Suikki Jääskä

Vuonna 1950 syntynyt muusikko, äänittäjä, musiikkiyhdistys aktiivi, musiikkistudioyrittäjä, musiikkiteknologian opettaja yms. muistelee uraansa:

-Se alkusysäys oli varmaan kun kotona isä soitti haitaria ja mandoliinia. Lisäksi Seinäjoen Kapernaumissa oli parikin sellaista pelimannia, jotka soittelivat ulkona pelimannimusiikkia. Se viitoitti tietä. Silloinhan se kuulosti tosi hienolta sunnuntai-iltaisin kun he soittivat kotoamme jonkin matkan päässä kun ei ollut tälläistä pohjamelua kuin nykyään. Pikkupoikana sitten soitin haitaria.

1961 menin Rautatieläisten torvisoittokuntaan ja soitin B-tenoria siellä. En muista montako vuotta siinä sitten olin. 1963 aloin rakentamaan sähkökitaraa kun silloin oli Tekniikan Maailmassa ohjeet. Kansakoulussa sen rakensin ja sain sen valmiiksi 1964. Siitä tuli niin hieno, että se kiersi kouluissa näytteillä ympäri Suomea esimerkkinä mitä kouluissa voi tehdä. Sillä kitaralla aloin sitten soittamaan kun 1964 perustettiin eka bändi, The Gamers. Tein sitten toisenkin kitaran, akustisen, mutta se ei ollut oikein hyvä, tuli vähän susivehje.

Radiosta tuli kerran viikossa jokin pop-ohjelma, siskolle tuli Suosikki ja Radio Luxembourgia kuunneltiin tietysti. Sitten rupesin ostamaan levyjä. Ensimmäinen levy oli varmaan Elviksen levy joskus 1965. Soitinkauppaan tilattiin niitä levyjä aina kymmenen kerralla ja sitten kun ne tuli oli juhlapäivä.

Heikkilän Jorman ulkorakennuksen yläkerrassa oli pieni lämmin kämppä ja siellä aloitettiin harjoittelemaan. Ensimmäinen The Gamers keikka oli muistaakseni kun mentiin Joupiskan hiihtomajalle soittamaan. Vesikelekalla vedettiin ensin vehkeet Lakeuden Ristin luo, jonka lähellä asui Peltosen Markku, meidän basisti. Markun serkku oli taksikuski ja se vei meidät sitten taksilla keikalle.

Radio oli ainakin vahvistimena. Jorma soitti Helvarin kautta. Olin ostanut jonkun omatekemän vahvistimen minkä läpi saatiin sitten vähän laulua kuulumaan ja kitaraa. Ei ole oikein hajua mitä soitettiin, ehkä The Zombies yhtyeen juttuja koska Markulla oli se levy. Tällä kokoonpanolla käytiin Lapuallakin keikalla.

Seuraava vaihe tuli 1965 kun perustettiin The Chuckleheads. Harjoiteltiin kaupungintalon kellarissa. Pikkuteatteri oli siellä ja sen vieressä oli Nuorisokilta kahvila. Samaan aikaan Jouko Turkka oli Seinäjoella ohjaajana. Meillä oli Turkan kanssa aina kina kumpi siellä lavalla on, me vaiko teatteriporukka, kun meille oli luvattu, että saadaan soittaa siellä.

Sitten hommattiin vehkeitä. Heikkilän Jormalla oli Selmerin kitaravahvistin ja mulla oli Voxin AC30 ja 12-kielinen Hagstrom. En muista mikä vahvistin Luoman Erkillä, basistilla oli. Blombsteriksi ja Polseksi Erkkiä kutsuttiin. Puskantien alkupäässä oli jazzrumpali Seppo Kahilakoskella radiohuoltoliike ja sieltä ostettiin Meazzin laulukamat ja meillä oli sitten niinkuin oikeat vehkeetkin. Niillä sitten soitettiin Nuorisokillassa.

Pennalan musiikkikauppa oli ensin Puskantiellä ja Seurahuonetta vastapäätä oli Viklan liike. Pennala sitten muuutti Hallituskadulle ja muuttui Seinäjoen Soitinkaupaksi, sieltä sitten kun perustettiin Suikkis bändi, varmaan 1966, ostettiin Schallerin PA-kamat. Ei bändeillä silloin välttämättä ollut erikoinen kalusto, mutta me käytiin töissä. AC30 Voxi maksoi 630 markkaa... silloin sai 120 markkaa kuussa palkkaa eli kyllä se iso raha oli. Kurikassa oli myös musiikkikauppa josta ostin mikrofoneja ja muita.

