A.O.D.

Manitou: Pasi Osmo (basso), Kimmo Osmo (kitara), Mika Ahlqvist (kitara), Jukka Sandberg (rummut), Seppo Sandberg laulu)
A.O.D.: Pasi Osmo (basso), Kimmo Osmo (kitara), Mika Ahlqvist (kitara), Jukka Sandberg (rummut), Mika Talakoski (laulu)
A.O.D. MkII:: Pasi Osmo (basso), Kimmo Osmo (kitara), Junnu Mäki (kitara), Juhani Mäenpää (rummut), Mika Talakoski (laulu)

Pasi Osmo muistelee:
Oliskohan ollut vuosi 1986 kun mun, Kimmon ja Sandbergin Jukan tiet yhdistyivät asuessani Teuvalla ja toiseen kitaraan tuli vanha ystävämme Mika Ahlqvist Kauhajoelta ja laulajaksi Jukan serkku Seppo Sandberg. Bändin nimeksi tuli Manitou.

Jostain syystä ei oltu tyytyväisiä Sepon laulusuorituksiin ja Seppo sai lähteä. Laulajaa kun etsittiin meillä oli keikkakin Kauhajoen Kuvahovissa, jossa minä jouduin hoitamaan "laulajan" virkaa. Pian sitten tuli mieleen Kanadasta Kauhajoelle muuttanut Mika Talakoski (nyk.Luoma), että osaisikohan tuo laulaa, ainaskin lontoon kieli olisi hallussa. Seuraavana viikonloppuna sit Kauhajoen Kasinolla käytiin Mikalta kysyys et lähtiskö koittaan, ja lupashan tuo ja treenibiisiksi sovittiin Celtic Frostin Circle of the Tyrants. Homma toimi ja pian bändi sai uuden nimen A.O.D. (Altars Of Destruction).

Treenattiin kovasti ja tehtiin eka A.O.D. demo vuonna 1987 Jurvassa Koivuportaan Jarin 8-raita vehkeillä. Demo lähettettiin arvosteluun mm. Rumban demopalstalle, jossa se sai huippuarviot. Tuolla kokoonpanolla sit treenattiin, kämpät vaihtui, soiteltiin Räimiksellä ja Äystön NS:llä. Keikkojakin tehtiin maakunnassa, Mietaalla ja Kasinolla jne. Tuosta jäänyt mieleen kun Stonen kanssa parikin keikkaa heitettiin, että olihan tuohon aikaan porukkaa ihan helvetisti noissa paikoissa. Kasinollakin taisi mennä 3000 katsojan määrä rikki. Oli se hienoa. Tuolloin tuli myös uusi ilmiö, stage diving, jota järkkärit ei ymmärtänyt ja usein porukkaa kuskattiin lavalle kiipeämisen takia putkaan tai ulos.

Sitten oli Suupohjassa jokin bändikisa, johon osallistuttiin ihan piruttaan. Saatiin hyvä palaute ja jatkopaikka lääninväliseen Seinäjoelle, jossa sitten voitettiin ja päästiin valtakunnallisiin Imatralle Twilightin, toisen kauhajokisen bändin kera.

Olihan meillä oikein oma keikkabussikin, jonka rakensimme Skädämin tuolloisen rumpalin Epun (Heikkilän Harri) ja Salosen Renen kanssa. Sitten tehtiin taas pari demoa ja vuonna 1988 päätettiin käydä "kunnon studiossa" ja varattiin oikeen koko viikonloppu aikaa Sundqvistin Mikan studiosta Lempäälästä "pitkäsoiton" äänittämiseen. 10 biisiä äänitettiin ja miksattiin kahdessa päivässä ja jälkihän luonnollisesti oli sitä mukaa.

Kiinnostusta kuitenkin näytti olevan, ainakin joku Vilenius otti yhteyttä ja olisi kovasti halunnut yhteistyötä kanssamme. Kannet ja kaikki oli suunniteltu viimesen päälle, Valse Tristen Kari Waskivuori, joka muuten tuolloin teki Sekasorto nimistä pienlehteä, oli piirtänyt etukannen ja kaikki muukin oli melko valmiina ja oli jopa rahaakin. Ne rahat sitten jollain kumman lailla hupenivat pikkuhiljaa kaikkeen hauskanpitoon eli ihan muuhun kuin levyn tekemiseen.

Tuossa 1988-89 sitten Manic Toys lopetti ja Mäenpään Juhani tarjosi itseään rumpalin paikalle. Juhani otti Jukan paikan. Ahlqvist kyllästyi kitaransoittoon ja siinä kävi kitaristiehdokkaita mm. Juha (Jeff Sorbus) Land ja Timo Kivikangas. Timon kanssa teimme pari keikkaakin. Sitten Jurvasta tuli Mäen Junnu kitaraan ja hän jatkoi bändissä loppuun asti.

