Epidemia

Jukka Matara-Aho (laulu), Kai Lavila (kitara), Tommi Tukeva (kitara), Juha Marttila (basso 1988-1992), Markus Mähönen (basso 1992-1997), Jyrki Jauhiainen (rummut)

Tuurissa 1987 perustettu "speed / thrash -metallista lopunajan punk-touhuihin" suuntautunut yhtye toimi alkuvuodet nimellä Burning Breath. Yhtyeen ensimmäinen esiintyminen oli Alavuden Aulavalla bändileirin päätteeksi 1988. Muutamien alkupään miehistönvaihdoksien jälkeen kokoonpano vakiintui ja pysyi lähes samana loppuun saakka. Yhtye esiintyi lähinnä Etelä-Pohjanmaan alueella pienillä festareilla, tanssilavoilla ja ravintoloissa. Viimeisinä vuosina myös Tampereen suunnassa ja pari keikkaa oli Etelä-Suomessa. Yhtye esitti pääasiassa Kai Lavilan biisejä.

Epidemia voitti jotain Pohjanmaa-rock-tyylisiä tapahtumia, tai ainakin sai erikoismainintoja 80/90-lukujen taitteessa. Vuonna 1993 Epidemia voitti valtakunnallisen nuorison taidetapahtuman rock-sarjan Vantaalla.

Kai Lavila muistelee:
Epidemian esiaste Burning Breath perustettiin välittömästi saatuani ensimmäisen kitarani vuonna 1986 joululahjaksi 12-vuotiaana. Harjoittelimme kylmässä saunakamarissa äärimmäisen heikoilla laitteistoilla ja täysin ilman mitään soitonopastusta, mutta meteliä syntyi. Vähitellen laitteisto kehittyi ja saimme mm. oikeat rummut. Ensimmäinen keikkamme oli elokuussa 1988 Alavuden Aulavalla Veltto Virtasen järjestämällä bändileirillä, jossa olimme nuorimpina mukana. Leiri oli viikonlopun mittainen, joten tietysti otimme kaiken irti ja leiriydyimme Aulavan maastoon telttaan, tosin nukkuminen taisi lopulta tapahtua keikkapaikkana toimivan paviljongin lattialla. Tai siitä ainakin herättiin. Keikkaneitsyys kuitenkin meni, vaikka Aulavan viikonlopun tapahtumia puitiin poliisikuulustelujenkin voimin vielä pitkään syksylle.

Epidemia osallistui Nuorten taidetapahtumaan vuonna 1993. Pääsimme Alavuden karsinnoista jatkoon ja voitimme finaalipaikan Alajärvellä järjestetyissä jatkokarsinnoissa.

Finaali järjestettiin Vantaalla. Finaalissa oli muistaakseni ainakin Apulanta ja Pekka ja Susi (Anssi Kelan tuolloinen bändi). Soitimme kilpailubiisimme ja lähdimme Vantaan yöhön. Seuraavana päivänä oli tuomioitten jako ja suurjuhla. Meille oli sovittu päiväkeikka Helsinkiin VR:n makasiineille (jonka YLE televisioi, meidänkin osuutta oli mukana varmaan vartin verran haastattelua myöten), joten emme olleet tuossa juhlassa mukana. Keikan jälkeen saimme kuitenkin tiedon, että Vantaalla odotellaan meitä esiintymään rock-sarjan voittajana loppujuhlallisuuksiin.

Onnistuimme jotenkin pääsemään paikalle ja esiinnyimme Taidetapahtuman gaalassa nokkahuilistien ja kuorojen esitysten välissä muutamalle tuhannelle ihmiselle (tämäkin muuten televisioitiin). Muistan vain sen kun solistimme Jukka huusi mikkiin esityksemme aluksi, että tässä sitä taidetta nyt sitten tulee tuutin täydeltä ja aloimme laittaa soittimia paskaksi. Roudarit siirsivät flyygelit suosiolla todella kauas bändistämme jo valmiiksi eilinen vielä mielessään. Voitto siis tuli, mutta emmepä sitä osanneet monetisoida millään tavoin, eikä kyllä kiinnostanutkaan.

Vantaan hotellissa majoittui ja seuraa meille piti myös erittäin mainio muistaakseni loimaalainen Seurakuntapuutarhuri (jonka jäsenistöstä taisi myöhemmin syntyä Mr Velcro Fastener, ellen ihan väärin muista), tosin sieltäkin jouduimme lopulta lähtemään tiettyjen rock-muotoseikkojen vuoksi vauhdilla, emmekä uskaltaneet enää soitella hotellille jääneiden tavaroiden perään mahdollisten jälkiseuraamusten pelossa.