Muistan että ennekuin Suikkis perustettiin oli Sahan veljeksillä, Eskolla ja Erkkillä musiikkitouhua. En tiedä mistä niillä oli diili, mutta kun Ruukintien toisessa päässä rakennettiin kerrostaloa oli siinä pihassa tyhjä omakotitalo ja me käytiin niitten kanssa siellä soittelemassa, Heikkilän Jormakin oli muistaakseni heidän kanssa soittelemassa yhdessä, mutta siitä ei syntynyt mitään. Ja sitten kävin Kurosen Raimon luona Koliinissa. Sillä oli omakotitalon kellarissa soittotilat, kitaraa se soitti. Siellä käytiin kanssa soittelemassa eli oli tämmöisiä sivujuonteita ennen tätä pääjuttua.

Suikkiksessa oli alkujaan pääasia blues ja harjoitukset alkoivat sitten Kauppiksella jonne nuorisotilat muuttivat. Alettiin sitten miettimään mitä muuta voitaisiin soittaa ja alettiin soittamaan soulia. Alakannon Esa tuli mukaan Peräseinäjoelta ja sillä oli barska. Mä sain siltä trumpetin lainaksi ja aloin soittamaan sitä ja kirjoittamaan nuotteja biiseihin mitä soitettiin... Setissä oli Knock on wood, Otis Reddingin biisejä ja soitettiin jopa Arthur Brownia. Puhaltajia oli neljäkin parhaimmillaan ja soitettiin Soul fingeria. Kiipparin soittajiakin oli, Vainukin soitti jossain välissä urkuja. Sitten Hyskä eli Hyväsen Harri tuli mukaan. Sillä bändillä käytiin keikoilla jo jonkin verran.

Menin aina ruokatunnilla Postiin soittelin sieltä keikkoja kun meillä kotona ei ollut puhelinta. Valtion Puhelimeen ja sieltä sitten tilattiin puhelut mennen maakunnan järjestäjiä läpi. Jonkun verran Nuorisoseura välitti kanssa keikkoja. Sitten tietenkin kun Markku Tuuri perusti Viihdekolmion niin sittenhän se alkoi se keikanmyynti. Se oli hupaisaa kun järjestäjältä kuultiin mitä me maksettiin ja mitä me saatiin - ne oli kaksi aivan eri asiaa.

Muistan kun Soulset oli kerran yhtä aikaa keikalla Maakuntatalolla ja Paroni Paakkunainen kysyi mikä helevetin torvisoittokunta täällä soittaa kun katsoi meidän bändin torviriviä takahuoneessa. Sitten oli Työväentalo Vapaudentien varressa ja kesällä sitten tietenkin Törnävänsaari, jossa kävi ainakin tanskalainen Lions kitarabändi. Niillä oli oranssi Gretschin kitara ja aivan kuola valui suupielestä kun sitä kitaraa kattoi. Ja Renegadesia katottiin maakuntalolla. Muistan kun Kallion Vesa, poliisi seisoi karvalakki päässä lavan reunalla ja vahti tunnelmanlatistajana. Kirkankin näin siellä kun se soitti bluesia Islandersin kanssa. Kyllähän täällä tapahtui.

Lapuan Nuorisoseuralla käytiin ja Kuortaneella, Mietaalla ja Seppälänhallilla Ilmajoella. Nurmon Haalillakin on tämmöistä toimintaa, siellä kävin katsomassa ainakin Pepe & Paradisen. Silloin oli muotia merimiespuvut. Tummansinistä kangasta ja leviät pultut. Mulla oli sellaiset kengät joissa oli solki, sanottiin PJ Prody kengiksi, ja röyhelöpaita. Muistan kun Pepe Willberg tuli kattoon "jumalauta, sulla on hienot vaatteet".

Alakannon Esan kotona oli hautaustoimisto ja Volga siellä eli alkuaikoina me päästeltiin ruumisautolla keikalle. Muistan kun kerran mentiin Kortesjärvelle keikalle niin Lapualla rupesi latausvalo palamaan täysillä ja me ajateltiin että mitä hittoa. Sitten tienvarressa luki Autosähkökorjaamo niin kurvattiin sinne pihalle lauantai-iltana. Kun koputeltiin siellä niin emäntä sanoi että isäntä on just saunassa. Oli vielä pakkastakin ja sitten isäntä tuli höyryten vain saunatakki päällä. Konepelti auki ja niin se korjasi sen ja matka jatkui. Oli myös Toyota Crown farmari ruumisautona ja silläkin käytiin keikalla. Sitten Esa lähti opiskelemaan hammasteknikko kouluun Kuopioon niin sitten meillä ei ollut enää autoa.

