Musiikkiliike Wikla

Intro:
Tarkkaa tietoa milloin ja kenen toimesta Seinäjoella alettiin ensimmäistä kertaa myydä soittimia ei ole, mutta jo 1929 Etelä-Pohjanmaan lehdessä mainosti Soitin- ja Paperikauppa L. Koivisto. Ilmoitustietojen mukaan liike sijaitsi J. Viitasen talossa vastapäätä Seinäjoen Yhteislyseota. Liike mainosti pääasiassa konttoritarvikkeita ja leluja, mutta välillä mainittiin myös viulut ja mandoliinit.

1933 (ellei jo aiemmin) ilmestyi Etelä-Pohjanmaa lehteen Osto- ja myyntiliike Ahti Pertun ilmoituksia ja muutamaa vuotta myöhemmin hän mainosti nimellä Musiikkiliike Ahti Perttu. Onni Lehtimäen kiinteistössä, vanhan (nykyisen) torin laidalla Pollarin talon läheisyydessä, sijainnut "sekatavara"liike mainosti alkuaikoina voimakkaasti radiovastaanottimia, mutta sittemmin "suuharppuja, viuluja, mandoliineja, lasten harmonikkoja, gramofoneja, gramofonilevyjä, kieliä ja nuotteja". Myöhemmin liike toimi ilmeisesti lähinnä urheiluvälinemyymälänä.

Ensimmäisen nykyaikaisen ja ainoastaan musiikkialan tarvikkeisiin ja soittimiin keskittyneen liikkeen perusti Ilpo Wikla. Liike avattiin Kauppakadun varrella sijainneeseen puiseen liikerakennukseen silloista Kino-Hotellia vastapäätä 12.5.1952.

1950-luvun lopulla Wiklan kilpailijaksi muodostui Raimo Pennala, joka alkujaan oli ruokamyyjä ja Laulavat Toloset yhtyeen rumpali. Pennalan pieni liike sijaitsi ensin puhelinyhtiön tiloissa kunnes varsinainen liike avautui uuteen Suomi-yhtiön taloon 16.4.1962 Kauppakadulle (kiinteistöön jossa sittemmin toimi Tyynelä). Sittemmin Pennala myi liiketoiminnan Tapio Puskalle. Vuonna 1977 Puska osti Martikkalan autoliikkeen kiinteistön vastakkaiselta puolelta Kauppakatua ja Seinäjoen Soitinkauppa muutti siihen. Tontilla sijaitsee nykyään Musiikki Järvenpää, jonka ensimmäinen liiketila avattiin 2.5.1973 Ilkka Oy:n liiketalossa Koulukadulla.

***

7. elokuuta 2018 pääsin haastattelemaan muutamaa kuukautta vaille 90-vuotiasta Ilpo Wiklaa. Alla haastattelunauhasta purkamaani ja toimittamaani tarinaa.

Ilpo Wikla muistelee: Olen syntynyt Turussa 16.12.1928, minulla on kaksi vanhempaa sisarta. Isäni oli liikemies ja hän piti rautakauppaa Turussa. Äitini oli Pohjanmaalta Isostakyröstä, Viljamaan ison maatalon tytär.

Isoisäni tuli Keski-Euroopasta Suomeen kun Suomi oli vielä osa Ruotsia. Sukunnimeni on siksi hieman erikoinen. Kun isäni meni naimisiin äitini kanssa niin kirkonkirjoihin sukunimi laitettiin yksinkertaisella veellä Vikla kun Isonkyrön kirkkoherranvirastossa ei tunnettu tuplaweetä. Myöhemmin muutin nimeni alkuperäiseen Wikla muotoon.

Vuonna 1952 menin naimisiin Lapuan nimismiehen vanhimman tyttären Hilkan kanssa. Samana vuonna, 25-vuotiaana perustin Seinäjoen ensimmäisen varsinaisen musiikkiliikkeen Kauppakadun varrelle.

Seinäjoella oli jo aiemmin toiminut Ahti Pertun liike, jossa myytiin soittimia, gramofoneja, niiden levyjä ja kaikenlaista muutakin kuin musiikkiin liittyvää tavaraa. Kun perustin Wiklan musiikkilikkeen ostin häneltä kaiken musiikkialaan liittyvän.

Itse en ollut muusikko, mutta olin soittanut ihan pienestä pojasta alkaen haitaria ja musiikkiliikkeen perustettuani piti hieman opetella muitakin soittimia, ainakin miten saada ne vireeseen.

Tuolloin olin myös aktiivinen järjestämään kulttuuritapahtumia. Kun Seinäjoen kauppalassa ei ollut oikein mitään muita tiloja kuin koulujen voimistelusalit niin näihin järjestin tilaisuuksia joissa esiintyi mm. lausujia ja balettitanssijoita.

Loppuvuodesta 1958 liiketoiminta laajeni merkittävästi kun ostin liiketilan vastavalmistuneesta Seinäjoen Säästöpankin talosta eli Paulinkulmasta, joka sijaitsi Hotelli Seurahuonetta vastapäätä. Liiketilamme oli kahdessa kerroksessa. Vaimoni Hilkan nuoremman siskon Inkerin mies oli arkkitehti, joka suunnitteli liikkeen kaikki kalusteet mittatilaustyönä.

