Kuollut Etana

Jussi / Jussi Ahokas (laulu, kitara 1995-2005), Kain / Kai Lavila (basso, 1995-2005), Turmio /Tommi Tukeva (kitara, 1999-2005), Jyrki /Jyrki Jauhiainen (rummut, 1995-2005)

Kari - ääni, Mike - tekniikka, Janne - valot

Kuollut Etana esitti pääasiassa Jussi Ahokkaan kappaleita. Tyylilajiksi muodostui rouheampi rock/metal/punk soittajien historian ja kappalevalikoiman vuoksi.

Vuonna 1995 Jussilta alkoi tulla biisejä elämän pimeimmästä puolesta ja ilmeni tarve perustaa uusi bändi esittämään niitä. Alussa bändin tarkoituksena oli järkyttää, mitä se sitten tarkoittikaan.

Kesällä 1995 Jussi äänitti biisinsä yksin demoksi ja kysyi Epidemiassa soittanutta Kaita uuteen perustettavaan bändiinsä. Jussi oli Kaille jokseenkin tuttu, koska hän oli tuurannut Epidemian kitaristia (Tommi) ainakin yhdellä keikalla vuonna 1994 Tommin käsikranaattivahingon seurauksena. Lisäksi Jussi ja Kai molemmat asuivat Tampereella tuohon aikaan.

Kai Lavila muistelee:
Pidimme palaverin Etelä-Pohjanmaalla, joka päättyi yölliseen kreikkalais-roomalaistyyliseen alastomaan painiin Epidemian treenikämpän vieressä olevalla perunapellolla. Musiikkiin liittyvät erimielisyydet saatiin selviksi ja Sammakoiden kuningas oli se biisi, joka vakuutti minut lopullisesti. Tiesin, että tähän kannattaa lähteä. Alkuvuodesta 1996 äänitimme ensimmäisen demomme, jonka nimeksi tuli Silti Niljakas.

Silti Niljakkaasta tehtiin jonkin verran kasettikopioita myyntiin ja keikkailu aloitettiin. Bändistä tuli nopeasti pienen yleisön suosikki reippaalla menollaan ja melkoisen räävittömillä biiseillään. Huomattiin, että tämähän toimii ja bändin jäsenistön muut bändit jäivät nopeasti taka-alalle tai hajosivat.

Vuoteen 1998 mennessä olimme saaneet sen verran uutta vahvaa biisimateriaalia kasaan, että olimme valmiita tekemään läpimurtojulkaisumme, puhuimme jopa siitä, että hajotamme bändin, mikäli tämä ei nyt potkaise käyntiin. EP:tä lähdettiin tekemään Surmanajo Tivolissa soittaneen Juha Remsun johdolla Topi Sorsakosken piilopirtin kellaristudioon Ähtäriin.

Topi siellä hiipi ympäriinsä verkkareissa ja kolvi tanassa, piti meille jotain luentojakin aamiaispöydän ääressä musiikkibisneksestä ja elektroniikasta. Me väänsimme punkkia ja pahoinpitelimme soittimiamme minkä ehdimme. Tuloksena oli kolmen biisin EP, josta tehtiin omakustanne CDr, joka lähtikin myymään jo aivan eri malliin. Keikkojakin alkoi tulla paljon.

Vuonna 1999 Kuollut Etana -leirissä alkoikin tapahtumaan muutenkin. Alkuvuodesta olimme Seinäjoella keikalla lämmittelemässä TV Smithiä, vanhaa Adverts-punklegendaa Virkavallan kutsumana. Paikalla oli myös Juha Juoni, Provinssirockin monitoimimies. Keikan jälkeen hän tuli kysymään meiltä kiinnostaisiko keikka Provinssissa, mikä oli parasta, mitä nuori eteläpohjalainen bändi pysyi kuvittelemaan. Sovimme yksityiskohdat ja jäimme odottamaan kesää.

