Kari Komsi muistelee:

Lauloin kovaa ja korkealta ala-asteella. Ensimmäinen ”keikka” oli 12-vuotiaana Komsi-Teirilän maatalousnaisten pikkujouluissa. Kai Luhtala soitti kitaraa ja minä lauloin Mika ja Turkka Malin kappaleen Kyllä maalla on mukavaa! Keikkapalkkio oli kotijuustoa, jota saunakamarissa mutusteltiin. Samana vuonna aloin opetella kitaran soittoa.

Veljeni Asko ja hänen bändinsä (Fortune, Max, Nota Bene) ja sähkökitaransa saivat oman harrastukseni alkuun. Koulun musiikkikirjan takasivulla oli sointuja. Siinä kaikki opetus. Itse kokeilemalla ja kuuntelemalla opeteltiin. Kaverini Kai Luhtalan kanssa opeteltiin sointuja ja soittamista, sparrattiin huomaamatta toisimme. Kun toinen oppi jotakin uutta, oli mielenkiintoista opetella itsekin.

Ensimmäinen akustisen kitara ostettiin Närpiöstä Bigi & Vesa- musiikkikaupasta. Teuvalta sai kirjakaupasta ja valokuvausliikkeestä kitarankieliä ja plektroja.

Dave Lindholm oli meidän esikuva. Hänen kaikki biisinsä opeteltiin soittamaan ja me Kain kanssa välillä juteltiinkin pelkästään Daven laulujen sanojen lauseilla. Edelleen Daven Uusi ja vanha romanssi albumi on mielestäni paras nuoriso-ohjaaja ja ajatusten antaja. Daven vuoksi aloin myös itse tapailla omia lauluja.

Ensimmäisten bändiviritelmien aikana oli todella iso merkitys silloisella KEMU ry:llä. Vaikka sen toimipiste oli Seinäjoella se järjesti bändikisoja ja soittajaleirejä maakunnassa, jopa Teuvalla. Eräs bändikurssi oli joskus 1989 Teuvalla. Läänintaiteilija Veltto Virtanen oli antamassa tekstisparrausta ja Dave Lindholm oli kitaraopettajana. Mahtava viikonloppu! Kurssille osallistui oppilaina mm. Timo Kivikangas, Antti Kleemola, Sami Pitkämö ja Jarkko Suo (Late) ja meikäläänen. Iso kattaus etelä-pohjalaista tulevaa musiikkivoimaa. Tuolla kurssilta alkoi myös minun ja Jarkon yhteistyö. Perustimme Truba & Durix duon.

Veltto Virtasella oli itselleni suuri merkitys, hän piti teksteistäni ja biiseistä. Ja erään kerran kun Vaasan silloisessa Amarillossa vessassa sattumalta tavattiin, sanoi Veltto nuorelle miehelle, että älä vain ikinä lopeta. Olen uskonut Virtasta.

Impressio oli ensimmäinen oma bändi 1986 -88. Nimi tuli siitä että halusin että musiikki on kuin impressionistinen taulu, hutaisten tehdyn näköistä mutta ajateltua. Kokoonpano oli Timo Komsi basso, Janne Mikkilä rummut ja minä sähkökitara ja laulu.

Timo oli naapurinpoika ja Janne löytyi taas jostakin KEMUn järjestämältä soittoleiriltä. Janne oli tosi hyvä opiston käynyt rumpali ja me Timon kanssa itseoppineita. Aloitettiin heti soittamaan minun tekemiä kappaleita. Opeteltiin nopeasti viisi biisiä ja osallistuttiin bändikatselmukseen. Yllätykseksi voitimme kisan. Siitä Latviksen toimittama Botnia Beat lehti kirjoitti etusivullaan, että Komsi yllätti Teuvalla. Se on jäänyt mieleen. Kisassa oli kuitenkin mm. A.O.D ja MT-1 orkesterit mukana eli todella kovia orkestereita.

Siitä pääsi Seinäjoelle isoohin katselmukseen jossa esiintyjänä oli muistaakseni Smack. Minulla keikka meni päin persettä, taisin katkoa kolme kieltä kitarasta ensimmäisen biisin aikana. Jännitti niin kovasti. Sittemmin oli keikkoja lähialueella ja kerran pääsimme Kolmannen Naisen lämppäriksi Teuvan Ravintola Hermanniin.

