Esko Takamäki muistelee:

Kaikki alkoi ala-aste ikäisenä Nurmossa, jossa kävin peruskoulun. Minä, Knuuttilan Erkki ja Hirvelän Kai oltiin lähiömme paras Sweet, Slade, Status Quo, Hurriganes jne. jne. Ensimmäiset ”rummut” olin tehnyt pahvilaatikoista ja tais siinä tuhoutua jokunen äitin sankokin. Soitin myös kitaraa, joka oli joku halpa akkari. Mistä lie hankittu. Me saatiin koulusta lainaan talvi-ja kesälomilla usein musiikkiluokan kamat kun omia ei vielä ollut.

Sain jonkun stipendin musiikkiopistoon ja Matti Oilingin Rumpalin ABC-kirja tuli tutuksi. Joidenkin tuntien jälkeen totesin kuitenkin, että ei oo mun juttu veivata itekseen jotain harjoitteita tai torvisoittokunnan biisejä. Halusin soittaa rokkia bändissä.

Aivan ensimmäisen kipinän musiikkiin ja varsinkin pop/rock-musaan sain lapsena kun olimme vierailemassa Lapualla isäni kotitilalla jossa isän veljet olivat viritelleet puutarhaan soittimia. Erityisesti jäi mieleen putkiradiosta tehdyt vahvistimet ja kun joku pyysi, että haluaako Esko kokeilla soittamista. Sain jonkun äänen aikaiseksi sähkökitaralla ja se räjäytti tajunnan että mitäs tämä on, tätä lisää.

Ensimmäinen bändini oli Picnic, joka toimi vuosina 1976-78. Picnic oli Nurmon ylä-asteella perustettu bändi, joka keikkaili koulujen bileissä ja soitti covereita sekä muutamia omia biisejä. Kokoonpano vaihteli seuraavien kesken: minä (rummut, laulu), Arto Ojajärvi (basso, laulu), Jari Panu (kitara, laulu), Kai Vainionpää (kitara), Erkki Knuuttila (kitara), Harri Laakso (kosketinsoittimet) ja taisi bändissä olla joitain muitakin, mutta noiden kanssa ainakin keikkailtiin:

Muistan kun Nurmossa järjestetyissä ”ilsuissa” opettaja(t) ihmetteli miksi bassorumpua kantoi kolme poikaa. Painoihan se kun se oli täynnä kavereiden kalja- ja kiljupulloja. Eka keikka oman paikkakunnan ulkopuolella oli koulubileet Ylistarossa. Jari oli värjännyt jotain hehkulamppuja, että ois ”rock-meininki”. Ne oli asennettu rumpujen viereen. Tietenkin ne lämpesi ja savusi kun keikka alkoi ja meinasin tukehtua siihen katkuun. Piti keskeyttää keikka hetkeksi, että katku hälveni.

Firenze oli Picnic yhtyeen raunioilta 1979 perustettu ”uuden aallon” yhtye, jossa alkujaan soittivat minun (rummut, laulu) lisäksi Arto Ojajärvi (basso, laulu) ja Jari Panu (kitara, laulu). Myöhemmin bändiin liittyi Jyrki Kortesniemi kitaroimaan. Jari Panun muuttaessa pois Seinäjoelta hänen tilalle kitaraan tuli Erkki Knuuttila. Viimeisimmässä kokoonpanossa ryhdyin solistiksi ja rumpaliksi tuli Wellu Ala-Reinikka.

Firenzen biisit olivat pääosin omia ja niiden tekemiseen osallistuivat kaikki soittajat. Bändi äänitti demoja Suikin Botnia Sound Studiolla. Kyseisiä äänitteitä on päätynyt mm. Merkonomi Kaupungin toivot ja Veripisaroita kokoelmalevyille (Työttömän arkea). Bändi esiintyi livenä TV2:n Kohtauspaikka ohjelmassa sekä keikkaili mm. Provinssirock, Aulavarock, Lepakkoluola, Spartakiadit...

