitä, sanoi että se on jumputusta. Niinpä me otettiin pankkilaina ja kustannettiin se itse. Painos oli 1000 kappaletta ja sekin myytiin äkkiä loppuun.

KATO, INSTIGATORS!
Levyn ilmestymisen aikoihin lähditte Euroopan kiertueelle ja kun tulitte takaisin niin oli edessä kitaristinvaihto. Miksi? Jari: Meille oli buukattu 15 keikkaa joista 7 Saksaan, 3 Ranskaan, 2 Hollantiin ja 3 Belgiaan. Ainoastaan saksankeikat tehtiin, muut peruuntui Janin takia.
Kaitsu: Oltiin kolmannella keikalla, Düsseldorfissa. Aamulla Jani tuli itku kurkussa selittämään, että se on hukannut passin ja Interrail-kortin. Etsittiin sen laukkua joka paikasta muttei sitä löytynyt. Se sai konsulaatista rahaa ja se kulutti ne rahat ostamalla kaljaa Instigatorsille.

Niin, Instigators on tällä hetkellä yksi maailman arvostetuimpia punk-bändejä, mutta silloin niitä ei vielä laajemmin tunnettu. Miltä tuntui tavata tällainen bändi kun koko punkliike oli kriisissä?
Kaitsu: Se vaikutti tosi paljon, sekä musiikillisesti että meidän esiintymiseen.
Jari: Kaikkien bändien esiintyminen muuttui sen jälkeen. Alettiin satsata ja lavahommaan tuli enemmän vauhtia.

Jani oli kitaristina melko rajoittunut Sekin varmaan aiheutti ongelmia?
Kaitsu: Olisimme jouduttu ennemmin tai myöhemin joka tapauksessa vaihtamaan kitaristia.
Jari: Me ei päästy kehymään musiikillisesti.
Kaitsu: Lisäisi sillä oli kaikenlaista sekoilua. Kerran se katosi Tukholmassa kun piti lähteä Suomeen takaisin.

LEPPLAX—HENDRIX
Mistä te sitten Nyllin löysitte?
Jari: Lepplaksista (huom. oikeinkirjoitus!) vintiltä.
Nylli: Hahhah!
Kaitsu: Ragnar Haren basisti Rikki sanoi Jarille, että Lepplaks-Hendrix, ettekste sitä tunne.
Jari: Mä soitin Nyllille ja pyysin sitä mukaan kolmelle keikalle jotka oli pakko tehdä. Ensin se ehdotti Askoa (Raitanen, ex- Bad Crapula-kitaristi, hei Asko!, toim. huom.)
Nylli: Mä en tiennyt oikeastaan mitään näistä, luulin että ne on jotain hulluja. Se oli mulle hirveä vitsi, sitten mä ajattelin että okei ja lähdin mukaan.

Milloin ajattelit jäädä pysyvästi bändiin?
Nylli: En mä koskaan ajatellut niin. Mä vain jäin.

Teidän musiikki alkoi muuttua kun Nylli tuli mukaan.
Kaitsu: Ensin meidän vanhat biisit muuttui. Sitten tuli uusia biisejä jotka poikkesivat vanhoista.
Snoro: HC-jengi vähän ihmetteli aluksi.
Kaitsu: Jotkut sanoi että on liikaa sooloja ja sellaista älytöntä, että on hyvä kitaristi vaikka selässä lukee Deep Purple.
Snoro: Meidän vanhat fanit pysytteli kuitenkin mukana.

YÖPAIKKA JA LIMSAKORI
Keväällä 1988 teitte Pohjoismaiden kiertueen. Minkälainen meininki oli, keikkojahan oli aika paljon.
Snoro: Se oli tosi hyvin järjestetty kiertue.
Kaitsu: Soitettiin Tanskassa, Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa. Jotain 17 keikkaa 20 päivän sisällä.
Jari: Ensimmäinen keikka oli Pietarsaaressa. Silloin huomasi, että täällä on alettu pitää meistä.
Snoro: Silloin tuli mukaan paljon nuorta jengiä.

Kuinka muut Pohjoismaat eroavat Suomesta, musiikillisesti ja muutenkin?
Kaitsu: Pohjois-Ruotsissa on paljon traditionaalista, 70-luku-tyylistä punkkia, etelässä kovempaa, ainakin silloin. Yleisö oli hyvää.
Nylli: Mutta siellä oli enemmän väkivaltaa.
Snoro: Järjestelyt toimi. Aina oli yöpaikka ja limsakori ja sellaista keikan jälkeen ihan pyytämättä.
Kaitsu: Norjassa oli paljon rankempaa kuin Saksassa jopa. Siellä sai välillä pelätä.

Keväällä 1988 ilmestyi Freedom Of Music-EP.
Jari: Se ilmestyi huhtikuussa -88. Nyllin kanssa tehtiin eka demo joulukuussa 1986. Meidän piti julkaista se, mutta ei sitten oltukaan siihen tyytyväisiä. Nauhoitettiin EP:n biisit tammi-helmikuussa 1988. Kerrankin levy ilmestyi ajoissa. Oli lafka (M&M) takana. Painos oli 1500 ja niitä on Polarvoxilla vielä jotain 400. M&M on nyt konkassa.

KEMPPAINEN JÄRKKÄÄ
Keväällä 1988 Instigators tuli ensimmäiselle Suomen kiertueelle ja tekin olitte mukana. Kyseessähän oli jonkinlainen Youth Against Drugs-kiertue.
Nylli: Vox Populi oli järjestämässä sitä kiertuetta.
Jari: Ja M&M. Alunperin piti järjestää kunnon iso kiertue ja saada mukaan joku kovempi nimi, Kadotetut, Ne Luumäet tai Ragnarit. Se meni vähän överiksi kun YAD tuli mukaan. Eihän sitä pysty perjantai ja lauantai-iltaisin järjestämään selvinpäin keikkoja. Kuitenkin kaikki joi. Lisäksi Instigators ei tiennyt koko asiasta mitään.
Kaitsu: Vaikka neljälle keikalle oli vapaa pääsy niin kuitenkin niillä oli aina sama jengi joka halusi nähdä Instigatorsit. Musiikillisesti se oli kuitenkin hyvä kiertue.

