Yahoos (1966)

Heikki "Heiska" Kauko (kitara), Jorma "Hälly" Lakso (kitara), Jussi Ojala (basso), Reijo "Mälli" Mäkinen (laulu), Ismo "Ippe" Kätkä (rummut)

Ippe Kätkä muistelee:
Amerikkalaisilla kollegoilla, samanikäisillä kuin minä on tämmöinen sanonta, että jos muistat jotain 60-luvulta et sä edes ollut siellä.

Oletan että Yahoos alkoi muodostua 60-luvun puolivälissä sitä kautta kun olin saanut ensimmäisen vakituisen duunini kun tuurasin Rosblommin Hannua Star-Boys nimisessä yhtyeessä jossa oli mukana myös Amerikan Kalle, Heiska eli kitaristi Heikki Kauko. Pääsin tuuraamaan koska osasin Renegadesin Cadillacin intron. Yahoosia aiemmin olin siis soittanut tanssiyhtyeissä, joissa joutui soittamaan kaikenlaista ihan laidasta laitaan; valssia, jenkkaa, humppaa, polkkaa, tangoa ja mitä tahansa. Siihen aikaan bändit soitti koko illan ja piti olla kaikille ohjelmistoa. Se on ollut mulle todella hyvä pohja ja on klaarannut paikassa kuin paikassa.

Yahoos solistina toimineen Mällin muistikuvan mukaan keksin yhtyeen nimen kun sellainen piti olla keikalle mentäessä. Nimi löytyi Gulliverin retket kirjasta. Yahoot olivat brutaaleja ihmisenkaltaisia olentoja. Oltiin Reijo Mälli Mäkisen kanssa oltu pitkään kavereita jo ennen Yahoosia. Muistan aina kun lapsuudessa Mällin pihalla oli teltta ja siellä paristoilla käyvä levysoitin jolta kuunneltiin Ray Charlesia. Mä olin innoissani että voi vittu mitä musaa. Ray Charles on aina ollut mulla Top viidessä. Mun ensimmäisiä lapsuuden musiikillisia ihastuksia oli myös Elizabethan Serenade (The Ronald Binge Orchestra).

Heiskan ulkorakennuksessa, vanhassa huonekaluverstaamossa sitten harjoiteltiin. Kun Koivuniemen Paula tuli jenkeistä (vaihto-oppilaana?) hänkin kävi siellä huonekaluverstaassa laulamassa. Yahoos säesti mm. Tonight (West Side Story) biisiä ja vastaavaa matskua. Olimme tosi vakuuttuneita että tästä mimmistä tulee vielä jotain, mutta ei rock-osastolla.

Tuo oli sitä aikaa että odotettiin kieli poskella uutta Beatlesia, Stonesia, Yardbirdsiä, Kinksiä ja uutta mitä tahansa. Näiden kappaleita opeteltiin korvakuulolta kun nuotit tulivat saataville aina jälkijunassa. Onneksi meillä oli tämä Amerikan Kalle bändissä joka osasi sitten lukea nuotteja. Kun me heitettiin Good Vibrations keikalla niin ei siinä tullut mieleen että tässä pitäisi jotain omia kappaleita vetää. Se mikä Yahoosta on jäänyt arvokkaana ja hienona mieleen on se että me laulettiin kolmiäänisiä lauluja. Oli parasta koulua laulaa stemmoja ja soittaa samalla. Pakkohan mun oli laulaa kun Ringokin lauloi. Toisaalta kyllä siinä itseltäni rock-uskottavuus karisi Vaasan nuorisotalon lattialle kun jouduin laulamaan Hep Stars yhtyeen Sunny Girls lälläriä.

Ei suinkaan keikoista tullut raha joilla laitteistoa ostettiin. Ludwig rummut osti mulle vanhin sisareni Ritva ja Mälli oli kustantamassa korkeita ja kapeita Voxin laulukaappeja, vahvistinta ja kaikulaitetta. Keikoilla kuljettiin yleensä Heiskan Volgalla, jossa oli peräkärry. Kun tuli talvi ja pakkaset niin en tiedä oliko se Heiska vai joku tuttava joka keksi semmosen, että kun kääntää Volgan lämmityslaitteen konepellin alla ylösalaisin niin herrajumala vaikka ulkona olisi 30 astetta pakkasta niin olisi voinut olla uimahousuilla auton sisällä.

Suosittu keikkapaikka oli Kanala Ylistarossa, Vaasassa oltiin usein nuorisotalolla ja oltiin siellä oikein suosittuja. Keikkailtiin myös Kokkolassa, Pietarsaaressa, Kauhajoella jne. eli lähinnä Etelä-Pohjanmaalla. Oltiin Tampereen jäähallilla kitarabändien SM-skaboissa 1967, taisivat olla lajiaan ensimmäiset ikinä. Mäkelän Jaskalla oli Seinäjoen ensimmäinen ohjelmatoimisto. Se myi Yahoosiakin ja jotenkin sen kautta meni tämä Suomen mestaruuskisaan osallistuminen kun se hengaili Suojasen Tapin kanssa. Oltiin melko varmoja voitostamme koska meillä oli tämä kolmiääninen laulusysteemi ja hyvin treenatut hommat. Vaan kuinka ollakaan me tultiin kolmanneksi. Kisan voitti järjestävän firman bändi Brian Kottaraisen lepakkomiehet ja pääpalkintona oli pääsy Eino Grönin kesäkiertueelle, Grön kun oli saman järjestäjän systeemissä. Toiseksi tuli lappeenrantalainen Ours, jossa soitti Pave Maijanen, johon tutustuin silloin. Ours yhtyeen rummuissa oli Salon Kari Seinäjoelta.

