James Puhto-Ren

Ensimmäinen kokoonpano: Pasi Peltokangas (laulu, kitara), Yari Koppinen (basso), Petri Kallio (rummut)
Viimeisin?: Pasi Peltokangas (laulu, kitara), Joni Hannula (rummut), Marko Purontaka (basso)

Vuonna 1988 perustettu kokkolalainen punk rock- ja ramopunk-yhtye lopetti vuonna 2000, mutta yhtyeen tuotannosta pääosin vastannut Pasi Peltokangas kokosi yhtyeen uudelleen vuonna 2008. Tuolloin rumpuihin tuli Ilkka Kumpulainen ja bassoon Timo Torikka, joka vaihtui myöhemmin Pasi Hirvasojaksi. Tuolla kokoonpanolla yhtye teki useita keikkoja, kunnes vuoden 2009 lopulla rumpuihin tuli vuodesta 1989 aina vuoden 2000 lopettamiseen saakka soittanut Joni Hannula. Bassoon vaihtui tuolloin Marko ”Purtsi” Purontaka.

Yhtyeen varhaishistoriaa muisteltiin Kråklund levy-yhtiön sivulla seuraavasti vuonna 1997:
James Puhto-Ren näki päivänvalon ensimmäisen keikan myötä vuonna -89. Epävirallisesti ''alku James'' kasattiin joskus -87. Silloin jytyytettiin ''Huonekaluliike K. Ojanperä '' -nimisenä. Paikallisen liikkeenharjoittajan huumorintajuttomuudesta johtuen nimi joutui hyllylle ja nimi James Puhto-Ren napattiin matkaan, tälläkin kertaa niinikään liikemaailmasta. Puhto Ren oli Kokkolassa toiminut jätealan firma. Etuliite James tuli ''Ilkeä Teuras'' -nimisen orkesterin demonauhalta, jolla kyseisen niminen kappale oli.

Alkutaipaleella, perustajan Pasi Peltokankaan lisäksi bändissä musisoi Yari Koppinen bassossa ja Petri Kallio rummuissa. Sittemmin Koppinen siirtyi sivuun ja Kallio pantiin hoitamaan basistintonttia. Intistä kotiutunutta joutomiestä Joni Hannulaa käskettin ostamaan rummut ja hyppäämään matkaan.

Tällä miehistöllä mentiin apurahan turvin jo legendaariseksi muodostuneeseen HR-Studioon tekemään ensimmäistä demoa kesäkuussa -90. Noista kymmenestä kappaleesta kasattiin myöhemmin syksyllä ''Start of the Road'' -EP. Eli kyseessä oli ensimmäinen Puhto-Ren levytys. Homman puhalsi käyntiin Petri T. A. Ilola joka oli Jameksen PR-mies. Suuresta Helsingin kaupungista käsin hommia hoitanut T. A. kävi välillä hoitamassa toimia kotikonnuillaan Kokkolassa. Näitten tapaamisten yhteydessä pantiin uusia virityksiä käyntiin. Pasi Peltokankaan ollesssa hoitamassa maanpuolustus asioita oli hänen mitään tietämättä ilmestynyt debyyttilevy ''Start of the Road''. Eräänä päivänä, noina synkeinä vitutuksen aikoina, tuli Kauhavan lennostoon kuhmurainen ruskea paketti, muistelee Pasi myöhemmin. ''Ja helvetti siinä oli nivaska James Puhto-Ren levyjä, inttikaverit oli huuli pyöreenä!''

Radiomafia pyöritti uutukaista hyvin ja joitain keikkoja heitettiin mitä viikonloppuisin jouti. Homma näytti hyvältä kunnes jouluna -90 Kallio oli autokolarissa ja menehtyi myöhemmin sairaalassa.

Kun surut oli surtu ja basistin virka täytetty (Koppisen toimesta -91 kesään) oli taas aika puhaltaa eteenpäin. Josssain taruilla oli törmätty Bassmania-körmyyn Astroon ja sovittiin uudesta ep:stä ''On the Road'' joka tulisi nyt tätä kautta ulos. Sillä välin ekan levyn julkaissut Raktor Records puuhasi jo uutta James tuotosta ''Karleby Screamers (Outtakes Tapes from the Road)''. Tällä kertaa tehtiin pitkäsoittokasetti johon uusien kipaleiden lisäksi pantiin ekan demon ylijäämä kappaleita.