Tehtiin muutaman kerran niin, että mentiin johonkin keikkatapahtumaan ja väitettiin pokkana että me ollaan lämppäribändi ja soitetaan teidän kamoilla, ”eikö teille oo kukaan kertonut”. Liksaa ei tietenkään saatu mut keikkakokemusta kertyi. Osallistuttiin satunnaisesti Rock-SM- ja Suosikin Rock-kuningas skaboihin mitä niitä siihen aikaan oli. Lähinnä niihinkin mentiin vaan kaljapussien kanssa kaahaamaan kybällä kun siellä oli hyvät kamat. Ei me jääty kuuntelemaan lopputuloksia kun palkinto oli jo saatu.

Firenze yhtyeen hajottua ja Seppo Ahosen lähdettyä Jonah Vex yhtyeestä perustettiin vuonna 1982 Carisma, jossa soittivat Seppo Ahonen (laulu, kitara), Harri Perkiö (kitara, laulu), Kassu Luomala (basso, laulu) ja minä (rummut, laulu).

Bändi äänitti joitain demoja Botnia Sound Studiolla ja keikkaili lähinnä Seinäjoen seudulla. Tuotanto oli omaa musiikkia, jonka tyyli suunta oli rock /proge... oltiin kunnianhimoinen bändi. Treenattiin 4-5 kertaa viikossa ja opeteltiin kaikenlaisia sovitustyylejä. Muistan esim. kuinka joskus treeneissä pohdittiin että jos esim. basistin perusääni on C (molli/duuri) niin miks kitaristikin soittaa saman ”soinnun” , eikö se voi soittaa rinnakkaissoinnun ja toinen kitaristi sitten vielä sille rinnakkaissoinnun. Rytmiikkakin oli jotain muuta kuin neljään laskettua peruspoljentoa. Tuohon aikaan levylautasellani pyöri usein Police, Bob Marley ja Rush. Niillä oli varmaan osuutta tuohon asiaan.

1970-80 luvun alussa oli Seinäjoen seudulla melko yleistä, että kokoonpanot vaihtuivat tiuhaan ja oltiin omissa kuppikunnissa. Tiedän monta bändiä johon on päässyt sillä, että omisti PA-kamat tai pakettiauton. Yleisesti musabisnes oli näillä Lakeuksilla lasten kengissä. Kukaan ei oikein tiennyt mistään mitään vaikka lupaavia bändejä oli lukuisia. Keikkailu oli lähinnä omalla seudulla tai Elävän musiikin yhdistyksien järjestämiä tapahtumia. Booking tai management sanoja tuskin oli monikaan kuullut tai saati tiesi mitä ne tarkoittaa. Elettiin aikaa jolloin ei ollut kännykkää tai nettiä. Ilman suhteita oli lähes mahdotonta saada levytyssopimusta sillä kaikkien isojen levy-yhtiöiden päättäjät majailivat pääkaupunkiseudulla. Jotain hyvää tuossa ajassa kuitenkin oli. Radioissa ei ollut soittolistoja ja jos lähetti tarpeeksi laadukkaan demon niin saattoi kuulla oman bändin tuotantoa jopa valtakunnan radio-aalloilla.

1980-luvun alkupuolella olin mukana Palava pensas kokoonpanossa. Yhtyeen tyylisuunta oli heavy/hard rock. Jare Renko kipparoi bändiä, joka soitti pääasiassa virsiä heviversiona ja teki muutamia keikkoja Pohjanmaalla. Sibelius- Akatemia on käyttänyt Palavan Pensaan biisejä referenssinä kuinka virsiä voidaan sovittaa heviksi. Kokoonpano oli Jare Renko (kitara, laulu), Vesa Vaismaa (kosketinsoittimet), Pepe Palokangas (basso) ja minä (laulu, rummut).