Ei tuolloin ollut kuin tanssibändejä ja mekin saatiin soittaa se 15 minuuttia niiden tauolla. Kyllähän tanssiorkesterit kattoi meitä kuin halpaa makkaraa. Aina piti laittaa kaikki omat kamat, hyvin harvoin sai soittaa toisten kamoilla. Pop/rokki bändien kesken ei ollut kilpailua kun täällä ei alkuaikoina ollut kuin Yahoos. Suikkis oli sillai iso kokoonpano että vain Petri & Pettersson Brass oli ehkä samanlainen mutta muuta yhteistä ei ollutkaan vaikka molemmat soitti Zappan Peaches en Regalia. Oltiin niin omilla vesillä ja omalla linjalla ettei ollut mitään kisaa.

Sitten kun Heikkilän Jorma lähti armeijaan, olisikohan ollut 1968, niin sitten se homma vähän muuttui. Mun piti ruveta soittamaan uudestaan kitaraa ja lauloin. Siinä vaihtui soittajia aika paljon, varsinkin puhaltajia ja rumpaleita. Rummuissa oli Siltiön Rexi ja sitten Hasse oli pitkään rummuissa. Kauppilan Jarmo soitti bassoa, Hyvönen soitti urkuja ja mun velipoika Mikko soitti kitaraa ja mä soitin toista kitaraa.

Siten mä lähdin armeijaan 1970, tietysti kaikki loppui siihen sitten siinä vaiheessa. Kun tulin 1971 armeijasta takaisin niin sitten perustettiin uusi bändi. Jalava tuli mukaan siihen ja Kaukosalo tuli rumpuihin, Sillanpään Paavo tuli bassoon, Heikkilän Jorma tuli laulamaan, Velipoika Mikko soitti kitaraa ja Ilmajoen lakkitehtaan omistajien poika Raimo Keskimäki, sillä oli Hammond urut ja sen luona harjoiteltiin ensiksi. Sitten se hommasi sinne Koskenkorvallepäin mennessä olevan Meijeri yläkertaan tilat ja siellä me treenattiin sitten pitkään. Sen jälkeen mentiin Auneksen koululle ja siihen aikaan muutettiin yhtyeen nimi. Super-Suikkis voitti Rockin-SM kilpailut. Meitä digattiin kovasti kun kaikki muut kisaajat olivat Cream-tyylisiä ja meitä oli joku 12 ja hypittiin siellä pitkin seiniä ja oli hyvä meininki päällä, soitetiin afrikkalaista musaa, Osibisa oli esikuva.

Rock-SM voiton jälkeen päästiin Einiön Antin ohjelmatoimistoon ja alkoi keikoista jotain rahaa saadakin. Meillä oli keikkaa Rovaniemi Helsinki välillä joka viikonloppu, perjantai, lauantai sunnuntai oli keikkoja. Sitten tehtiin kantanauha YLElle silloin keväällä. Vanha Liisankadun Musakkistudio oli YLEn käytössä, se oli vanha Suomi-Filmin studio. Backlund tuotti sen ja hän kävi meitä täällä Seinäjoella valmentamassa yhden viikonlopun. Se toi mukanaan Johansonin Markun kirjoittamia Chicagon biisejä, (Stormy???), 25 Or 6 To 4 mitä niitä nyt oli. Meistä oltiin kovin innostuneita silloin ja meitä kysyttiin myös valtion tukemaan big bandiin, johon lopulta valittiin Saastamoisen Ilja Kajaanista.

Ensin oli Volkkarin Kleinbussi jolla kuljettiin ja eka bussi ostettiin joskus 1972. Vetelän Veikolta Koskenkorvalta haettiin Volvon rämä josta puuttui toinen syylärikin, mutta kyllä me sillä käytiin aina jossain Savonlinnassakin asti. Se oli kuin jokin höyryveturi, keitti koko ajan, ojasta piti kantaa vettä lisää ettei se kiehuisi niin kovaa.

1973 ostin Rintamäeltä bussin, -58 Vanajan, joka sitten oli meillä keikkabussina. Se rakennettiin sitten keikkabussiksi ja siellä majoituttiinkin. Yötä vasten ajettiin paikasta toiseen. Mikko, Jalava ja minä oltiin ne jotka ajoi sitä bussia, aina oli joku virkeä äijä laittaa ratin taakse. Siellä autossa talvipakkasellakin nukuttiin. Muistan aina Vaivilan Vellun sanat kun joku kun joku laittoi ikkunan auki. Vellu huuti viluissaan että jos pitää valita niin hän mieluummin tukehtuu kuin paleltuu.