Saimme myös tuosta katselmusvoitosta studioaikaa Suikin studiolle Seinäjoella. Ei ollut mitään käsitystä studiotyöstä ja aikaa oli päivä. Siitä jäi muistoksi viiden biisin demo, jota ainakin Radio Paitapiiska soitti muutaman kerran.

Kaiken kaikkiaan nuorena musiikkielämä Teuvallakin oli todella vilkasta. Teuvan nuorisoseuralla ja Teuvan Hermannissa kävi kaikki kovat orkesterit ja koulussa oli opettajan rokkiheebo Juhani Kaukosalo (mm. Super-Suikkis), jolla oli oma merkityksensä soitto- ja bändihommiin.

Impressio hyytyi kun muut jäsenet lähtivät opiskelemaan ja soittaminen jäi. Itse jatkoin trubaduurina kunnes Jarkon kanssa löysimme toisemme.

Truba & Durix aloitti 1989. Soundi-lehden arviossa sanottiin "hyvää musaa ja läpityhmä nimi!". Soitimme meikäläisen biisejä ja Jarkko teki myös ensimmäisen kappaleensa, se oli englanninkielinen: Woodoo Dolls. Keikkoja tehtiin paljon. Turussa Imaamin keinutuoli nimisen keskiolutpaikan omistaja tykästyi meihin ja olimme siellä keikalla melkein joka kuukausi. Amalia matkaravintolassa olimme Seinäjoella. Otimme ”lainaan” Teuvan kunnan nuorisotilojen vahvistimet ja kaapit keikalle. Emme ymmärtäneet vehkeistä mitään. Keikalla oli enemmän yleisöstä miksaajia kuin soittajia. Muita keikkoja mitä tulee mieleen on pitkänperjantain keikka Kortesjärven Etapissa paikallisen elävän musiikin yhdistyksen järjestämänä. Tanssiminen pitkänä perjantaina oli siihen aikaan vielä kiellettyä, lakia uhmaten pidettiin bileitä. Karstulan Tussari ravintolassa oli Sali ja baarin puoli. Baari oli täynnä porukkaa ja salin puolella aloittaessamme oli yksi pariskunta. Ensimmäisen biisin aikana pariskunta siirtyi myöskin baarin puolelle.

Kaskisten pönttölässä saimme yhden miehen kimppuumme, kun hän laittoi tupakat korviinsa, ettei kuulisi meitä, ja minä sanoin encorelle tullessamme, että tämän miehen pyynnöstä tulimme takaisin. Vaimo repi miestä takaisin ja me rämpytimme onnessamme.

Kovaa touhua! Duoa oli mainostettu Kaskisissa Teuvan Simon & Garfunkelina, ja me olimme armotonta sahaamista akkareilla.

Meikälääsen Datsun 100 A : lla matkattiin Druba & Durixina. Sitten myöhemmin oli mun VW transportteita, kunnes pystyimme ostamaan ensimmäisen keikka-auton eli 609 Mersun! Siellä piti vaan istua, vaikka ei olisi ollut keikkaakaan.. Sitten myöhemmin on ollut kaksi ” Provinssi ” keikkabussia ja nykyinen on Yö yhtyeen entinen ja odottaa baanalle pääsyä...

Jossain vaiheessa muutimme nimemme Kuudennusmiehiksi. Nimeä ehdotti Ari Heinola, hän oli nähnyt hautuumaalla rautaristin jossa oli lukenut Talonpoika ja Kuudennusmies. Kuudennusmies oli ollut kirkolle verokuudennuksien kerääjä ja kylän moraalin vartija. Nimi sopi meille.

Voitimme Spelirokin Lapualla, kun soitimme Niin kauan minä tramppaan biisin ja pääsimme voiton myötä esiintymään Kaustiselle!

Saimme tuosta tai jostakin muusta bändikisavoitosta studioaikaa KEMUn studiolle. Siellä Karri äänitti Outolintu / Syksy sinkun.

