Super Suikkis

"Esi-aste"
Suikki Jääskä (trumpetti), Martti Jalava (saksofonit), Juhani Kaukosalo (rummut), Paavo Sillanpää (basso), Jorma Heikkilä (laulu), Mikko Jääskä (kitara), Raimo Keskimäki (urut), Veli-Matti Vaivila (alttosaxofoni, huilu)

Tämän jälkeen yhtye laajeni ja oli lukuisia kokoonpanovariaatioita, joista pari kuvateksteissä.

Suikki Jääskä muistelee
"Suikkis is dead, long live the Suikkis!" eli kun tulin 1971 armeijasta niin sitten perustettiin uusi yhtye. Jalava tuli mukaan siihen ja Kaukosalo tuli rumpuihin, Sillanpään Paavo tuli bassoon, Heikkilän Jorma tuli laulamaan, Velipoika Mikko soitti kitaraa ja uruissa oli Ilmajoen lakkitehtaan omistajien poika Raimo Keskimäki. Sillä oli Hammond urut ja sen luona harjoiteltiin ensiksi. Sitten se hommasi sinne Koskenkorvallepäin mennessä olevan Meijerin yläkerran tilat ja siellä me treenattiin sitten pitkään. Sen jälkeen mentiin Auneksen koululle ja siihen aikaan muutettiin yhtyeen nimi.

Super-Suikkis voitti Rockin-SM kilpailut. Meitä digattiin kovasti kun kaikki muut kisaajat olivat Cream-tyylisiä ja meitä oli joku 12 ja hypittiin siellä pitkin seiniä ja oli hyvä meininki päällä, soitetiin afrikkalaista musaa, Osibisa oli esikuva.

1972 Rock-SM voiton jälkeen päästiin Einiön Antin ohjelmatoimistoon ja alkoi keikoista jotain rahaakin saada. Meillä oli keikkaa Rovaniemi - Helsinki välillä joka viikonloppu; perjantai, lauantai sunnuntai oli keikkoja. Tehtiin kantanauha YLElle silloin keväällä. Vanha Liisankadun Musakkistudio oli YLEn käytössä, se oli vanha Suomi-Filmin studio. Radionauhan tuottaja oli Matti Poijärvi ja Julius Heikkilä oli siinä myös mukana ja Kari Komppa kävi meitä täällä Seinäjoella valmentamassa yhden viikonlopun. Se toi mukanaan Johanssonin Markun sovittamia Chicagon biisejä... 25 or 6 to 4 , Aproaching storm ja mitä niitä nyt oli. Meistä oltiin kovin innostuneita silloin ja meitä kysyttiin myös valtion tukemaan big bandiin, johon lopulta valittiin Saastamoisen Ilja Kajaanista.

Käännösbiisejä keikkaohjelmisto oli, omina oli joitain Hyvösen Harrin sävellyksiä. Silloin kun soitettiin koko illan keikka niin biisejä piti olla. Keikka alkoi kahdeksalta ja loppui joskus yhdeltä kahdelta ja 45 minuuttiin mahtui jotain 12 biisiä. Ja jos näki yleisöstä ettei tämä oikein pure tänne niin piti vaihtaa ohjelmistoa lennosta.

Kuljetuskalustona oli ensin Volkkarin Kleinbussi. Eka bussi ostettiin Vetelän Veikolta. Koskenkorvalta haettiin se Volvon rämä, josta puuttui toinen syylärikin, mutta kyllä me sillä käytiin aina jossain Savonlinnassakin asti. Se oli kuin jokin höyryveturi, keitti koko ajan, ojasta piti kantaa vettä lisää ettei se kiehuisi niin kovaa.

1973 ostin Rintamäeltä bussin, 1958 mallin Vanajan, joka sitten rakennettiin oikeaksi keikkabussiksi ja siellä majoituttiinkin. Yötä vasten ajettiin paikasta toiseen. Mikko, Jalava ja minä oltiin ne jotka ajoivat sitä bussia, aina oli joku virkeä äijä laittaa ratin taakse. Siellä autossa talvipakkasellakin nukuttiin. Muistan aina Vaivilan Vellun sanat kun joku laittoi ikkunan auki. Vellu huuti viluissaan että jos pitää valita niin hän mieluummin tukehtuu kuin paleltuu.