Bassomiehiä vaihtui esim. Koppinen alkoi reggae uransa. Keikoilla tuurasi mm. Harri joka on edelleenkin käynyt tarjoamassa apuaan. Sitten oli Eki Kuortane joka juopotteli, soitti, juopotteli ja soitti kunnes hävisi maisemista. Kuortaneen piti lähteä Vaasaan ''Pinnalla'' levyn nauhoituksiin mutta mies oli kadonnut. Joni ja Pasi eivät jääneet odottamaan vaan roudausmies Jeki käänsi nokan kohti Kråklundia ja Pasi soitteli bassot itse. Klamydia miehiin oli törmätty joskus alkutalvesta -92 Lutakossa Jyväskylässä jossa James Puhto-Ren oli lämmittelijänä. Takahuoneessa sovittiin ''Pinnalla'' hommelit sun muut ja kohtapa James-osuutta purkitettiin Vaasan Nappi-Studiolla. Harri jatkoi keikkabasistina vaikka eräällä Kuopion keikalla huhuttiinkin Ekin nähdyn kaupungissa. Oli miten oli Eki oli jo lempattu veks.

Kaveripiirin bändinä ei vakituista basistintonttia tarvinnut kauaa pitää tyhjänä. Olympialaisten aikaan kesällä -92 huomattiin Tomi Salosen liikkuvan maisemissa, joka muistelikin että vintillä saattaisi hyvinkin lojua vanha basso. Ja siellähän se! Eikä muut kuin seuraavana päivänä musiikkikauppaan luotto-ostoksille ja rumat bassovahvistimet raahattiin uuden miehen myötä treenikämpälle. Olikin jo kiire aloittaa ensimmäisen pitkäsoittolevyn ''Road''in äänitykset Vaasan Nappi-studiolla.

''Road'' ilmestyi joskus alkuvuodesta -93. Hilpeyttä herättäneet kansikuvat otti roudaus-Jeki eräs syksyinen lauantai -92. Luonnollisen toiminnan lisäksi kevääseen kuului vielä mini CD:n äänitykset. ''Oh Shit! More from the Road'' tuli sitten myöhemmin sinä syksynä ulos.

Alkuvuodesta -94 saatiin toisen pitkäsoittolevyn ''Ain't No Country Road'':in kappaleet kasaan. Treenikämpällä oli yhtä kylmä kuin ulkona, lumi puski seinän raoista sisälle. Lumiset hengentuotteet näkivät päivänvalon huhtikuulla. Levy purkitettiin Karivox studiolla.

Loppuvuodesta uupunut Joni otti loparit (onneksi lyhytaikaiset). Klassiseen tyyliin kyse ei ollut musiikillisista erimielisyyksistä tahi muista kahinoista. Uutta materiaalia alettiin treenaamaan Jani Olkkolan kanssa. Olkkolan pesti jäi lähinnä ''Hit the Road'' studiorumpali asteelle, sillä Joni hyppäsi takaisin kelkkaan suoraan Nummirock keikalle kesäksi -95.

Mini CD ''Hit the Road'' tuli keväästä -95. Syksyllä puhallettiin pienimuotoinen rundi ja pidettiin joulu loma. HR-Studiolle lähdettin pitkästä aikaa tammikuussa -96 äänittämään kolmatta isoa levyä ''Keep Your Eyes on the Road''. HR-Studion leppoisa pitkäsoitto ilmestyi sitten kesän päällä. Vielä saman vuoden aikana HR-Studiolla äänitettyä materiaalia hyödynnettiin maaliskuussa -97 ilmestyneellä singlellä ''Two for the Road''.

Huhtikuussa oltiin KariVox-Studiolla äänittämässä kesällä -97 ilmestyvää ''In theHalfway of the Road'' pitkäsoittoa.