Voi sanoa, että olimme monipuolisesti varustettu ja moderni "täydellinen" musiikkiliike, läänin paras, meillä oli asiakkaille myös uutuutta olevat äänilevyjen kuuntelulaitteet.

Myyntiartikkeleita oli huuliharpuista orkesterikitaroihin, haitareista puhallinsoitimiin, äänilevyistä nuotteihin. Pääasiassa olimme kuitenkin pianoliike. Meillä oli yli sadan neliömetrin kellarikerros, joka oli vartavasten rakennettu pianoille, jotka vaativat oikean lämpotilan ja ilmankosteuden. Kellarissa oli erillinen hissi jolla pianot saatiin yläkertaan. Hyvän akustiikan kellarissa piti toisinaan jameja myös paikalliset muusikot.

Meidän pianokauppa oli todella suurta. Hyvin monena vuonna myimme pianoja eniten koko Suomessa, asiakkaita oli Lappia myöden. Ostimme pianot tukkuliikkeistä ja toimme niitä myös suoraan Saksasta. Meillä oli mm. Hellaksen ja Fazerin edustus.

Pianomyynti oli erittäin kannattavaa. Pohjalainen kateus teetti sitä, että kun joku isäntä osti tyttärelleen pianon niin hyvin nopeasti naapurin isäntä osti vähän kalliimman. Pohjalainen kateus koitui näin meidän eduksi ja oli sellaisia kyliä joihin ostettiin hyvin paljon pianoja ketjureaktiona.

Koska piano oli kuitenkin asiakkaalle outo ja iso hankinta niin monet ajattelivat, että pitää olla avustaja valitsemassa pianoa ja monet ottivat seurakuntansa kanttorin mukaansa. Monesti näistä kanttoreista tuli sitten ostajia hyväksi käyttäviä - kävivät etukäteen valitsemassa pianon, joka ei ollut ollenkaan tarpeellinen kunhan saivat ostajalta hyvän välityspalkkion.

Aina kun piano myytiin annettiin siihen vuoden kuluttua ilmainen viritys ja tälläinen etu innosti ostamaan. Lisäksi meillä oli kuljetusauto, jolla pianot vietiin aina ostajalle ja kannettiin perille asti vaikka kapeita portaita myöden.

Vaasalainen Mattson hoiti meidän pianojen virittämisen ja tangolaulajana kunnostautunut Ylli Tammilehto (Pekka ja Antti Tammilehdon isä) oli musiikkiliikkeen tärkein työntekijä. Ylli oli yleispätevä ja etevä soittimien ja vahvistimien säätäjä ja korjaaja.

Kun toimintaamme kuuluu myös peliautomaattinen vuokraus ja ylläpito oli Ylli näidenkin laitteiden huoltomies. Meillä oli ainakin sata flipperiä ja jukeboksia ympäri Suomea ja niillä tienattiin hyvin ennenkuin Raha-automaattiyhdistys sai niihin yksinoikeuden.

Koska olen ollut aina henkeen ja vereen yksityisyrittäjä niin musiikkiliikkeen ja peliautomaattibisneksen rinnalle tuli vielä perustettua Pohjaslahdelle Keski-Suomeen Ranta-Sammaliston lomakylä. Se toimi kesäaikaan ja asiakkaat olivat lähinnä ulkomaalaisia.

Kun soitinkauppa ja peliautomaattitoiminnassa alkoi pikkuhiljaa olla yhä rajumpaa kilpailua mm. Raimo Pennala avasi ison musiikkiliikkeen Fazerin edustuksella Suomi-yhtiön uudessa talossa ja lomakylä alkoi viedä yhä enempi ajallisia ja taloudellisia resursseja niin myin Paulinkulman liiketilan takaisin Säästöpankille. Liike muutti Kauppakadun Sei-Rati liikerakennukseen huhtikuussa 1962. Samassa talossa sijaitsi sittemmin myös perheemme koti. Musiikkiliiketoiminta jatkui vielä jonkin aikaa kunnes keskityin kokonaan lomakylän pyörittämiseen. Sitä jatkui 17 vuotta aina vuoteen 1985 asti kunnes saksalainen perhe osti liiketoiminnan.

Muuhun harrastamiseeni kuului lentäminen. Sain kansainvälisen lentäjäkoulutuksen Jämijärven ilmailukeskuksessa. Hankin lentoluvan monenlaisille pienkoneille ja tarkoitus oli saada myös matkustajalentokoneen lupakirja, mutta lentäjäkaverit toppuuttelivat, että on tylsää lentää tuntikausia yhteensuuntaan kun elämä vie moneen suuntaan.

ps. Ilpo Wikla harrasti myös kaitafilmausta. Linkissä hänen kuvaamaa Seinäjokea vuodelta 1956.

Haastattelu ja editointi Latvis, 7.8.2018