Näihin aikoihin olin perustanut Mega äänentoistopalvelun ja aloin kiertämään Suomea myös miksaten kaikenlaisia bändejä mm. Zero Nine, Garbo, Klamydia, Tarrakuva, Stormwing, Soil. Lähinnä PA-keikat oli Pohjanmaalla kun omat bändit oli vielä aktiivisia ja niidenkin kanssa tuli puuhasteltua koko ajan ettei voinut sitoutua muiden kiertueille.

Vuosina 1983-86 toimineen Krawatts yhtyeen tyylisuunta oli pop-rock-proge. Eri kokoonpanoversoissa olivat itseni lisäksi (rummut, laulu), Harri Perkiö (kitara, taustalaulu), Jare Renko (kitara, taustalaulu), Mika Saari (basso), Riku Koski (basso, taustalaulu), Pepe Palokangas (basso), Vesa Vaismaa (kosketinsoittimet), Ippe Välikangas ( rummut). Yhtyeellä oli satunnaisia keikkoja ympäri Suomea ja tehtiin muutamia demoja. Osa päätyi myöhemmin ”Lakeuden Tango ja Bothnia Punk” kokoelmalevylle. Krawattsin merkittävin keikka Provinssirockissa 1984.

Kun kokoonpano oli minä (laulu), Jare Renko (kitara, laulu), Juhani Lautamaja (kitara, laulu), Mika Saari (basso) ja Harri Ala-Kojola (rummut) saimme levytyssopimuksen. Sitä tehdessä bändi kulki vielä työnimellä Krawatts, mutta Kassu Halonen sanoi, että nimi on aivan liian vaikea. "Te olette Mega" ja niin bändi sai nimensä.

Mega oli ensimmäinen bändini jossa aloin tehdä biisejä kokonaan itse. Bändin suosio yllätti meidät kaikki. Olihan se outoa kun nimmareita pyydettiin joka paikassa ja olihan meillä fani-lehtikin. Omituista tai saamattomuutta oli kuitenkin ettei meillä ollut keikkamyyjää. Keikkoja oli kiitettävästi ja ne myytiin itse tai meitä pyydettiin keikalle ja se tuntui riittävän silloin.

Mega toimi vuosina 1986-88 ja julkaisi 2 singleä ja ”Täältä tullaan” albumin, jonka kustansi levy-yhtiö Flamingo. Lisäksi oltiin mukana muutamalla kokoelmalevyllä. ”Täältä tullaan” levyn (Spotify) tuotti Esa Kaartamo ja Kassu Halonen. He myös soittivat kyseisellä levyllä (Esa/akkari ja Kassu/ hammond). Levyn äänitti Esko ”Suikki” Jääskä Botniasound Studiolla. Mega esiintyi menestyksekkäästi MTV:n Grand Prix musiikkikilpailussa ja keikkaili ympäri Suomea.

Harrin lähdettyä opiskelemaan PIT:iin (Los Angeles) rumpaliksi tuli yhdelle keikalle Markus Ketola ja sen jälkeen Timo Polari. Myöhemmin Lautamaja ryhtyi basistiksi ja kitaristiksi tuli Pekka ”Pietu” Rintala. Viimeisessä kokoonpanossa Heikki Pohto soitti kosketinsoittimia ja saksofonia muutamalla keikalla ja demolla ja rumpaliksi palautui Harri Ala-Kojola. Bändi lopetti toiminnan kun Pekka ”Pietu” Rintala lähti opiskelemaan GIT:iin (Los Angeles) ja minä ryhdyin Elvis Breznev yhtyeen solistiksi 1989.

Elvis Breznev nimen oli keksinyt Pauli Hanhiniemi. Bändi julkaisi 4 singleä ja 2 albumia. Bändin nimeä kantaneen debyyttialbumin julkaisi Maumau Music vuonna 1990 ja 1991 ilmestyneen "Hulluna sinuun" albumin (Spotify) julkaisi levy-yhtiö Polarvox. Molemmat albumit miksasi Mikko Karmila. Kokoonpano esiintyi lukuisilla festivaaleilla mm. Provinssirock, Nummirock, Ahvenlampirock, Iirock... ja teki klubi-keikkoja ympäri Suomen. TV-esiintymiset: Räikkärock // Levyraati.