Itse tehtiin esiintymisvaatteet. Ostettiin lakkanailonia kilokaupalla ja sitten leikattiin ja niittaajalla laitettiin saumat kiinni. Monesti keikka aloitettiin niin että käveltiin salin läpi soittamaan. Siellä hypittiin ja pompittiin. Varsinkin kun Nätsi oli vielä mukana niin se oli aivan hullua touhua kun Nätsi keksi kaikenlaista ja sen mukaan mentiin. Ja se tuli aivan luonnostaan, ei se ollut mitään väkisin tehtyä. Jos Hullujussilla oli kova show niin meillä oli paljon aikaisemmin. Lisäksi meillä oli vielä Peppi, kreikkalainen tyyppi mukana niin sillä lähti kanssa helposti. Se teki niitä lehmänkelloja, ne oli aivan valtavia. Keikkamatkat oli tosi hauskoja, Nätsi piti aina showta.

Silloin ei ollut miksaajaa ollenkaan. Ostettiin Pressan vanhat PA:t Sarapaltiolta. Sieltä tuli vaan torvet ja laulu PA:sta. Sillanpään Paavolla oli 200 wattinen Marsun nuppi jolla se veti ja pultut lepatti ja Kaukosalolla oli tupla rumpusetti millä se hakkasi sitten ja lujaa. Lujaa piti vetääkin kun oli tupa täynnä. Vasta BSO:n aikana 70-luvun puolivälin jälkeen rakennettiin teline minne miksaaja laitettiin keskelle yleisön yläpuolelle. Telineet kulki auton katolla. Kaapelit tehtiin itse. Sitten ostettiin Järvenpään musiikkiliikkeeltä Marshallin PA-kamat joilla vedettiin monta vuotta. Ne joku tamperelainen hevibändi sitten otti monitoreiksi. Niissä oli kaksi 12 tuumaista yläosassa ja kanoottimainen alaosa ja yksi metallitorvi, tais olla 250 watin vahvistin, kyllä sillä pärjättiin hyvin

Mikserikin oli ensin Marshall, mutta sitten se vaihdettiin Remun vanhaan mikseriin joka oli tullut torniolaiselta Battaglia bändiltä.

Käännösbiisejä ohjelmisto oli, omina oli joitain Hyvösen Harrin sävellyksiä. Silloin kun soitettiin koko illan keikka niin biisejä piti olla. Keikka alkoi kahdeksalta ja loppui joskus yhdeltä kahdelta ja 45 minuuttiin mahtui jotain 12 biisiä. Ja jos näki yleisöstä ettei tämä oikein pure tänne niin piti vaihtaa ohjelmistoa lennosta.

Levytyksiä ei tehty, mutta Yleisradiolle tehtiin paljon nauhoituksia. Silloin Kemppi oli aktiivisena. Toimistopöydät vaan siirrettiin sivuun ja laitettiin sinne vehkeet pystyyn ja Kemppi äänitti. Sinne tehtiin myös omia biisejä, joita minä ja Ahosen Raimo oltiin tehty.

Heikkilän Jorma ja Mikko ja minä ei haluttu mennä kesällä keikalla sen takia kun meillä oli moottoripyörät ja ajeltiin pitkin Suomea ja se herätti närää muussa bändissä. Mut heitettiin ulos siitä bändistä kun olin kuulemma diktaattori kun ei saanut ottaa viinaa keikoilla. Tämä tapahtui sillä välin kun olin Englannissa kesälomalla motskarilla. Kun tulin takaisin sieltä niin mulle ilmoitettiin ettet sä ole enää bändissä.

Sitten 1974 perustin Bestsellers Orchestran, jonka nimi keksittiin keikalle mennessä. Tamperelainen Jouko Karppanen alkoi meitä myymään ja keikkaa oli silloin ihan entiseen tahtiin ympäri Suomen.

Olin mennyt naimisiin Raijan kanssa loppuvuodesta. Raijasta tuli laulusolisti, velipoika rupesi soittamaan kiippareita ja Koskimäen Ylli tuli kitaristiksi, Ahosen Raimo tuli bassoon ja sitten meitä puhaltajia oli kolme Koiviston Esko soitti pasuunaa, tenoristit vähän vaihtui mutta pitkään oli Ylistarosta Laitisen Heikki.