Tässä välissä järjestettiin Rock-lyriikan SM-kisat, joihin osallistuimme. Pääsimme finaaliin, joka järjestettiin sattumoisin Seinäjoella samassa paikassa kuin aiempi TV Smith -lämppärikeikkamme. Asennoiduimme keikkaan, kuten mihin tahansa vetoon ja vedimme kolmen biisin lyhyen settimme samalla armottomalla raivoilla, kuten aina. Odotukset eivät välttämättä olleet kovin suuret runollisten lyriikkataitureiden rinnalla, toki itse tiesimme olevamme maailman paras bändi, mutta kilpailu oli ehkä hieman väärä.

Esitysten jälkeen julkistettiin ensin yleisön suosikkibändi. Voitimme tämän saaden yli puolet kaikista äänistä. Kun virallisen kilpailun tuloksia alettiin luetella kolmannesta ylöspäin, eikä Kuollut Etana sijoittunut kolmanneksi, eikä edes toiseksi, ajattelin, että ihan sama, ei tämä ollut meidän areenamme kuitenkaan, tärkein voitettiin jo. Kun meidät sitten lopulta julistettiin voittajaksi, tunne oli hieman epätodellinen. Tuomaristosta muistan vain Radio Mafian naispuolisen edustajan, joka sanoi loppukaneetissaan, ettei tehnyt mitään muistiinpanoja tästä bändistä, kun pelkäsi niin paidattomia pohjalaismiehiä puukot tanassa. Voittajahaastattelussa Radio Mafiaankin keskityttiin lähinnä räjähdysalttiiseen ulosantiin, vaikka lyriikoitakin taidettiin sivuta, kun kuitenkin palkittuja runopoikia olimme.

Tästä kisasta saimme palkinnoksi esiintymisen Provinssirockiin (joka meillä siis jo oli sovittuna, aika vain siirtyi pari tuntia myöhemmäksi). Lisäksi palkintona oli promolevyn tekeminen Radio Mafian Ilkka Mattila tuottamana.

Vuoden 1999 lopulla Jussi ilmoitti halustaan keskittyä enemmän lauluun ja päätimme rikkoa trio-muodon ottamalla Turmion mukaan toiseksi kitaristiksi. Tällä miehityksellä lähdimme Dreadlinen Tumba Haldinin studiolle Pietarsaareen tekemään taas uutta kolmen biisin EP:tä RadioMafian Ilkka Mattilan opastuksella. Kassara ja mies -levy ilmestyi 2000-luvun alussa. Levyllä oli suurin "hittimme" Kassara ja mies ja levyjä meni jo melko kovaa tahtia, ensimmäinen painos taisi olla tuhannen luokkaa ja se meni loppuun nopeasti. Otimme uuden painoksen ja myimme levyjä kädestä käteen keikoilla ja lähettelimme postissa.

Jonkin keikan yhteydessä meidät yhytti seinäjokinen videomies, jonka nimeä en nyt saa päähäni, ja sai meidät vakuuttuneeksi, että teemme videon Kassarasta ja miehestä. Video tehtiin lumisessa metsässä ja Tuurin Nuorisoseuran lavalla. Tulos julkaistiin erikoisena tuplasinglevideo-VHS:nä, joita tuskin on missään muita tehty. VHS-julkaisulla oli siis kaksi biisiä, joista molemmista oli video sekä akustinen livevideo eräältä akustiselta keikaltamme paikallisesta pubista, jossa muuten tehtiin kyseisenä päivänä oluenmyyntiennätys, joka on varmasti vieläkin rikkomatta.

Rock-lyriikan Suomen mestaruuden lisäksi voitimme joitain bändikatselmuksia, esim. Lapuan Välipuistorockin yhdeydessä järjestetyn kisan.

2000-luvun alussa äänitimme kolme EP:tä Marko Ketolan ja Arska Laurilan studioilla Alavudella ja Lapualla. Levyistä otettiin kohtuullisen isoja painoksia ja suurin piirtein kaikki katosivat melko nopeasti.