Epidemian taidetapahtuman voitto oli yllättävä, koska tulimme ns. metsistä, eikä meillä ollut mitään skeneä tai muutakaan taustalla. Lisäksi olimme omituisia, emmekä mitään virtuooseja. Vahvuutemme oli heittäytyminen. Mutta emmepä siitäkään voitosta kauheasti jaksaneet kiinnostua emmekä osanneet sitä mitenkään hyödyntää, kunhan saimme soittaa ja mellastaa ympäri maakuntaa.

Ja sattui ja tapahtui sitä bändille muutakin. Olimme Epidemian kanssa Kruunupyyssä Hästoskatarockissa soittamassa joskus vuonna 1995. Jäimme festarialueelle majoitustilaksi pystytettyyn isoon telttaan yöksi solistimme Matara-Ahon kanssa. "Aamulla" festivaali oli siivottu pois ja teltta oli yleisellä uimarannalla, paikalla ei ollut enää muita kuin me kaksi. Heräsimme siihen, että joku lapsi avasi teltan oven ja huusi "Isi, isi, täällä on intiaaneja!"

Joskus 80/90-taitteessa Veltto järjesti useita bändileirejä Alavudella. Opettajina toimi mm. Dave Lindholmia ja Moog Konttista ym. Veltto ja Moog intoilivat bändistämme kovasti, Moog jopa teki meille yhdet sanoitukset. Muistan kuinka siinä joskus 14-vuotiaana esitimme biisejämme näille mentoreille ja Veltto hehkutti, että "kuuntele nyt Dave, täähän on kuin nuori Popeda tää bändi!" Dave narahti sohvan pohjalta "älä viitti Veltto, täähän on aivan paska bändi".

Jukka Matara-Aho muistelee:
Nuorten taidetapahtumaan viitaten Alajärven karsinnoissa minulta lipsahti alku- tai loppuspiikkaukseen kirosana ja jotkut olivat sitä mieltä että siinä meni jatkopaikka. Vantaalla majoituimme järjestäjien piikkiin hotelliin. Saimme maistaa tuolloin hieman rock'n'roll-elämää, emmekä jättäneet tilaisuutta käyttämättä. Jossain vaiheessa iltaa saimme tietää, että sunnuntain veto on joskus kymmeneltä aamulla Senaatintorilla. Tuumasimme että eihän siellä siihen aikaan ole ketään ja jatkoimme illanviettoa. Seuraavana aamuna Tommin herättäminen oli lähes ylivoimainen tehtävä ja kun mies oli saatu hereille, oli esiintymiskunto kyseenalainen.

Hämmästyksemme oli suuri saapuessamme Senaatintorille, joka oli täynnä tv-kameroita. Tapahtuman taltioi silloinen Yleisradio. Keikkamme jälkeen Kaille tuotiin siihen aikaan hyvin harvinainen käsipuhelin, josta saimme tietää voitostamme ja osallistumisemme loppujuhlaan. Loppujuhlallisuuksissa roudarit siirsivät ennen meidän vuoroa flyygelin lavan kauimmaiseen nurkkaan ja vielä vannottivat minua ettemme rikkoisi sitä.

Epidemian loppuvaiheessa otimme vielä kolmannen kitaristin mukaan, Mika Jokiahon, mutta bändi oli jo tuomittu hajoamaan. Bändi hajosi joskus 1997. Perinnöksi jäi muutama demo, pari kokoelma-cd:tä, kulttimaine ja ripakopallinen kaoottisia keikkoja. Epidemia myi omakustannekasetteja yhteensä jotain 1 500 kappaletta kädestä käteen keikoilla ja postin välityksellä.

2010-luvulla Epidemiaa kosiskeltiin Tuuri-ohjelmaan comebackin muodossa, mutta bändi ei tähän leikkiin lähtenyt.

- Epidemia Alavuden Aulavalla 1994

Julkaisut:
- Penoptikon 1991 (EPI-001)
- Alavuden Rock-yhdistys ylpeänä esittää 1992 (ARYCD-001)
- Synkkä leikki 1993 (EPI-002)
- Hallittua Kaaosta 1993 (EPI-003)
- Valu 1996 (EPI-004)
- Julkinen Salaisuus 1997 (ARYCD-002)
- Karu 1997 (EPI-005)

Lisäksi olimme mukana joillain kokoelmilla ja omakustannekaseteilla, joista ei nyt mitään todisteita ole jälkipolville jäänyt.


Kuva: Jari Eklund