1974 tehtiin single. Raijalla oli vielä Scandia musiikille soppari. Sitten oli Muusikkojen lakko ja Vexi Salmi soitti mulle, että voisinko tehdä sovitukset ja se lähetti biisit. Toinen oli David Bowien Mies joka myi maailman ja toinen oli Suostunko kun rock'n'roll soi, joihin Vexi oli tehnyt tekstit. Sitten sovittiin studio ja joskus keväällä sinne mentiin. Kulttiksen kellarissa oli ne studiot ja Vexi Salmi tuotti sitä. Mun mielestä se teki jotain paperihommia koko päivän ja sit kun äänitykset oli ohi niin se kysy onko se hyvä nyt. Meidän mielestä se oli hyvä sit. Lauluosuuksia ei tehty siellä vaan koomista kyllä samassa talossa missä mulla on nyt studio. Fazerin studiot oli silloin Pitäjänmäellä vain kerrosta ylempänä.

Sellainen mikä siitä jäänyt mieleen on sellainen, että kun äänityksistä meni joku viikko niin Vexi Salmi soitti ja kysyi että tiedätkö missä se nauha on? Ei hajuakaan. ei se mulla ainakaan ole. Siinä oli käynbyt sellainen juttu, että sen äänittäjä oli kuollut seuraavana yönä ja loppuviimeksi ne nauhat löytyi sen äänittäjän kotoa hattyhyllyltä ja sitten saatiin valmiiksi ne hommat. Kun katsoo tilastoja niin kyllähän se oli aika korkealla silloin single-listalla.

BSO:n kanssa siten jatkettiin. Kun 70-luvun lopulla alkoi punkki tulla vahvasti niin tein keikkaohjelmistoon muutaman punk-biisin ja osoitettiin, että ollaan ajan hermolla.

Sitten mulla alkoi studiohommat. Joskus 1977 perustettiin Botniasound ja siellä sitten tietenkin tehtiin omia nauhoituksia. Mulla on ne kaikki tallessa mitä silloin väsäiltiin. Itseasiassa jo 60-luvun loppupuolelta alkaen on omia nauhoituksia mutta ei ihan alkuajoilta kun silloin ei ollut vehkeitä vielä. The Chuckledeads aikoina tehtiin Lasse Husgafvelin kanssa kahdestaan äänityksiä. Hänellä oli samanlainen basso kuin Rollareilla ja mulla oli 12-kielinen Hagstrom. Sitten Yahoos bändin treenejä äänitin Ojalan vintillä, mutta niitä nauhoja mulla ei ole. Kauppiksen kellarissa nauhoitettuja treenejä on tallessa paljonkin. Jotain vanhoja äänityksiä julkaistiin Sibelius-Akatemian "Lakeuden Tango – Bothnia Punk " levyllä 2009.

Sitten lopetettiin se keikoilla käyminen ja soitettiin vain joitain konsertteja. Viimeinen kokoonpano oli sitten Raya, Suikki & Family, jossa oli Ala-Kojolan Harri rummuissa, Suvisalmen Pepe oli kitarassa ja Koivulan Seppo. Koivulan Heikki oli rumpali joskus. Sitten Veikko??? soitti trumpettia ja sovitti biisejä kun oli ollut armeijan soittokunnassa ja Kivimäen Aki tuli soittamaan barskaa. Ukkoja on ollut tosi paljon näissä kokoonpanossa aina. Hyvin paljon siinä vaihtui porukka kanssa. Senkin kokoonpanon kanssa oltiin kerran Helsingissä viikko soittamassa Alibissa yökerhomeininkiä ja sittenhän tuli discomusiikki ja sitten soitettiin sen tyyppistä kamaa. Siihen asti kunnes muutin pääkaupunkiseudulle oli näitä kokoonpanoja. Pääkaupungissa perustin sitten heti Good People kokoonpanon.


Haastattelu: Jarmo "Latvis" Latva-Äijö

Kuvat: Suikki Jääskän arkistosta


Esko Suikki Jääskä 1964


Gamers


The Chuckleheads


Suikkis

Puhallinsoittimia opettelin aluksi itse, mutta sitten menin Musiikkiopistoon Antti Vainion oppilaaksi. Se oli aika masentavaa kun sille innoissani näytin sovituksia joita olin kirjoittanut, niin Antti sanoi, että tää musa on sellaista mitä pitää soittaa pommisuojassa ja laittaa ovet kiinni ettei se kuulu mihinkään.

Olin sitten musiikkiopistossa jonkin aikaa, se oli varmaan joskus 1976. Mun esikoinen oli mun selässä repussa kun mä soitin ja se veti aina tukasta kun hermostui. En sitten vaan päässyt kevättutkintoon kun se oli päivällä ja olin töissä. Sain sitten potkut sieltä. Haapamäen Jarmolta hain sitten ansatsitunteja kun mä soitin suupielellä, joka oli todella väärin klassisessa musiikissa. Sen verran sain oppia trumpetin soitossa. Arreja kirjoitin levyiltä.


Supersuikkis