Freedom Of Music-biisistä muodostui teille hitti. Muodostuiko siitä jopa jonkinlainen riippakivi?
Kaitsu: Kyllä. Seuraavat viisi vuotta on keikoilla aina joku idiootti joka huutaa että: ’’Soittakaa Freedom Of Music!” Mutta ei soiteta enää.
Snoro: Encorina voidaan soittaa kyllä esim. Confuturea ja muita Freedomin biisejä.

Kesällä 1988 teillä oli kaksi isoa ja tärkeää keikkaa: Provinssirock ja Eesti.
Kaitsu: Provinssin keikka on yksi parhaista mitä ollaan tehty. Eestin keikan keksi Vuorinen (osana Botnia Beat lehden kulttuurivaihtoa. Pt. huom.) Tietysti me lähdettiin. Olihan se melkoinen järkytys. Oltiin kolme päivää hotellissa eikä ollut mitään tekemistä. Kasvisruokaa ei ollut ja vodka oli halpaa. Siitä voi vetää omat johtopäätökset.

MISSÄ VIIPYY LEVY?
Teidän Ip-levystä on huhuiltu jo kuukausia, missä vaiheessa sen tekeminen on?
Jari: Meillä on kyllä kustantaja ja halu tehdä lp, mutta sitä ei ole järkeä julkaista vielä koska meillä ei ole ollut keikkoja. Uutta materiaalia pitää kokeilla ensin keikoilla. Uutta materiaalia on noin tunnin verran. Uudet kappaleet ovat pidempiä kuin entiset.
Kaitsu: Koko ajan tulee uutta materiaalia. Kappaleet eivät ole niin suoria kuin aikaisemmin, mutta niissä on yhä sitä samaa energiaa.
Jari: Aina kun me tehdään uutta materiaalia niin yleisö haluaa kuulla edellisen levyn kappaleita. Niin tulee käymään varmaan myös sitten kun levy on ilmestynyt ja kun teemme taas uusia kappaleita. Levyn olisi oikeastaan pitänyt ilmestyä jo puoli vuotta sitten. Nyt on se vaara, että itse ehtii jo kyllästyä uuden levyn kappaleisiin.
Kaitsu: Ei tietysti saisi kyllästyä. Pitäisi pystyä tekemään niin hyviä kappaleita, että niitä jaksaa soittaa lopun ikäänsä. Tammi-helmikuussa voisi tehdä pienen kiertueen ja sitä ennen ehkä joulukuussa tehdään demo uudesta materiaalista.

Kuinka tekstinne ovat muuttuneet?
Jari: Ne ovat osittain samaa linjaa kuin ennenkin, mutta uudet ovat lähempänä itseämme. On mukavaa kirjoittaa välillä omista kokemuksista.
Kaitsu: Me halutaan poiketa jotenkin kaikista muista. Meidän sanoma yhä use your own brains.
Snoro: Ja freedom of music.
Kaitsu: Turha sitä on alkaa saarnaamaan.
Jari: Jos olisi joku megatähti niin silloin voisi ehkä vaikuttaa, mutta on vaikeaa kuvitella itseään siihen asemaan. Ei kukaan jaksa kuunnella jos me aletaan tuomitsemaan ihmisiä keikoilla.

Esim, siviilipalvelu ja työesteet ovat jossain määrin haitanneet yhtyettä. Kuinka on tulevaisuudessa?
Jari: Se on sama ongelma joka bändillä. Kun vanhenee niin tulee uusia juttuja, koulutusta ja sivaria. On paljon vaikeampaa lähteä keikoille. Ennen sitä pystyi lähtemään keikalle vaikka keskiviikkoiltana.
Kaitsu: Silloin ei ollut muuta kuin soittaminen.

Olette soittaneet Saksassa ja Pohjoismaissa. Teillä on varmaan hyvät kontaktit ulkomaille?
Jari: Meillä on kontakteja lähinnä HC-piireihin. Vaikea sanoa miten ne suhtautuu uuteen materiaaliin. Ruotsiin on kyllä paljon kontakteja. Siellä meillä on hyvät mahdollisuudet. Meidän musiikki on kehittynyt sellaiseksi, että sitä voi soittaa klubeissakin eikä ainoastaan HC-porukalle.
Nylli: Mä en tajua miksi yleensä pitää lokeroida musiikkia.

WE DO MASTURBATE, NATURALLY!
Alkuaikoina te olitte monessa suhteessa aika naiveja. Oletteko mielestänne kypsyneet niistä ajosta?
Kaitsu: Kyllä illuusiot ovat karisseet.
Nylli: Me ollaan realisteja.
Kaitsu: Kyllä me ollaan aina mietitty tarkkaan asioita. Ei olla tehty tekstejä joiden takana ei voida seistä. Me ollaan tänäpäivänä paljon maanläheisempiä.

Alkuaikoina W.D.M. oli HC-punkbändi. Mihin lokeroon W.D.M. tänään asettuu. Mitä mieltä olette musiikin lokeroimisesta?
Jari: Jaa, olisi hauskaa kun joku sanoisi mitä me oikein soitetaan. Kukaan ei ole vielä ehtinyt lokeroimaan.

Teksti: Matti Tikka, Botnia Beat 6/1989