Traitor

Jykä Lahti (laulu), Sami Haapala (kitara, taustalaulu), Tommi Latikka (kitara, taustalaulu), Mika Iskala (basso, taustalaulu), Tommi Ranta-aho (rummut)

Jyri ”Jykä” Lahti muistelee:
Taidettiin olla suunnilleen 89/90 taitteessa kun minä lopetin Astarothissa. Ihan tarkkaan mä en edelleenkään tiedä, lähdinköhän mä itse, vai sainko kenkää. Joka tapauksessa, mun mielenkiinto thrash-metalliin oli vähän niin ja näin ja lisäksi kun Astarothissa vaihtui toinen kitaristi, eli Jarkko ”Jakke” Salo jäi pois, mä kipuilin aikani ja päätin sitten tehdä jotain muuta. Ihan aluksi taisi olla puhetta että mä olisin liittynyt rumpaliksi Jugglin' Jugularsiin – joku niistä kävikin meidän treeniksellä Nurmossa. Ei vaan ottanut tulta alleen.

Pussikaljaa ja soittokämpällä roikkunutta sakkia sattui sitten sopivasti paikalle ja Sami Haapalan kanssa todettiin, että kyllä tästä bändi saadaan. Bändi muotoutui oikeastaan melkein itsestään niistä tyypeistä jotka roikkui Nurmon bändikämpällä jatkuvasti ja joiden kanssa tuli toimeen. Tehtiin muutama biisi – aika lailla perus heavyrockia - ja tungettiin itsemme joihinkin kekkereihin soittamaan. Jälkeenpäin ajateltuna tuo touhu oli täysin suunnittelematonta ja linjatonta hapuilua. Joillekin se kuitenkin kolahti, nimittäin hämmentävän moni on tullut vielä 20-30 vuotta myöhemmin selittämään että ”Sex machine oli kova juttu...” Olihan tuossa hetkensä.

Bändin nimi Traitor tuli suht' suoraan Motörheadin biisistä sekä siitä vitutuksesta ja petetyksitulemisen tunteesta, joka vaivasi noihin aikoihin.

Yksi mieleenpainuneita juttuja tuon bändin tötöilyistä sijoittuu Alavuden NS:lle. Meidät pyydettiin sinne soittamaan johonkin metallibändien iltaan, varmaankin siksi että mun historia tosiaan oli Astarothissa. No, illan ainoana perushevibändinä sovittiin että me soitetaan ekana ja illan kattaus rankentuu pala palalta. Sound-checkin jälkeen oli vähän aikaa ja kaupassakäydessä silmiin osui pullollinen pastöroitua sian verta...
Keikan aika tuli ja mulla oli vesituoppi ja se veripullo basarin vieressä. Siitä vesituopista huikkaa aina biisien välissä... Kunnes viimeinen biisi alkoi ja äänikin alkoi olla huudettu melko ruvelle – silloin suu täyteen siitä veripullosta ja antoi valua valkoiselle kauluspaidalle!
Perhana että se näytti pahalta!

Sitten seurasi Lunacy