Timo Ketola muistelee

Joskus lapsuudessani "sain" pitää sylissäni veljeni Jorman kitaraa. Hänellä oli rautalankabändi Caravan joskus 60-luvulla. Näistä kitaranpitely tuokioista se kitarointini sai varmaan alkusysäyksen.

Vähän myöhemmin, joskus 1974-75 kokoonnuttiin naapurin poikien kanssa Kallion Timon luo. Tehtiin laudasta ja lastulevystä kitaran näköisiä esineitä, laitettiin Hurriganesin Roadrunner levy päälle ja "soitettiin" mukana. Siellä oli tulevan rumpalin, Vaskivuoren Jarmon lisäksi Mäenpään Olavi (Mälli).

Olavilla oli oikea akustinen kitara ja se osasi muutaman soinnun ja vähän näppäilyäkin. Se oli aivan ihmeellistä - ei muistaakseni näyttäny miten niitä juttuja sormiteltiin :). Vähän myöhemmin pojilla oli Fogit niminen bändi, jossa lauloi Yrjänäisen Kyösti. Kyösti taisi soittaa koskettimiakin. Itse en ollut Fogit kokoonpanossa mukana.

Kun asuttiin siinä Päntäneen Nuorisoseurantalon likellä, niin käytiin kuikkimassa humppaorkestereita. Tanssit taisivat olla siellä vähintään joka toinen viikko. Muutama vuosi myöhemmin päästiin taukobändiksi. Soitettiin ihan perinteistä tanssimusaa, mutta parit rokit vedettiin illan aikana. Tämä oli joskus vuosina 1977-80 ja Master oli tuon tanssiorkesterin nimi. Minä kitarassa, Kallio Timo bassossa ja laulussa, Vaskivuoren Jarmo rummuissa ja Korpelan Urpo haitarissa. Loppuaikoina hanurissa oli Anssi Honkaniemi Lapväärtistä.

Mutta palataan muutama vuosi taaksepäin. Kun luokkakaverini Jyrki Haapala sai Maya merkkisen kitaran oli se kova juttu. Koulusta tulin tämän tästä "Uittoomäen" linja-autolla kotia Nirvankylän kautta ja jäin Jyrkin luo kuuntelemaan Hurriganesta ja kokeilemaan riffejä yritys-erehdys menetelmällä. Isä-Erkki sitte kotona ihmetteli missä sitä on taas oltu kun olis täs näitä hommiakin :)

Jyrkillä oli jo tuolloin "elektroniikka-asentajan vikaa" ja muutenkin kekseliäs ja näppärä käsistään. Se teki vanhasta putkiradiosta vahvistimen. Piuha kiinni ja täysille, niin sai äänen särölle. Ja tosiaan oli kurkku- ja öljypöntöistä tehdyt rummut, joissa oli apulantasäkistä tehdyt kalvot, pyörän sisäkummista kiristimet ja jonkinlaiset pedaalitkin se oli saanut loihdittua niihin.

Nirvankylän poijat oli tosi aktiivisia tuolloin ja kaikkihan siellä Jyrkin luona kävi. Minä, Latva-Äijön Jarmo, Yli-Kullaan Erkki ja Luoma-Nirvan Mikko. Ja Koiviston Jukallakin oli sähkökitara, viininpunainen Aria SG ja Yamahan 25W vahvistin, jossa oli särökanavakin. Katselin ja kuuntelin kateellisena noita uutuuttaan kiiltäviä laitteita. Vuosi oli varmaankin 1976 kun mulla ei ollu vielä omaa kitaraa ollenkaan. Sitten ostin veljeltäni Jormalta italialaisen Eko Indy SG kitaran, jonka jouduin kuitenkin myöhemmin käsirahan puutteessa antamaan vaihdossa, kun ostin vuonna 1977 Fender Stratocasterin. Muistan vieläkin uuden kitaran tuoksun, kun ensi kerran avasin laatikon.