Teimme demoa ja huomasimme, että kyllä joku rytmi pitäisi biiseihin saada. Niinpä pyysimme Jarkon serkkua, vaasalaista Marko Latvalaa (Lenni Paarma) rytmikoristelijaksi. Olin käynyt Marokossa reissussa ja ostanut kamelin nahkaiset bongot. Niitä Marko sitte paasasi antaumuksella.

Pian huomattiin, että rytmikoristelu ansaitsisi kyllä alakertaa taaksensa. Markon ehdotti kaveriaan toista vaasalaista eli Marko Anttilaa (Antero Naali). Näin lopullinen Kuudennusmiehet orkesteri oli syntynyt! Vuosi oli 1989-90.

Teuvan nuorisoseuralla oli kellari jota kutsuttiin kömmeliksi ja siellä harjoiteltiin. Myöhemmin Teemu ry sai hienot tilat Teuvan entisestä lakkitehtaasta. Se kuitenkin hajotettiin. Nykyisin bändit soittaa Kafiaarin tiloissa. Mulla itsellä on Gömmel äänittämö, jossa treenaamme.

Kuuppareilla soitimmekin 8-9 vuotta. Teimme monia sinkkuja ja albumin. 1993 pääsimme mukaan YLEn Radiomafian Captain Demo kokoelmalevylle, jolla oli mukana myös mm. Ville Valon ja Joel Melasniemen Donits-Osmo Experience bändi. Tuolle kokoelmalle teimme Yleisradion Studio ykkösessä Elina ja Nina Hagen kappaleet.

1997 ilmestyneen Huumetta albumin Hyvään oloon biisi pääsi Radiomafian soittoon. Saimme albumiin Esekin tukea ja laitoimme tukirahat viimeisen sinkun Hysteriaa/Piikki lihassa tekemiseen ja tuotantoon 1998. Saimme Mats Huldén tuottamaan ja Måns Groundstroemin äänittämään. Tuolloin opimme musiikista ja tekemisestä enemmän kuin koskaan. Rahat ei menneet turhaan!

Sinkku ei kuitenkaan menestynyt ja kahdeksanvuoden yrittämisen jälkeen alkoi tuntua ettei tämä ole enää mukavaa. Olimme voittaneet Rock-SM karsinnat, mutta olimme ainut bändi joka ei päässyt loppukilpailuun. Tuona vuonna Pekka ja Susi voitti. Silloin vitutti armottomasti. Keikkoja oli tehty ympäri Suomea mm. Provinssirockissa, Tammerfesteillä, Down by laiturissa, klubeilla ja baareissa. Olimme mielestämme valmis bändi, mutta kukaan ammattilaislevy-yhtiö tai manageri ei ollut meistä kiinnostunut.

Eteenpäin pääsemättömyys meitä vitutti, ei orkesterin jäsenet. Vuonna 1998-99 tehtiin Teuvan elävän musiikin yhdistyksen Teemu ry:n kanssa Rautasamettia levy. Siihen haettiin avustusta Leaderista ja saimmekin kunnollisten studiolaitteiden hankkimiseen rahaa. Lopullinen Gömmel äänittämö syntyi. Teimme Rautasamettia levylle ja Rytmi-Instituutin Promo2000 kokoelmalevylle Mallu G nimellä pari biisiä.

Silloin otimme taiteilijanimet käyttöön. Ajattelimme, että olemme niin kauan yrittäneet päästä levy-yhtiöön että ne eivät edes kuuntele musiikkiamme. Jos keksimme uudet nimet, meitä ei tunnisteta. Mallu G:ssä soittivat siis Lauri Tähkä, Simo Ralli, Lenni Paarma ja Antero Naali. Ei ajateltu, että nämä nimet jäisivät elämään.

Olimme Kuudennusmiehinä tehneet Teuvan Speleihin spesiaali ohjelman vuonna 1995. Soitimme etelä-pohjalaisia kansalauluja rokiksi sovitettuna ja soitimme tanssimusiikkia parodioiden, vähän kuin Kullervo Kivi & Gehenna. Vierailijana oli Teemu ry:n toiminnasta tutuksi tullut ja Huumetta levyllä pariin biisiin viulua soittanut Johanna Koivu ja Manic Toysin Juha Äystö. Keikka oli suksee ja siitä jäi hyvä mieli.

