Jesse & the Cowboys

Jari Ala-Lahti (basso), Hannu Ala-Lahti (rummut), Pekka Haapala (kitara, laulu)

Jari Ala-Lahti muistelee:
Abivuonna Kuortaneen kansalaisopiston bändikoulua veti Laitilan Jukka. Kasasimme taas trion Hannu Ala- Lahti rumpalina, Haapalan Pekka kitaristi/laulajana ja itse jälleen basistina. Soittelimme talven 1980-81 nykyisen kunnankirjaston tyhjissä luokissa kaikenlaista sekalaista. Keväällä 1981 järjestettiin sitten kansalaisopiston bändikoulun katselmus Ylijoen Nuorisoseuralla. Vierailevana kitaristina meillä oli lavalla mukana Harri Kallio-Kurssi.

Encoreen kutsuttiin mukaan yleisön joukosta vielä Jaska Mäkynen laulamaan rokkikompattua valssia menneiltä ajoilta. Viiskuntaankin pistettiin oikea ilmoitus, mutta bändillämme ei ollut nimeä.

Viitasaaren Jukka veti hatustaan toimitukselle nimen Jesse and the Cowboys, eikä meillä ollut mitään sitä vastaan, nimi on itse asiassa legendaarinen. Tuolta keikalta on olemassa C-kasettitaltiointi, mutta se on sopivasti kateissa. Joitakin valokuvia otti Leppäsen tytöt, mutta niistä ei ole tietoa. Bändikatselmuksen juonsi Juha Aho-Pynttäri riehakkaaseen tapaan, hänen oivalluksenaan oli, että nyt perustetaan saman tien Kuortaneelle Mylvivän musiikin yhdistys, MYLMU! Se ajatus jäi kuitenkin elämään vain tunniksi.

Keikkamme loputtua Alavudelta tuli poikia huutelemaan lavan eteen, että soittakaa lisää paskaa.

Samaisen Ylijoen Nuorisoseuran pihasta alkoi kesällä 1981 lyhyt mutta arvokas ja ikimuistoinen periodi Lakeuden Lukko –tanssibändin basistina. Kruunuhäähumu oli laantunut ja Ylisen Arto lauleskeli bändeineen pihalavalla, hakeuduin lähietäisyydelle kuulolle ja huomasin basistina aivan liian epäuskottavan nuoren rokkarin.

Turbiini-bändin sielu oli käsketty soittamaan vanhaa tanssimusiikkia melko väkisin. Huusin hänelle, että mitä sä siellä teet, ethän sä osaa humppaa soittaa? En osaakaan, hän huutaa kesken valssin! Hän kärsi mitä ilmeisimmin varsin kokonaisvaltaisesti, huusin hänelle, että vaihdetaan lennosta ja sehän hänelle sopi.

Basson soittoon tuli muutaman sekunnin tauko, Ylisen Arto vilkaisi taakseen ja hyväksyi katseellaan soittajan vaihdon, hanuristi huusi, että d-molli ja siitä se lähti.

Heikki Viitasaari oli tuolloin tansseissa maininnut isä- Lasselle, että nyt basso alkoi soida oikeaan malliin. Arto pyysi basistiksi talveksi 1981-1982. Viimeisen keikkani Lakeuden Lukossa soitin Sydänmaan Nuorisoseuralla oikea jalka poikki ja kipsissä, katsellen online Keke Rosbergin viimeistä osakilpailua esiripun takana piilossa olevasta mv-matkatelevisiosta.

Oikeastaan tuohon kipsihumppasyksyyn loppui osuuteni Kuortanelaisessa rock-skenessä. Armeijan jälkeen lähdin opiskelemaan Helsinkiin ja epämääräisiin työtehtäviin. Väliin mahtuu joitakin äijärokkibändejä ja kaikenlaisia projekteja. Vuoden verran opiskelin sähkökitaraa ja jazzia Virtain Merikanto-opistossa Miklos Feherin johdolla.Tällä hetkellä treenaan itsekseni sähkökitaralla n. tunnin päivässä balladeista rokkiin, jotkut sattumalta syntyvät riffit tuntuvat jo omilta ja ainutlaatuisilta. Yksi trubaduuri-keikka on vuosittain. Tällä hetkellä klassinen musiikki ja erityisesti ooppera kiinnostaa!