Jet Black

Janne Alexander (kitara), Mazzie Blend (laulu), Tommy Bailey (rummut), Steff Wells (basso)

Arkistoartikkeli, Botnia Beat 2/1987

Jet Black. Bändi Vaasasta, joka uskoo itseensä. Ja rokänrolliin. Yksi nainen ja kolme miestä, joille rokänroll on hauskaa, mutta myös elintapa ja tulevaisuus. Takana sinkku Come on/Memories. Ja yritystä.

Mitä muuta Jet Black on kuin kynsilakkaa?
Janne: Rock’n’rollia . . . kova lavabändi.

Mutta teistähän puhutaan, varsinkin Vaasan ulkopuolella, että te osaatte paremmin meikata kuin soittaa.
J: No, sehän on makuasia. Jokainen pitää mistä haluaa.
Tommy: Eikä kaikki oo edes pakosta kuullu meitä ja kuitenkin sanoo noin.
J: Ja jos joku luulee niin, niin se on niitten oma asia. Mutta pitäähän sitä olla jotain katsottavaakin. Ei nykyään mennä enää lavalle duunivaatteissa. Ja se on niinku uus juttu täällä. Tai emmä tiä, uus ja uus. Mutta tää kuuluu meidän tyyliin.
Steff: Mutta yleensä suomalaiset on lavalla melkeen verkkareissa ja seisoo siellä. Ei niissä oo mitään katsomista. Ei oo mitään showta .. .
T: Kaikki pitää näyttää. Ei vaan se, että on meikkejä vaan että koko homma on tätä.

Pitää olla siis nähtävää?
J: Niin. Pitää viihdyttää yleisöä.

Mutta liittyyks tää ulkonäkö pelkästään siihen että soittaa bändissä?
J: Ei. Kaikki nyt on tän näkösiä ku on. Ja niinku mä sanoin, ei sitä lavalle mennä verkkareissa.
T: Se on show.
J: Jos sä oot teatterissa duunissa, et sä mee arkikuteet päällä lavalle.

Mutta jos sä et soittais, niin olisitko sä saman näköinen?
J: Miksen olis. Ei kai siinä mitään estettä olis.

Teitä on kans verrattu Hanoi Rocksiin ja jopa Cherry Bombziin varsinkin alussa.
J: Ei missään nimessä. En tiedä mistä toi juttu on tullu . . .

Mutta eikö teistä voi vetää jotain musiikillisia yhteyksiä esim. Rockseihin?
J: Ei mun mielestä.
S: Me ollaan paljon hevimpää.
J: Enkä mä tiedä onko toi uus demo sen erillaisempaa kuin alussa. Mutta oma linja meillä joka tapauksessa on.
T: Alkuun verrattuna ollaan kyllä menty raskaampaan suuntaan, mutta aina ollaan vedetty omaa linjaa.

Onko teillä sitten mitään suoranaisia vaikuttajia?
J: En mä tiedä, kaikilla on omat henkilökohtaiset vaikuttajat, jotka vaikuttaa.

Onko rock’n’roll teille vaan hauskanpitoa vai aiotteko te saada tästä enemmän irti?
J: Tottakai. Jos tää olis pelkästään hauskaa, tää toimis vaan harrastuspohjalla.
T: Mut pääasia toi hauskuus on.
S: Siitähän kaikki lähtee aina alussa. Että on hauskaa soittaa.
J: Ja hauskaa pitää olla koko ajan, sehän on selvää. Mutta ei meillä oo mitään sitä vastaan jos tällä vois saada jonkin verran rahaakin. Sehän ois vaan positiivista. Koko tää bisneshän on kaupallista. Ja siitähän se lähtee, että sä oot kaupallinen kun sä meet lavalle. Sä myyt, niinku jotain tuotetta, kun sä oot lavalla. Musta on ihan turha puhua ettei joku voi olla kaupallista. Siksihän niitä levyjäkin tehdään että niitä voi myydä.
T: Ja onhan se turha tehdä levyä jos tietää että ei saa ollenkaan sitä myytyä.

Mutta uskotteko te pärjäävänne?
J: Tottakai.
T: Tarpeeks kovaa yritystä, niin kyllä sitä pärjää.

Mutta ettekö te oo jo aika kauan yrittäny?
T: No joo . . .
J: Emmä nyt tiedä onko 2,5 vuotta vielä paljon kun vertaa muihin bändeihin jotka on nyt pinnalla. Moni on soittanut aluksi kauemminkin, mutta emmätiedä onko se nyt niin ajasta kii . . .
T: Ja tarpeen vaatiessa sitä yrittää vaikka kuinka kauan.

Onko Vaasassa sitten bändejä, jotka vois pärjätä?
S: Vaasassa? Paitsi me?

Niin?
J: Kyllä kaikki voi pärjätä jos yrittää tarpeeksi.
S: Jos on tarpeeks hyvä ja jaksaa yrittää.

Niin mutta onko niitä teidän mielestä?
J: Mun mielestä kaikki voi pärjätä. Ittestä se on kii. Mutta jos soittaa harrastusmielessä . . .
T: Ne on eri bändit ne. Niille se jääkin harrastukseksi.
J: Ja ne jotka ei pidä pinnalle pääsyä tärkeenä, ei pääse. Mut mä en haluu haukkuu mitään bändii. Mulla on henkilökohtaiset mielipiteet muista bändeistä, mutta mulla ei oo tarvetta mennä haukkumaan muita bändejä missään lehdessä tai radiossa.
T: Mut täällä on vaan näköjään tapana soittaa puoli vuotta ja sitten hajota. Siinä mielessä me ollaan soitettu kauan — Vaasassa.

