S. P. Insect

Alkuperäinen kokoonpano:
Matti Järvinen (kitara, laulu), Harry Piha (basso), Jorma Kuula (rummut)

MkII: Matti Järvinen (kitara, laulu), Harry Piha (basso), Seppo Niemelä (rummut)

MKIII:Matti Järvinen (kitara, laulu), Harri Piha (basso), Jorma Kuula (rummut)

MKIV:Matti Järvinen (kitara, laulu), Harry Piha (basso), Jorma Kuula (rummut), Seppo Niemelä (laulu)

MkV: Kari ”Samppi” Wegelius (kitara, laulu), Harry Piha (basso), Seppo Niemelä (rummut)

Matti Järvinen muistelee:
Aluksi oli Smoke, sitten Dates ja kokoopanomuutoksien seurauksena syntyi vuonna 1970 trio , jossa soittivat minun (kitara, laulu) lisäkseni Harry Piha (basso) ja Jorma ”Jomppa” Kuula (rummut).

Harry oli tutustunut pariin neitoseen, jotka olivat perustaneet yhdistyksen nimeltä ”VISPI”. Nimi oli lyhenne sanoista Very Intresting Secret Playing Insect. Tarkoituksena oli kaiketi järjestää jotain konsertti- tai muita musiikkitapahtumia, joihin yhdistykset voivat anoa apurahoja joiltain tahoilta.

Harryn ehdotuksesta tämän meidän uusiutuneen trion nimeksi tuli sitten Secret Playing Insect, joka myöhemmin lyhennettiin muotoon S. P. Insect.

Harryn isä Aarne oli pätevä muusikko, vaikkei se hänen päätyönsä ollutkaan. Hän kuitenkin johti tuolloin Vaasan kaupunginteatterin orkesteria, johon pestasi minut soittamaan viulua ja Harryn bassoa. Operetin nimi oli ”Viinityttö” ja sitä esitettiin täysille katsomoille todella pitkään. Soittopalkkioillani sain sitten hankittua itselleni paremman VOX-merkkisen vahvistimen.

Keikoilla käytiin S. P. Insect-bändinä enenevässä määrin ja alettiin tehdä omiakin biisejä. Yleensä niin, että minä tein riffejä, sointukulkuja ja melodioita ja Harry sanoja.

Toinen kiinnitys Vaasan kaupunginteatteriin oli musikaaliin nimeltä: ”Billy Jack Story”. Siinä tämä meidän S. P. Insect- bändimme oli koko kaksinäytöksisen esityksen ajan framilla ja yritimme olla keskittymättä liikaa lavalla keinahtelevien kauniiden tanssityttöjen lanteisiin.

Isänmaa kutsui sitten Jompan suorittamaan kansalaisvelvollisuuttaan ja bändin toiminta hiipui.

Syksyllä 1970 minua pyydettiin mukaan Five Lemons yhtyeeseen. (En tiedä mahtoiko nimi ennen liittymistäni olla Four Lemons?) Kokoonpano oli kuitenkin: Paavo ”Pate” Keränen komppikitara, Erkki ”Menda” Mendelin laulu, Jari Aho rummut ja yhteisellä rippileirillä hyväksi ystäväkseni tullut todella mukava kaveri, Eero Lakaniemi basso ja laulu sekä minä kitara ja laulu.

Tuolla kokoonpanolla tehtiinkin keikkoja jo aika paljon, mutta ne alkoivat olla enimmäkseen tanssikeikkoja, mikä minua ei suuremmin innostanut.

Vaasasta oli tuolloin runsasta laivaliikennettä Ruotsiin ja saimme pestin soittamaan laivalle. Eivät kuitenkaan halunneet viittä sitruunaa, joten kyytiin otettiin vain kolme: Menda, Jari ja minä. Reissattiin edestakas väleillä Vaasa- Sundsvall, Vaasa-Uumaja. Olihan sekin kokemus, kun piti yrittää viihdyttää ympäripäissään olevaa sakkia, joka keinui enemmän kuin laiva. No, hengissä selvittiin, mutta minulle alkoi jo riittämään tämä tanssimusaosasto.

Sitten Menda lähti bändistä ja nimellä Rabble Procession tehtiin jonkun verran keikkoja vähän brogemmalla ohjelmistolla. Osallistuttiin Uumajassa tuolla poppoolla johonkin bändiskabaankin, mutta eipä siitä sen kummempaa tullut. Patekin lähti ja triona vielä soiteltiin jonkun aikaa.

1971 Pihan Harry oli löytänyt S. P. Insectin uudeksi rumpaliksi Seppo ”Nillu” Niemelän, joten lähdin mukaan. Keikkoja oli runsaasti, Harry kun oli varsin pätevä sujuvana persoonana hoitelemaan kaikenlaisia kontakteja.

Tällä kokoonpanolla voitettiin Kokkolassa järjestetty orkesterikilpailu joulukuussa 1971. Sehän oli meille taas ihan hyvä ponnahduslauta. Keikkoja oli paljon, joten sain hankituksi Marshallin 100-W:n vahvistinsetin. Jossain vaiheessa vouti kuitenkin halusi Nillun täyshoitolaansa.

1972 Jomppa oli suorittanut inttivelvollisuutensa ja palasi Vaasan rannikkopatteristosta rumpupatteriston taakse. S. P. Insect siis jatkui jälleen kokoonpanolla: Harry basso, Jomppa rummut ja minä kitara ja laulu.

Keikkoja oli nyt Pohjanmaan lisäksi muuallakin Suomessa ihan Tamperetta ja Helsinkiäkin myöten. Käytiin soittamassa jopa Saksan Kielissä, joka oli jo silloin Vaasan sikäläinen ystävyyskaupunki. Ohjelmistoon kuului entistä enemmän omia biisejä. Joitain sovituksiani vanhoista klassikoista esim. Beethovenin viidennen sinfonian alkuosasta soitettiin äärimmäisellä volyymillä.

Tuosta Beethovenin viidennestä tehtiin Yleisradiolle joku kantanauhakin silloin, kun heillä oli studio Vaasan kaupungintalossa. Sitä taltiointia ei tietääkseni enää löydy, vaikka mukava olisi kuulla minkälaista räpellystä se mahtoikaan olla.

Pääsimme 1972 Pop-yhtyeiden SM-kilpailujen finaaliin, mutta sen kisan parhaaksi arvioitiin Super-Suikkis Seinäjoelta. Var sin opettavainen reissu kuitenkin.

Keikkailtiin aktiivisesti ja useammankin kerran meillä oli kunnia olla Wigwamin lämppärinä ja tutustua noihin hienoihin muusikoihin. Alavuuden konserttiin maaliskuussa 1973 Wigwam saapui jostain syystä niin myöhään, että S. P. Insect oli jo joutunut soittamaan koko illan. Tulivat kuitenkin moikkaamaan.

7.4.1973 ostin uuden Gibson Les Paul Custom-kitaran. Niemelän Seppo eli Nillu palasi kuvioihin ja tuli S .P. Insectin laulusolistiksi. Jotkin kemiat siinä kuviossa eivät minusta oikein toimineet, joten kerroin eroavani bändistä jo sovittujen keikkojen jälkeen. Jomppakin lähti ja tilalleni kitaristiksi tuli Kari ”Samppi” Wegelius ja Nillu kaiketi siirtyi rumpuihin.

S. P. Insectin lento taisi sitten hyytyä kokonaan viimeisään siinä vaiheessa, kun Harry lähti Fantasia yhtyeen basistiksi Pietarsaareen.