Yhtyeen lopetettua vuonna 1992 tein Nisulan Juhanin kanssa jonkin aikaa duo-keikkoja. Jukka Tanttari perusti Timo Löyvän kanssa Movetron yhtyeen, Jukka Kuhalampi ja Vesa Tanttari liittyivät Airdance yhtyeeseen. Vuonna 1995 minä ja Nisulan Juhani perustimme Black Passat Blues yhtyeen Juha Saarisen kanssa.

Vuonna 1995 käynnistyi Black Passat Blues (Black Passat), joka on edelleen aktiivinen. Kokoonpano on Juhani Nisula (kitara, laulu), Juha "Big" Saarinen (basso, laulu) ja minä "Zeko" (rummut, laulu)

Black Passat erottuu muista bändeistä erityisesti kolmen solistin ansiosta. Monipuolisuutensa ansiosta olemme keikkailleet yli 500 keikkaa kaiken kokoisissa ja näköisissä klubeissa, ravintoloissa, lavoilla ja festareilla sekä auto- ja moottoripyörä tapahtumissa. Ohjelmisto koostuu covereista (mm. Strange Brew, Gonna Roll) ja omista biiseistä.

Nimen historiasta. Ensimmäisen keikan yhteydessä tarvittiin nimi. Black Sabbath esiintyi saman vuonna Provinssirockissa. Mulla ja Juhanilla oli ollut aiemmin VW Passat. Vitsailtiin, että mehän ollaan Black Passat ja Saarinen lisäsi että laitetaan perään vielä Blues. Blues jäi myöhemmin nimestä pois keikkamyyjien toivomuksesta kun se aiheutti vääristymän musiikin tyylisuunnasta.

Bändi on julkaissut kaksi albumia "Demos & Bizarres", "Fart, sweat & beer", joiden äänittäjänä ja miksaajana toimi Juha Saarinen.

Vuonna 1994 liityin paikalliseen elävän musiikkiyhdistyksen toimintaan (Selmu). Festareiden infra tuli tutuksi kun sain tehtäväkseni hoitaa Provinssirockin ruoka- ja krääsä myyjien myyntipaikat. Sitä hommaa sitten kestikin 20 vuotta ja samaa hommaa tein myös Rock & Race Vauhtiajojen ensimmäiset 8 vuotta sekä Mikkelin Jurassicrockin ensimmäiset 7 vuotta. Yhden vuoden pesti oli Himos festival 1999 kun tapahtuma järkättiin ekaa kertaa.

1996-98 välillä kokoonpanona oli Kamelimies: Jukka Mäkilahna (laulu, kitara), Mika Ojala (kitara, laulu), Janne Rajala (basso, laulu) ja minä laulussa ja rummuissa.

Alkuperäinen basisti Pepe Palokangas jäi pois bändistä kun bändi aloitti albumin äänitykset. Top Records julkaisi yhtyeeltä kaksi sinkkua ja albumin "Tottua ajatukseen" (1997). Albumi äänitettiin Seinäjoella bändin treenikämpällä puikoissa Mikko Karmila ja Alavudella Pop Artikkelin silloisessa studiossa Marko Ketola puikoissa. Lopullinen miksaus tehtiin Helsingissä Finnvoxilla Mikko Karmilan johdolla. Kamelimies esiintyi mm. Provinssirockissa 1997 ja teki klubi-keikkoja ympäri Suomen. (Spotify) // Nuoren talon tytär.

1997/98 olikin tuskainen vuosi kun äänentoistokeikalla ammuttiin erään tapahtuman lähtölaukaus mun ”korvan juuressa” ja sain pysyvän tinnituksen. Meni puoli vuotta opetella kuulemaan uudella tapaa ja piti elellä vaan hissukseen ilman musaa ja minkäänlaista meteliä. Oli vaikea hyväksyä ettei toisella korvalla kuule enää normista mutta yllättäen kaikkeen tottuu kun vain totuttautuu.