Haapalan Jyrkin kanssa käytiin monet kerrat Isojoen Huvipuistossa eli kuplahallilla. Siellä Riihidiskossa sai kattella metrin päästä tuon ajan coverbändejä. Suurimman vaikutuksen muhun teki tamperelainen Nolo & Rähjä, joka kävi useammankin kerran siellä. Ne soittivat aina tosi hyvin. Olipa Royals myös siellä 14. elokuuta 1976 - ja voitte vain kuvitella miltä tuntui kun herrat Järvinen, Maijanen ja Kätkä polkasi Spring '76-kiertueen settinsä käyntiin. Maijanen huusi mikkiin, että "haistakaa vittu" ja eka biisi lähti soimaan. Järvisellä oli haara-asento, tupakki suus, varakitararivistö komeili telineissä taustalla... Oli siinä Päntälän pojilla ihmettelemistä - rock'n'roll!!!

Ja ikimuistoista oli kokea kovimmassa suosiossaan oleva Hurriganes aivan täyteen ahdetussa Teuvan Kaarihovissa 1977. Tuli opeteltua siihen aikaan Albert Järvisen lisäksi kaikki Ile Kallion kitarajutut ja se oli jotain aivan maagista nähdä maestron toimintaa livenä.

Sain muutama vuosi sitten tilaisuuden sanoa käsipäivää herra Kalliolle ja sitä huvitti kun sanoin, että se on osaksi sun syys että aloin soittamaan kitaraa ja siitä tuli vielä ammattikin. Pyysin vielä nimmaritkin mukaani ottamiin vanhoihin kasetteihin.

Joskus 1978 alkoi rokin soitaminen Red Dragon rock-kokoonpanolla. Nimi vaihtui vähän myöhemmin Cocaine:ksi ja toista kitaraa tuli soittamaan Veli Ilkka. Mieleenpainuvin esiintyminen tällä kokoonpanolla oli Kauhajoen lukion keikka. Mukana oli mm. The Shits ja Satisfaction Guaranteed ja sali oli ihan täynnä ja tunnelma korkealla.

Settilistamme koostui ainakin kappaleista "Well Alright" (Santana), "Born To Be Wild" (Steppenwolf), "Sultans Of Swing" (Dire Straits), "Cocaine" (Eric Clapton), "Europa" (Santana), "Wishing Well" (Free) ja ehkä jotain muuta.

Mieleenpainuva kokemus parisen vuotta ennen tätä oli myös kun Lex Kallio soitti Nuorisotalolla. Oli iso bändi puhaltajineen ja perkussioineen. Kananojan Tapion kitarointi Samba Pa Ti kappaleessa oli mahtavaa. Lukiokeikan bändit oli kai sitten jonkin sortin manttelin perijöitä Lex Kallion jälkeen Kauhajoella.

Cocaine kokoonpanolla äänitettiin kahden biisin demo Esko "Suikki" Jääskän Botniasound studiolla Seinäjoella. Ajankohta oli varmaan kevät/kesä 1980. Päättelen siitä, kun mulla ei ollu vielä ajokorttia ja mentiin kamppeinemme Kallion Timon "21 metrisellä" farmari Taunuksella Seinäjoelle mukana minä (kitara), Kallion Timo (basso ja laulu), Vaskivuoren Jarmo (rummut). Toista kitaraa soitti Jyrki Riihonen, koska Ilkan Veli oli mennyt armeijaan.

Oli ensimmäinen kerta studiossa ja innostava kokemus soittaa, kun "Suikki" sai korviimme hyvät livesoundit ja pistelimme komppiosuuksia menemään koko bändillä. Humalani huumat / Kun on nuori olivat sävellyksiäni ja sanat niihin rustasi Latvis.

Kun Cocaine hyytyi niin Kallion Timppa alkoi soittamaan kurikkalaisessa Release kokoonpanossa ja minä seurasin perässä hieman myöhemmin. Noista Release ajoista muistui mieleen että, oltiin joskus ROCK-SM karsintojen Etelä-Pohjanmaan kisan "palkintopallisijoilla". Voiton otti muuan Kolmas Nainen Alavurelta. Niillä oli oma miksaaja ja niiden soundit löi muut 6-0, epistä... ja kun Seinäjoella oltiin niin pitihän edes kakkossija tulla seinäjokiselle bändille (heh).

Dingo oli Mietaalla 1985 ja sinne tarjoutui Releaselle lämpäribändin paikka. Oli vissiin liian kova rasti kehittää vakuuttava setti tuohon kohtaan - ei sitte menty. Mutta kysyin velipoika Markukselta kiinnostaako tälläinen haaste. Kasasivat "parin viikon" aikataululla Kaustisen musiikkilukiossa Pygmy Funk bändin ja hoitivat keikan.

