The Escapers

(1964-66): Christer Karjalainen (rummut), Lasse Lappalainen (kitara, Farfisa Mini-Compact sähköurut), Stefan Grönlund (kitara), Anders Björklund (laulu), Bengt Karjalainen (sähköbasso).

Christer Karjalainen muistelee:
Kun The James kokoonpano lopetti syntyi The Escapers. Aloimme järjestää tanssi-iltoja Nuorisoseuran talolla. Me olimme alaikäisiä, joten emme voineet olla virallisia järjestäjiä. Hankimme aikuisilta nimet lupapapereihin ja hoidimme homman siitä eteenpäin. Rupesimme pian palkkaamaan alueen tunnetuimpia bändejä ja me olimme lämppäribändinä. Yksi näistä muualta palkatuista bändeistä oli ainakin seinäjokelainen Yahoos. Silloin meillä oli jo bussikuljetus Vaasasta. Lopuksi alkoi tulla porukkaa jo Kokkolasta saakka henkilöautoilla. Soitimme myös kiertävillä popklubeilla ympäri Närpiötä, mahdollisesti myös Kristiinankaupungissa. Siinä vaiheessa olimme myös soittaneet isoilla tanssilavoilla. Meidän tehtävä oli soittaa varsinaisen tanssibändin taukojen aikana. Yksi suosittu paikka oli Piolahden Rörgrundin lava. Olimme hyvinkin suosittuja tällä alueella.

Pääasiassa soitimme seuraavien bändien biisejä: The Rolling Stones, The Kinks, The Who, The Small Faces, Pretty Things, The Animals, ja sitten vielä jotain nössömpää kamaa. Laulukamoina oli Meazzi mikserivahvistin kahdella Meazzi kaiuttimella. Bengalla oli Voima vahvistin (hyvä legendaarinen mylly!) bassolle ja kaiutinkaappi, muistaakseni 18-tuumaisella ämyrillä, olisko ollut Goodman. Bändin toiminnan aikana minä olin saanut ensimmäiset omat rummut, Autocrat tai Broadway, en muista. Lefiman virveli nahkakalvolla oli, ja Zildjianin komppisymbaali.

Suurin keikka oli bändikisassa Vaasassa, jossa kuulemma 3000 henkeä huusivat ja hyppivät. Me emme voittaneet kilpailua, mutta olihan se kokemus. Poliisisaattueessa pääsimme lavalle ja sieltä pois! Meno yleisössä oli sellainen, että kun vilkaisin yleisöä huomasin että aina välillä joku hyppivä rivi katosi. Penkit joilla ihmiset hyppivät, yksinkertaisesti katkesivat, ja niin yksi rivi taas katosi...

Ilkka-lehden mukaan meidän olisi pitänyt voittaa, mutta kuten minulle kerrottiin kun kysyin asiaa yhdeltä tuomarilta (kaikki tuomarit oli Vaasasta), hän vastasi että ei voinut muulla tavalla äänestää koska he asuvat Vaasassa! No, hysteria oli aikamoinen kisan aikana, kuten eräällä aikaisemmalla keikalla Korsnäsissa. Täyteen pakattu paikka, ja noin 300 tyttöä huusi kuin suuren maailman keikalla! Siellä jotkut jopa perustivat fan-clubin joka varmaankin jäi hyvin lyhytikäiseksi..

Stefan ”Sebe” Grönlund oli muuttamassa Vaasaan opiskelemaan. Halusimme kuitenkin järjestää vielä viimeisen keikan ennen sitä. ”Nuorisoseuran” johto halusi lopettaa meidän touhut (jotkut nuoret oli kuulemma juoneet alkoholia takapihalla meidän keikkojen aikana). Saimme kuitenkin luvan järjestää vielä yhden keikan. Me olimme siinä vaiheessa keränneet Nuorisoseuraan kassaan aika hyvin rahaa, ja harmitti jättää se sinne. Tilasimme sen verran muita bändejä viimeiselle keikalle että kaikki rahat meni. Suloinen kosto.

Sittemmin Stefan ”Sebe” Grönlund soitti mm. Fire-nimisessä bändissä Vaasassa, joka kävi yhdellä keikalla Kaskisissakin. Hendrixiä sieltä kovasti tuli. Ja hyvin, sikäli kuin muistan. Hän on myöhemmin soittanut paljonkin, eri soittimia eri kokoopanoissa.

Lasse ”Lappi” Lappalainen lähti kristiinankaupunkilaiseen Raymonds bändiin ja minä sitten perässä siihen bändiin. Lasse soittaa edelleen huvikseen, eri soittimilla, eri kokoonpanoissa.

Benga muutti Ruotsiin 1968, ja on siellä tehnyt teatterijuttuja ja laulanut säestäen itseään akustisella kitaralla. Hän toimi joitakin vuosia teatteriryhmä Stumpen Ensemblen kanssa Hälsingborgissa. Olen myöhemmin tuottanut hänen levynsä Bengt Mangs: Man får va glad…

Anders Björklund ei Escapersien jälkeen ole ollut musiikkielämässä.

The Escapers soitti muutaman ”reunion”-keikan alkaen 2004. Koska kaikki olivat elossa ja kunnossa, päätimme kokeilla. Hauskaa!!! Oikea fiilis löytyi ja biisit tulivat selkäytimestä, etupäässä ihan oikein. Ravintola Albatross ottaa 250 asiakasta sisään, meillä oli 300! Asukkaita Kaskisissa on kuitenkin vain n. 1300 eli mahtava prosentti asukkaista oli paikalla! Vanhoja tuttuja (kaikkien nimiä ei tietysti muistanut) ja ihmiset huusivat kuin vanhaan aikaan. Siihen auttoi varmaan sekin että meillä oli apuna mukana Elmo Karjalainen (kitara ja laulu). Kyllä Johnny B. Goode lähti Elmon kitaran avulla.

Lopulta tehtiin levy The Escapers: ”The First Escape”, ja myöhemmin toinenkin, nimeltään ”Over Rolling Stones”, jolla Elmo myös vieraili. Ensimmäinen on vielä saatavissa, toinen on loppuunmyyty.

Myöhempi toimintani musiikin saralla on ollut vaihtelevasti eri tyylilajien parissa. Tanssiravintolat, laivakeikat, jazzia, teatterimusaa ja paljon rytmibluesia. Osoitteessa https://www.elmojk.com löytyy poikani Elmon ja minun yhteinen kotisivu. Siellä on samalla KC Soundin kotisivu studiosivuineen ja nettikauppoineen.