Aiemmin Mega yhtyeessä soittanut Juhani Lautamaja pyysi mua soittamaan lyömäsoittimia vuonna 1993 perustetun Bill Hota & The Pulvers kansanmusiikkiyhtyeen ensimmäiselle levylle, joka julkaistiin vuonna 1998. Kansanmusiikki-instituuttin julkaisema Rytmiä Rupis ylsi World Music Charts Europe listalla sijalle 69 toukokuussa 1998. Tämän jälkeen yhtye on julkaissut neljä albumia ja yhden ep:n nimellä Bill Hota, jonka tuotti Kerkko Koskinen (Ultra Bra). Näissä kaikissa olen ollut mukana lyömäsoittajana ja taustalaulajana.

Kun menin studiolle Hotan ekaa levyä äänittämään oletin että soitetaan kaikki yhdessä, mutta pelimannithan olivat soittaneet jo kaiken ja ilman klikkiä. Enkä tietenkään ollut kuullut biisejä aiemmin. Roudasin ison setin studiolle kun en tiennyt mitä tuleman pitää. Lautamajan Juhani naureskeli että saat kantaa puolet heti takaisin autoos, tää on kansanmusaa. Jotkut biisit meni sillai että kerta kuuntelulla äänittämään. Eipä auttanut muu kuin kirjoitella laulun sanat ja piirtää nuoli ylös- ja alaspäin sitä mukaan kuinka tempo vaihtelee. Alakuhan Jussilla oli pirullinen tapa laskea biisiä käyntiin. Se laski neljään muttei rytmissä. Se oli yleensä hyvin hidas ja selkeä yyyyyyyyyyyyyyyy-kaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa-kooooooooooooooooooooooo-neeeeeeeeeeeeeeee ja sit biisi lähtikin nopeemmin matkaan. Hullua mutta mukavaa hommaa. Samaa klikitöntä metodia he ovat käyttäneet kaikilla levyillään, että musiikki eläisi rytmisesti ja kyllähän se on ja elänyt ja elää sopivasti.

1999 vuoden alussa otin niskalenkin tinnituksesta ja aloin tekemään taas musajuttuja. Silloin aloitin myös äänittämään + miksaamaan bändejä. Ensimmäinen virallinen äänite oli Valse Tristen ”Turha ruokkia ruumiita” albumi joka äänitettiin mun Fostex 8-raitanauhurilla jonka olin hankkinut joitain vuosia aiemmin omien demojen tekemiseen. Mikseri oli Soundcraft Delta jota käytin tuolloin muutoinkin live-keikoilla. Studion nimi oli One Ear Studio joka viittasi aiemmin saamaani tinnitukseen ja käytin taitelijanimeä Edward Backhill. Taisin soittaakin jotain kilkuttimia sillä levyllä.

Soololevyn aika koitti 1999. Top Records levylafkan kautta ilmestyneellä ”Risteys” albumilla lauloin ja soitin kitaraa. Levyllä olivat mukana myös Harri Ala-Kojola (rummut), Juhani Nisula (kitara), Timo Ristilä (kosketinsoittimet), Esa Ala-Ruona (kosketinsoitimet, Petri Kivimäki (saksofoni), Juha Saarinen (basso, taustalaulu) ja Juhani Lautamaja (taustalaulu).

2000-luvulla olen soittanut mm. Time Traveller ( 3 albumia + muutama keikka), Lobster ( 2 albumia ja lukuisia keikkoja), Black Passat ( 2 albumia + lukuisia keikkoja), Pekka Rokala (2 albumia), Bill Hota & Pulvers (4 albumia ja muutama keikka), Dixi ( 1 albumi ja muutama keikka) sekä laulanut köörejä useissa levytyssessioissa mm. Jussi Aaltonen / Villi Pohjola. Parhaillaan olemme työstämässä Lobster yhtyeen kolmatta albumia.