The Apollo / Peter Lågland Experience

Peter Lågland (kitara, laulu), Timo Rinne (rummut), Ulf Furu (basso)

MkII: Peter Lågland (kitara, laulu), Timo Rinne (rummut), Ari Tarvainen (basso)

Arkistoartikkeli, Botnia Beat 2/1991

24-vuotias kokkolalainen kitaristilahjakkuus Peter Lågland tietää kuinka Jimi Hendrix vainaan musiikki saadaan eläväiseksi ja energiseksi. Hän on innostunut lukuisten kollegojensa tavoin tuon legendaarisen kitarakuninkaan aikaansaannoksista - sillä erotuksella, että hän myös soittaa kuusikielisellään lähes yksinomaan vanhaa Hendrix-musaa. Ja biisien sovitukset ovat pitkälti alkuperäisiä.

- Kyse ei ole suinkaan mistään imitoinnista taikka plagioinnista (what?! pt. huom.), painottaa Peter, jonka kitarasaundi kyllä muistuttaa hyvin paljon itsensä Hendrixin revittämiä ääniä. Kitarointinsa lomassa Peter myös laulaa: keikkatilanteessa ei tarvitse kuin sulkea silmänsä ja visio suutaan aukovasta Hendrixistä Montereyn lavalla on valmis. Wild Thing!

Peterin soittotyyli ja lavaesiintyminen on (yllätysyllätys) kuin ilmetyn Hendrixin konsanaan. Huomaa, että Peter on katsellut silmä kovana maestrosta taltioituja live-rainoja. Hän vinguttaa kitarankieliä hampaillaan, soittaa instrumenttiaan välillä niskansa takana, jatkaa taas jonkin aikaa ’’soidinmenojaan normaalisti”, kunnes äkkiä siirtää kitaran falloksenomaisesti jalkoväliinsä.

Teatraalisuus kokee kliimaksinsa kun Peter ottaa ja sytyttää soittimensa tuleen.

Basisti ja rumpali takovat tasaista komppia kitaristin taustalla. "Peter Lågland Experience" -yhtyeen, viralliselta nimeltään The Apollo -yhtyeen rytmikaksikko ei pidä meteliä itsestään, vaan antaa Peterin hehkua pääosassa konsertin alusta loppuun.

APURAHA AKTIVISTI
Peter Låglandilla on takanaan useita erilaisia bändiprojekteja, joista juuri The Apollo on osoittautunut musiikillisesti merkittävimmäksi kokoonpanoksi. Yhtyeelle on ollut hyvin tyypillistä miltei jatkuvat miehistönvaihdokset (lukuunottamatta itse Peteriä). Välillä bändi on ollut totaalisesti telakalla; treeni- ja keikkatauot ovat olleet usein kuukausienkin mittaisia, mutta aina se on ennen pitkää muistuttanut olemassaolostaan palaamalla uudestaan kehiin janoisen yleisön eteen.

Tälläkin hetkellä The Apollo pitää luovaa taukoa. Peter ei kuitenkaan laakereillaan lepäile. Hän tekee jatkuvasti musiikkia. Jollei mies sävellä uusia biisejä niin ottaa hän ainakin kitaran käteensä ja tulkitsee vanhoja rock-klassikoita, olivat ne sitten Jimi Hendrixiä tai jotain muuta.

Sähkö- ja akustisen kitaran lisäksi Lågland taitaa myös muita soittimia, kuten bassokitaran, rummut ja koskettimet. Hän on oppinut soittamisen lähinnä omin päin. Lyömäsoittimiin Peter tutustui vuonna 1977, basso koki tulemisensa kolmea vuotta myöhemmin. Neljästä paksusta kielestä oli luontevaa siirtyä kuuteen ohuempaan kieleen vuonna 1981. Tänä vuonna Peter juhliikin, tosin vain epävirallisesti, kymmenvuotista taivaltaan kitaransoiton jalossa taiteessa.

Ja kun hän sitten räväyttää ilmoille Purple Hazen tai vaikkapa Hey Joen, touhussa on imua ja oikeanlaista otetta, esiintyi hän sitten bändinsä kerällä savuisessa kapakassa tai sitten vain omin päin kotitalossaan.

Teksti: Harri Vähämaa, Botnia Beat 2/1991