Oliskohan sellanen mahdollista, että olis tullu jonkinlainen ennakkoasenne, että Vaasasta ei voi tulla koskaan mitään hyvää, koska mikään vaasalainen bändi ei oo koskaan pärjännyt?
J: Voihan toi olla mahdollista. Ja onhan se niin, että jos joku bändi pääsee pinnalle esim. Vaasasta, niin auttaahan se muita bändejä. Jaksaa yrittää, siitähän se on kii.
T: Enkä mä sitä usko, että sillä on vaikutusta, mistä bändi on vaan se on just tosta yrittämisestä kii.
J: Ja onhan joku päässy Kuusamostakin pinnalle, niin mikä ettei Vaasastakin.

Mutta pärjääkö Suomessa yleisesti ottaen rokilla?
J: Se riippuu siitä mikä on toi pärjätä. Jos se on sitä että pystyt maksamaan vuokran ja syömään, niin kai sillä tavalla pärjäis. Mutta et sä kyllä huviloita ja mersuja ostamaan pystyis.
T: Mutta kyllä varmaan toimeen tulee.

Teiltähän ilmestyi viime syksynä single (come on/memories). Onkos nyt muuta suunnitteilla?
J: Tässä on just tehty 4 biisin demo ja sit on tekeillä video, niinku demovideo.

Kuinkas toi sinkku on sitten myyny?
J: En mä lukuja tiedä, mut . . .
T: Hyvin ja huonosti. Jos ajattelee et mitä levy-yhtiö on tehnyt ton eteen, niin hyvin on myynyt.
J: Siinä ei oo esimerkiksi mitään kantta vaan tavallinen sinkkupussi. Ei oo kuvaa, ei oo mitään.
T: Ne ei oo yrittänyt sitä minnekään radioon tai muualle.

Eikös toi julkasukin tahtonut kestää?
J: Joo, sehän lykkääntyi koko ajan. Se oli valmis viime toukokuussa mut se tuli vasta syyskuussa ulos. Alunperin sen piti tulla kesäkuussa ulos.

Oliko se jo vanha kun se tuli ulos?
J: No oli se tavallaan vanha.
S: Ei se ainakaan enää tänä päivänä oo meitä kuvaava.
J: Se ei niinku kuvaa meidän linjaa.

Mikäs sitten kuvaa teidän linjaa? Rock’n’roll? Vai voiko sitä muuten sanoa?
J: Se on vaikee sanoo. Rock’n’rollhan on sellanen yleiskäsite vaan nuorisomusiikista. Sehän sisältää hevin, popin jne.
S: Niinkuin silloin kun käytiin Ruotsissa soittamassa. Täällä sanotaan, siis jotkut sanoo, että me soitetaan poppia. Mutta siellä Ruotsissa me soitettiin niitten mielestä melkeen heviä. Mutta noi kaikki on rock’n’rollia.

Niin, mitenkä teillä meni nää Ruotsin keikat (Tukholma, Uumaja)? Onko niistä poikinu mitään?
J: Kyllähän niihin samoihin paikkoihin varmaan pääsis soittaan uudestaan. Ja just se on meillä hankalaa, kun pitää hoitaa näitä juttuja itte. Pitää keskittyä kahteen hommaan. Ja tottakai me ensisijaisesti keskitytään enemmän soittamiseen ja piisien tekoon, joten keikkojen hankkiminen jne, on jääny vähän vähemmälle.
S: Eikä bändillä oo aikaa siihen. Se vaatii rahaa ja aikaa.
J: Tää on just tää alku, ennen kuin pääsee siihen pisteeseen, että saa jonkun joka hoitaa asiat esim, myy bändiä. Sit se on jo helpompaa.
T: Sit vois keskittyy pelkästään soittamiseen.

Tehän ootte ehdolla Provinssiin?
J: Ollaan me siellä listalla, mutta ei oo kuulunut vielä mitään.

Ettekös te ollut 2 vuotta sitten Provinssissa soittamassa?
J: Joo.

No mitäs jengi piti?
J: No, mehän soitettiin puolelta päivin, joten siellä oli vaan sellasia, jotka diggas meitä. Mut keikkana se meni ihan hyvin.

Pääseekö Provinssiin pienemmät bändit musiikin avulla vai suhteilla?
J: Suhteilla, suhteilla.
T: Niinkuin kaikki.
J: Kaikkihan nykyään toimii suhteilla.

Mutta eihän se oo oikein jos musiikki ei vaikuta mitään?
T: Kai se jotain vaikuttaa, mutta eniten vaikuttaa suhteet. Ei sille voi mitään.
J: Ja sillaihan on kaikessa.
S: Rock'n'rollissa on paljon paskaa mukana.
J: Jos on suhteita, niin pääsee helpommalla.

Teksti: Kipi, Botnia Beat 2/1987

ps. Jet Black soittaa BOTNIA BEAT -tapahtumassa Seinäjoen Törnävänsaaressa elokuun 29. päivänä yhdessä noin tusinan Vaasan läänin huippubändin mukana. On sen verran suhteita.