Los Stöpsels

Anssi Känsälä (laulu, saksofoni), Minna Tasanto (laulu), Pia Lindvall (laulu), Aki Sipilä (rummut), Jukka Ojaniemi (rummut), Pekka Männistö (basso), Pasi Hiidenniemi (kitara), Juha Kullas (kosketinsoittimet).

Arkistoartikkeli, Botnia Beat 1/1991

Kauhajoki haiskahtaa vähän maalaiselle ainakin kirjoittajan klyyvariin punnittaessa bändien kotopaikkoja. Saati sitten, miltä kuulostaa Kauhajoen evankelisen opiston musiikkilinja siitä tietämättömälle, viittaa selvästi gospel-touhuun. Mutta asiaa yhtä vähän tunteville kerrottakoon, että opistossa opiskelu perustuu lähinnä afroamerikkalaiseen musiikkiin ja oppilaalla on mahdollisuus suorittaa Oulunkylän pop/jazz-opiston kurssitutkintoja. Tiiviin harjoittelun ja opiskelun lomassa pistetään pystyyn konsertteja ja jameja, joissa kynnelle kykenevät voivat esittää taitojaan. Opiskelijat siis kasaavat bändejä ja kirmaavat keikoille.

Tällaiselta kukahaluubändiinmukaan-kokeilupohjalta lähti matkaan Los Stöpsels. Jo viikon treenauksen jälkeen muotoutui 8-naismiehinen kokoonpano ja kolmen kuukauden aikana on rafloja kierretty jo kymmenisen mestaa. Elvis-karismaattisen vokalistifonisti Anssi Känsälän keikkamyynti on näin ollen sujunut yhtä mainiosti kuin varsinainen tehtävä bändissä. Kirkasääniset laulajatarpimatsut Minna Tasanto ja Pia Lindvall tarjoavat komean Anssin rinnalla silmänruokaa myös miekkosille.

Muuta spesiaalia bändistä löytyy haitarin, trumpetin ja viulun muodossa. Aki Sipilä ja Jukka Ojaniemi behindthedrums takaavat rytmisen shown. Basson, kitaran ja keyboardin taitavat miehet Pekka Männistö, Pasi Hiidenniemi ja Juha Kullas.

Vaikuttajia bändillä tuntuu olevan samassa mittakaavassa kuin jäseniäkin, joten linjanvetokin on vaikea. Biisiskaalaan sisältyy everybodya bluesbiiseistä poppaavimpiin esityksiin. Rakkaus musiikkiin ja luomisen into käy ilmi. Kunhan saadaan omat biisit kehiin, tulossa mainittakoon, syntyy varmasti jotakin positiivista. Soittoainestahan Los Stöpselsistä löytyy. Liikutaanhan opiskelun alueella.

Varsinaista mainetta Los Stöpsels ei kaipaile, joskaan ei vastustakaan. Kamat isketään kaappiin heti kun bändääminen tuntuu muuttuvan ilottelusta tiukkalinjaiseksi loukutukseksi. Vaikkakin juuri ammattimaista esiintymisylpeyttä bändi tuntuisi kaipaavan kuin myös biisimelskan selkeytyksen ja rutkasti lisää imagea samaan suuntaan ja bändi saattaa herättää piankin kohua laajemmallakin alueella.

Teksti: Sonja, Botnia Beat 1/1991