Yahoos taisi hiipua armeijaanmenojen ja opiskelujen vuoksi. Täältä lähti silloin hirveesti ryhmää myös Tukholmaan pummaamaan, minäkin asuin siellä purkutaloissa ja rappukäytävissä. Se oli sen ajan meininkiä. Sieltä sitten Hiukkavaaraan viestikompanjaan ja sen jälkeen oli fiilis että nyt pitää jättää tangomaisema toistaiseksi. Lähdin eteenpäin ja pysähdyn ekaa kertaa Tampereella koska Nikulan Pekka, Törnävän koulun rehtorin poika Bingo asui siellä. Hänen kotona yövyin ekat Tampereen päivät. Sittenhän mä juutuin Tampereelle kun siellähän oli silloin vilkasta meininkiä ja jamejakin vähän joka korttelissa ja opiskelijabileitä oli mielettömästi.

Soitin sellaisessa tanssiyhtyeessä kuin Tapio Honkasen tanssiorkesteri ja majailinkin enimmäkseen bändin treenikämpässä. Bändistä muodostui sittemmin Kari Larne Blues Band, jonka kanssa tein ensimmäisen levytyksen. Sen tuotti Otto Donner. Toinen single tehtiin Kari Larne Group nimellä. Bändissä oli muutakin pohjalaisväriä, edellä mainittu Nikulan Pekka soitti kitaraa ja Laitilan Kauko Kuortaneelta soitti fonia. Tampere aikaa oli myös Woodoo kokoonpano. Woodoo oli tehnyt jo levynkin kun tulin siihen mukaan. Bändistä kehittyi ihan jazzbändi. Suuria esikuvia olivat Pharaoh Sanders yms. joilla oli yksi biisi levypuoliskolla. Ajattele, että sellaisia jameja oli täällä Suomen tanssilavoilla.

Jacke Leivo, basisti, joka soitti aiemmin myös Larne Groupissa, oli liittynyt Kirkan Islanders bändiin samoihin aikoihin kun mulla oli tuo Woodoo projekti ja hänen kauttaan tuli kutsu "vislareihin" rumpaliksi. Se oli mulle aika hieno juttu kun edellinen rumpali oli ollut Kurt Matson Ruotsista ja mä pääsin hänen pallille. Siinä menikin sitten ties kuinka monta vuotta ja sitten tulikin Royals ja Royalsin jälkeen on ollut jos jonkin näköistä. Kyllä mä oon ollut musiikin sekatyömies. Vain eläytymisen mestarit viihtyvät ja viipyvät tällä alalla pisimpään.

Mulla on ollut siinä mielessä erittäin hyvä karma, että olen saanut soittaa mielettömän hienojen soittajien kanssa. Siinähän oppii kokoajan, sulautuu siihen moodiin ja meininkiin. Rumpalin paras kaveri on basisti tai toisinpäin, niin vieressäni on soittanut Pekka Pohjola, Tapio "Jäpikkä" Salo, Pave Maijanen, Make Lievonen, Uffe Krokfors ja vaikka ketä. Olen saanut soittaa ihan huippusoittajien kanssa eläkeikään asti ja kiertänyt maailmaa musiikilla. Muuten olisi moni reissu tekemättä, mutta bändin kanssa on päässyt maailmalle, jopa Pohjois-Koreaan.

Taiteilijaeläkkeen ansioista mä sitten lähdin Helsingistä pois. En mä tarvi Helsinkiä enää yhtään mihinkään, kaikki toimii nykyään netin kautta jos on jotain meininkiä. Mulla on erittäin hieno koti Kristiinankaupungissa vanhassa puutaloidyllissä. Lämmitän klapeilla saunan, kerään omenoita ja marjoja omasta pihasta ja on kaksi kissaa. Mä en ole pystynyt soittamaan rumpuja enää vuosiin ihan rasitusvammojen takia.

Mulla on täällä myös tasokas kotistudio keyboardeineen yms. päivitettynä ajan tasalle. Ensimmäinen Macintosh hankintani oli 80-luvun puolessavälissä "telkänpönttö" jenkeistä hankitulla Performer sekvensserillä. Sillä digi-osaamisella sain sitten paljon hyviä duuneja mm. YLEltä, teattereilta jne. Nykyisin soittelen mieluusti nailonkielistä kitaraa, mutta sähkökitaraksi piti hankkia samantyylinen Gretsch jollaisen näin nuorukaisena kun Törnävänsaaren paviljongissa ja Maakuntalolla soitteli ruotsalaisia ja tanskalaisia kitarabändejä. (kts. "kun rock'n'roll saapui Seinäjoelle"

Haastattelu: Jarmo "Latvis" Latva-Äijö