Vuonna 2003 tehtiin Jumala rakastaa minua video Helsingissä. Samalla tyylillä, eli OUBS:n porukat tulivat Helsingin keikan yhteydessä nykimään hihasta, että haluavat tehdä videon meille. Video toteutettiin Monty Python -tyylisenä animaationa. Still-kuvaukset tehtiin osittain Tuurissa minun silloisessa rivitaloasunnossani. Liveosuudessa näyttelin paholaista jossain helsinkiläisessä kellarissa, jossa minun piti syödä tomaattikeittoa kulhosta grilliottimilla. Keitto piti saada loiskumaan, että ihmisten heittely -trikki toimisi, mutta "studiossa" ei ollut mitään muuta kuin tupakan tumppeja ja pullon korkkeja lattialla. Keräsimme sitten niitä ja videon kuvausryhmä heitteli niitä keittooni, kun lappasin sitä suuhuni.

Pitkäsoitosta oli ollut puhetta jo kauan ja muutama demoversio olikin asian tiimoilta äänitetty Kari Lavilan toimesta Ketolan Markon laitteistolla. Lopulta päätimme, että on lopullisen levyn aika, ehkä jo tietäen, että bändi tulee hajoamaan pian.

Sitä on pimeä -albumi äänitettiin samaisen Karin hellässä huomassa Pop-Artikkeli-studiolla ja julkaistiin digipackinä vuonna 2004. Yllä mainittu video julkaistiin albumin cd-versiolla ekstramateriaalina. Albumi sai erinomaisia arvosteluita: "Sitä on pimeä on suomalaisen mielenmustuuden kuvauksena niin väkevää sarjaa, että vastaaviin suorituksiin ovat yltäneet vain sellaiset tekijät kuin Kauko Röyhkä ja Radiopuhelimet. Kokonaisuus on tyly, taitava ja jyrkkä, mutta biisissä on tarttumapintaa. Kun mukaan lasketaan bändin keikkakunto, vakavamielisten levy-yhtiöiden tulisi kilpailla tästä." - arvostelu jostain lehdestä 2004.

Bändi keikkaili ympäri Suomea melko aktiivisesti parhaimmillaan n. 25 keikan vuosivauhtia. Rock-baareissa, festareilla mm. Provinssirockissa joku 10 keikkaa (alue-esiintyjänä ja lavoilla), elävän musiikin yhdistysten tapahtumissa, kaikkialla minne päästiin. Suosio oli suurinta lakeuksien lisäksi yliopistokaupungeissa, Helsingissä, Jyväskylässä ja Tampereella. Kuollut Etana oli ohjelmatoimisto Welldonen listoilla loppuvuosina. Omakustanteena julkaistuja cd-levyjä myytiin noin 3 000 kpl (yksi pitkäsoitto ja muutama EP).

Viimeisellä keikallamme vuonna 2005 olimme jollain festivaalilla Maj Karman lämppärinä. Kain heitti keikan päätteeksi bassonsa yleisöön ja poistuimme lavalta takahuoneeseen, jonne ilmestyivät myös Herra Ylppö ja festivaalin (Sielun Veljien vanha) valomies, joka sanoi keikan olleen "Sielun Veljien jälkeen kovinta". Myös Herra Ylppö kehui keikkaa ja pyysi levymme. Juttelimme niitä näitä, kun festivaalin järjestysmies tuli tuomaan Kainin bassoa, jonka oli pelastanut nurmikentältä: "Onko tämä teidän?" Vastasimme, että sitä ei tarvita enää, bändi on hajonnut.

Arvosteluja:
* Lunastaa pitkälti ne toiveet ja odotukset, joita tuurilaisiin on kohdistunut hurmiollisten livesoitantojen perusteella. Rock-Seura 09/2004
* Varsin mainiota. Imperiumi.net
* Musiikki on tiukkaa ja dynaamista meteliä nyansseilla.
* Kokonaisuus on tyly, taitava ja jyrkkä, mutta biisissä on tarttumapintaa. Radio Demo 13/03
* Tarttuvia, tylyjä ja lujaa lyöviä kappaleita. Toinen Vaihtoehto #131 (10/00)
* Melodinen, ankara, nyanssitajuinen, metallinen ja taitava. Sue 03/02 Hot-arvio
* Kuollut Etana, pohjanmaan kovimmat tykittäjät. Rumba 05/02

-


Kuva: Marko Hämäläinen


Hukkarock