Itse tehtiin esiintymisvaatteet. Ostettiin lakkanailonia kilokaupalla ja sitten leikattiin ja niittaajalla laitettiin saumat kiinni. Monesti keikka aloitettiin niin että käveltiin salin läpi soittamaan. Siellä hypittiin ja pompittiin. Varsinkin kun Nätsi oli vielä mukana niin se oli aivan hullua touhua kun Nätsi keksi kaikenlaista ja sen mukaan mentiin. Ja se tuli aivan luonnostaan, ei se ollut mitään väkisin tehtyä. Jos Hullujussilla oli kova show niin meillä oli paljon aikaisemmin. Lisäksi meillä oli vielä Peppi, kreikkalainen tyyppi mukana niin sillä lähti kanssa helposti. Se teki niitä lehmänkelloja, ne oli aivan valtavia. Keikkamatkat oli tosi hauskoja, Nätsi piti aina showta.

Silloin ei ollut miksaajaa ollenkaan. Ostettiin Pressan vanhat PA:t Sarapaltiolta. Sieltä tuli vaan torvet ja laulu PA:sta. Sillanpään Paavolla oli 200 wattinen Marsun nuppi jolla se veti ja pultut lepatti ja Kaukosalolla oli tupla rumpusetti millä se hakkasi sitten ja lujaa. Lujaa piti vetääkin kun oli tupa täynnä.

Levytyksiä ei tehty, mutta YLEn alueradiolla tehtiin paljon nauhoituksia. Silloin Terho Kemppi oli aktiivisena. Toimistopöydät vaan siirrettiin sivuun ja laitettiin sinne vehkeet pystyyn ja Kemppi äänitti. YLElle tehtiin myös omia biisejä, joita minä ja Ahosen Raimo oltiin tehty.

Heikkilän Jorma, Mikko ja minä ei haluttu mennä kesällä keikalla sen takia kun meillä oli moottoripyörät ja ajeltiin pitkin Suomea ja se herätti närää muussa bändissä. Mut heitettiin ulos siitä bändistä kun olin kuulemma diktaattori kun ei saanut ottaa viinaa keikoilla. Tämä tapahtui sillä välin kun olin Englannissa kesälomalla motskarilla. Kun tulin takaisin sieltä niin mulle ilmoitettiin ettet sä ole enää bändissä.

Sitten 1974 perustin Bestsellers Orchestran.


(1971-1973) Rock-SM -72 voittaja kokoonpano. Takana vas. Jorma Heikkilä (laulu, perkussio), Juhani Kaukosalo (rummut), Jukka Hirvonen (tenorisaxofoni), Paavo Sillanpää (basso), Esa Nätsi Rosvall (perkussio), Jarmo Kettunen (trumpetti), Harri Hyvönen (koskettimet), Esko Suikki Jääskä (trumpetti), Mikko Jääskä (kitara), Veli-Matti Vaivila (alttosaxofoni, huilu), Martti Jalava (baritonisaxofoni), Janni Peppi Seraidaris (perkussio).


(1973-1975) Ylhäällä takana vas. Juhani Kaukosalo (rummut), Harri Hyvönen (koskettimet), seuraava rivi: Jorma Heikkilä (laulu, kitara, perkussio), Kaarlo Uusitalo (kitara). Seuraava rivi Jorma Järvikangas (basso), Jarmo Kettunen (trumpetti), alarivi Veli-Matti Vaivila (alttosaxofoni, huilu), Martti Jalava (saxofonit).


(1976) Rainer Påfs (roudari), Mikko Rintanen (koskettimet), Eija Hietakangas (basso), Hasse Hassinen (trumpetti), Jan Stolpe (kitara ja laulu), Helena Kaupinmäki nyk. Taijala (laulu), Jouko Blomberg (tenorisaksofon), Martti Jalava (saksofonit ja perkussiot), Rolf Kuula ja Paavo Lehtola istuvat rumpujensa takana.

Kuvat: Martti Jalavan arkistosta