Kun Kuupparien taru loppui ja Mallu G oli vain projekti, tuli minulla ja Jarkolla mieleen, että tuota kansanlaulurokkihommaa voisi tehdä enemmänkin. Asia kypsyi ja yhtenä lauantai päivänä soitimme kaikki soittimet kahdestaan Harri Salmelan äänittäessä Martin Lunnin Jukka nimisen kappaleen. Olimme niin euforiassa, että kuvasimme siihen videonkin samana päivänä. Harrilla oli videokamera. Minä kuvasin, tyttöystävät kuskasivat ja Lauri ja Harri näytteli. Oli tunne että nyt olimme uuden äärellä!

Esitimme Vaasan poijille biisiä ja hekin innostuivat. Saunottiin meillä ja tuumattiin että kuka viides otetaan bändiin mukaan? Lenni ehdotti vaasalaista Julius Thöliksiä jonka kanssa oli soittanut omissa bändeissään. Päädyttiin kuitenkin pyytämään jos Lontooseen muuttanut Johanna Koivu lähtisi mukaan.

Tehtiin myös muitakin päätöksiä.

  • Päätettiin ettei enää yritetä mitään, tehdään mitä huvittaa ja keikoista pyydetään kunnon hinta. Jos ei pääse, ei mennä.
  • Niin kauan soitetaan, että saadaan kerättyä rahat yhteiseen Mallorcan reissuun, olemme sen ansainneet!
  • Tehdään Kiss- enkiset salmiakkimaalaukset naamaan. Nahkahousut jalkaan. Kyllä se jotakin vituttaa...
  • Päätimme että bändin nimessä pitää olla solistin nimi, vanhaan tyyliin. Nimeksi keksittiin Lauri Tähkä & Elonkerjuu- orkesteri.
  • Ensimmäisenä tehdään hienot T- paidat ja logo. Peke Perttula suunnitteli. Meillä ei ollut yhtäkään biisiä, mutta T- paitoja oli jo myytiin.
  • Levy-yhtiöihin ei lähetetä mitään demoja ja kaikki äänityksistä, promootioon ja keikkojen myyntiin tehdään itse.

Tiina Rantakoski oli oma ”puskapromoottorimme” ja Harri Salmela äänimiehemme.Tiina tekikin hyvää työtä. Ensimmäinen keikkamme oli Sunnuntai vekkari nimisessä tv- ohjelmassa. Toinen keikka oli Peräseinäjoen Kalajärvellä, sieltä tehtiin juttua televisioon uudesta yhtyeestä, joka yhdisti rokin, kansanmusiikin ja murteen ja jakaa kossua yleisölle.

Teimme EP: een vuonna 2000 ja sitä meni 1500 kpl kaupaksi heti kättelyssä. Nyt tapahtuu jotakin! Teimme Pistoja syrämmes albumiin 2001 ja sitten se tapahtui, levy-yhtiön setä Ari Oinonen soitti ja kysyi haluammeko levyttää kaksi seuraavaa levyä Media usiikille ja myydä Pistoja sydämmessä albumin heille.

13 vuotta sai lyödä päätään seinään ennen kuin joku kiinnostui.. Olimme kuitenkin sen verran kovapäisiä ettemme heti suostuneet.

Sopimus kuitenkin syntyi. Ile Vainio, Ari ja Asko Järvi oli takanamme. Kaksi levyä saimme äänitellä Gömmelissä ja MTV: n studiossa Jorma ” Hämis” Hämäläisen suojissa. Keikkoja oli paljon. Suurta levy menestystä ei vielä tullut. Kun siirryimme Universaalille ja tuottajaksi saimme pyynnöstämme Riku Mattilan, niin homma räjähti käsiin.

Se onkin eri tarina se!

Impressio ravintola Hermannissa 1987. Pohjanmaarock-87 arvostelu. Kuva: Tiina Rantakoski


Truba & Durix Pub Amaliassa Seinäjoella. Kuva: Latvis

Spelitrock 19.7.1990. Kuva: Tiina Rantakoski


Teuvan vanhan kirkon raunioilla 1991. Kuva: Tiina Rantakoski

Club 25 Vaasa. Kuva: Harri Salmela


Kuudennusmiehet @ Nummirock '93. Kuva: Tiina Rantakoski