"Vaikiaa musiikkia" kommentoi Mäkiranta Release ohjelmistoa. Joo, oltiin Release porukalla keikalla Seinäjoella ja keikan jälkeen järjestäjä otti mikin ja pyysi yleisöltä anteeksi. Ei ilmeisesti iskenyt proge tuohon kohtaan - punkin ja suomirockin kulta-ajalla :)

Progeilusta palattiin taas Päntäneen NS talolle. Vuosina 1984-86 oli kasassa Keza. Toista kitaraa soitti jälleen Veli Ilkka, rummuissa Markus Ketola, koskettimissa Kari Mäkiranta, bassossa Timo Kallio ja saksofonia soitti Timo Pitkänen. Tyyli vaihtui funkin ja fuusion suuntaan. Vaikutteita tuli varmaankin mm. Mezzoforte- ja Earth, Wind and Fire -bändeiltä sekä kitarasankareilta kuten Larry Carlton, Lee Ritenour, Juha Björninen, Steve Lukather, John Scofield jne. Teimme myös äänityksiä mm. Kimmo Aholan, Evankelisen opiston, veljeni Jorman ja Kaustisen musiikkilukion studioilla.

Mäkiranta, Pitkänen, Ilkka ja Kallio soittivat myös tanssiyhtye Edenissä, jossa oli mukana päntäneläinen Vesa Ala-Kokko rummuissa. Pienillä kokoonpanovariaatioilla Päntälästä syntyi monia bändejä ja tuon ajan bänditoiminta oli Kauhajoella muutenkin tosi aktiivista.

Olin myös mukana treeneissä ja muutamalla The Shits -yhtyeen keikalla. Ainakin Jokimaan lavalla ja joissakin Kauhajoen sivukylien seurojentaloissa.

Vierailin myös muutamalla Headphones keikalla, mm Kauhajoen seurakuntakeskuksessa, jossa oltiin lämppärinä Frendz -yhtyeelle (Heikki Sivennoinen, Löytyn veljekset..).

Minua kysyttiin mukaan myös Kauhajoen Big Bandiin (olisko ollut Peltosen Tom) ja lopulta rohkenin astua Kananojan Tapion suuriin saappaisiin. Johtajana oli Seppo Torpo ja myöhemmin Seppo Horttana. Rokkikitaristille oli uutta ja hämmentävää "kurinalaiset" treenit nuotteja tuijottaen. Ilmapiiri oli kuitenkin kannustava. Keikoista 1977-79 muistan mm. koululaiskonsertit Suupohjan alueella, Spelit Kurikassa ja kerran oltiin myös ravintolassa Seinäjoen Cumuluksessa, jossa olimme Juicen "lämppärinä". Muistan kun soittomme aikana Leskinen ja muut bändiläiset istuivat lavan viereisessä pöydässä virvokkeita nauttien ja saimme kuulla lempeää kuittailua jatsista :). Juicen bändin kamat oli pystytetty ravintolan lavalle valmiiksi ja sain lainata Petteri Salmisen Marshallia. Se sama vahvistin, jolla mm. Syksyn sävel -kappaleen soolo on soitettu. Yleisradio äänitti noina aikoina Big Bandistä myös radio-ohjelman.

Meillä oli veljesten kesken myös tanssiorkesteri, Trio Ketola. Noin vuosina 1981-83; Jorma koskettimissa, Markus rummuissa ja itse bassossa. Keikkapaikkoina oli ravintolat Suupohjan alueella. Se oli myös sitä aikaa, kun ravintolabändit säestivät paikalle tulevia solisteja. Muistan ainakin Kari Tapion ja Annikki Tähden, joita säestimme. Mukavia ihmisiä olivat.

1986 lähdin Oriveden opiston kautta Jyväskylään ja sillä tiellä edelleen.

****
Timo Ketola on valmistunut musiikinopettajaksi Jyväskylän yliopistosta ja kitaransoiton opettajaksi Oulunkylän Pop&Jazz -konservatoriosta. Hän on julkaissut Kitaristin työkalupakki soitinopetuskirjan vuonna 2011.