Jossain vaiheessa oli oikein CBS levy-yhtiökin meistä kovasti kiinnostunut. Tuohon aikaan vaan olisi pitänyt olla todella aktiivinen asian kanssa ja muuttaa nopeasti Helsinkiin missä kaikki tapahtui jne. No siinäpä levydiili luiskahti toiselle bändille meidän ihmetellessä omissa nurkissamme Pohjanmaalla. Tuosta kyrpiintyneinä päätimme käydä tekees kahdesta kovasta uudesta biisistämme edes 7-tuumaisen omakustanteena, jonka muuten sponssasi hyvä ystävämme Harri Vallin. Kansien maalauksesta vastasi uusi kitaristimme Junnu. Nyt äänitykseen olikin paremmin aikaa, koko viikonloppu kahdelle biisille. Paikkana oli AMS-Studio, jossa Aholan Kimmo teki jo tuolloin aivan mahtavaa jälkeä. Ei tarvitse tänä päivänäkään tuota soundia hävetä. Tuolloin esim. rumpuja äänittäessä ei ollut mitään trikkereitä tai muitakaan härpäkkeitä, basarin nuijiin laitettiin viiden markan kolikot kiinni, jotta saatiin edes jonkimmoinen napsusaundi. Tuo Altars Of Destruction / Children Of Misfortune single sai hyvän vastaanoton, mutta sitten alkoi armeijakausi ja siihen AOD homma tyssäsi lopullisesti.

Julkaisut Discogs-sivustolla

Arkistoartikeli, Botnia Beat 2/1988

A.O.D. - Hero Of The New World

Mikä A.O.D? Altar Of Destruction? Angel Of Death? Alcoholic Overdose? Apes Of Disneyland? Or WHAT?

Päätin ottaa asiasta selvää. Käytin vanhaa hyvää salapoliisijekkua: naamiointia. Naamioin itseni huolellisesti etteivät he vahingossakaan olisi huomanneet mitään erikoista. Annoin hiusteni kasvaa 7 pitkää kuukautta, totuttelin polttamaan punaista norttia yskimättä, opettelin kiroamaan englanniksi ja puin likaiset vaatteet ylleni. Lopuksi hain elintarvikeliikkeestä vielä muutaman keskiolutpullon tehdäkseni valeasustani täydellisen. Ja täydellinen se olikin - onnistuin nimittäin soluttautumaan yhtyeen porukkaan ja vieläpä urkkimaan hieman tietoja heistä.

ALKU:
A.O.D:n jäsenet ovat rämpytelleet koko ikänsä. Musiikkia tehtiin aluksi lähinnä omaksi iloksi, mutta väliin mahtuu toki jokunen bändikin. Manitou nimen alla pojat löysivät toisensa ja mainettakin alkoi tulla Suupohjan ja rannikon alueella.

Musiikillisten erimielisyyksien takia silloinen vokalisti erotettiin ja bändi oli hetken tuuliajolla. Nimi vaihtui A.O.D:ksi ja laulajaksi tuli Mika Luoma, joka on asunut Kanadassa 13 vuotta, mikä kyllä kuuluu englanninkielen ääntämisessä. Mikan karisman ansiosta bändiin tuli tarvittavaa potkua. Nykyisellä kokoonpanolla on runtattu runsas puolivuotta.

Poikain esikuvia ovat olleet mm. Led Zeppelin, Slayer, Metallica, Anthrax, Black Sabbath ja tietysti suosikkiyhtye Valse Triste, Kauhajoelta sekin. A.O.D:n musiikki on vaihtelevatempoista ja vakuuttavaa speed/thrash metallia, johon on lisätty ripaus melodisuutta. Varsinkin lavalla A.O.D. on murhaava, menkää vaikka katsomaan.

A.O.D. TÄNÄÄN
A.O.D:llä pyyhkii tänään hyvin. Rumba-lehden Zeus Mattila arvioi bändin ensimmäisen demon hyvin tasokkaaksi. Toinen demo on vielä parempi. Ylistävien lausuntojen ansiosta bändin demot käyvät hyvin kaupaksi: tilauksia tulee päivittäin monin kappalein ympäri Suomea.

A.O.D. kävi keväällä tekemässä Tampereella Mika Sundqvistin studiolla nauhan suunniteltua omakustannus-LP:tä varten. Vaan kuinkas sattuikaan: perisuomalaiseen tapaan poijat ryyppäsivät levyntekoon tarkoitetut rahat... Mitään LP:tä ei sitten tulekaan. Sinkunteosta on kylläkin puhuttu, mutta mikään ei ole kustantajien taholta varmaa.

TULEVAISUUS
...näyttää hieman synkältä, sillä 3/5 bändistä lähtee piakkoin suorittamaan asepalvelustaan. Tätä he eivät tietenkään tee mielellään, joten nauhalle tekaistiin biisi F.T.A. (Fuck The Army).

Armeijasta pääsee myös poiskin ja suunnitelmissa onkin mahdollisia ulkomaankeikkoja. Jyrähtääkö silloin?

Teksti: Harri Vallin