Villi Venetsia

Peipa Mäki (rummut), Hannele Grankvist (kitara, laulu), Riitta Hietikko (kitara), Marja Virri (basso)

Hannele Grankvist muistelee (ja Marja Virri täydensi):
- Ennen kuin minä ryhdyin soittelemaan oli täällä bändi nimeltä Bad Girls.
Siinä soitti kitaristi Riitta Hietikko, ja joidenkin mutkien kautta ajauduin heidän kanssaan soittelemaan muutamia kertoja. En muista tarkoin miten se meni mutta taisi olla Riitta Hietikko, joka halusi oman tyttöbändin.

Tuohon aikaan liikuin paljon Oulussa viikonloppuisin ja tuttavan kautta löytyi basisti.
Esittäydyttiin:
-Hei, olen Hanski (lempinimeni) ja me tarvitaan basistia meidän tyttöbändiin, kiinnostaako?
-Olen Marja, joo kiinnostaa, milloin soitellaan?
Sovittiin siinä milloin, ja totesin...
- niin, meidän treenikämppä on sitten Pietarsaaressa.
-Ok, sanoi Marja.

Näin aloimme kolmestaan soittelemaan. Asuin tuolloin itse Ylivieskassa, joten Marjan kanssa tavattiin perjantaisin junassa, ravintolavaunussa, ja käytiin Pietarsaaressa soittelemassa.
Treenikämppä oli Kristiinankadulla Pietarsaaressa, Jeppis Musan aikoihin. Itse toimin myös rahaston hoitajana Jeppis Musan yhdistyksessä, joten treenikämppä järjestyi kun jaettiin toisen bändin kanssa.

Ihan eka bändinimi oli Narttujen kapina, mutta se muuttui aika pian Villi Venetsiaksi, joka juontui Pietarsaaren seudulla vietettävistä huvilakauden päättäjäisistä, Venetsialaisista.

Teimme itse omat biisimme, ja ensimmäisen vuoden aikana, kun meillä oli tuo välimatka, käytiin vilkasta kirjeenvaihtoa Marjan kanssa, joka lähetti minulle bassokuvioita, ja minä tapailin niitä kitarallani ja sanoitin. Viikonlopun tullen testasimme ne ja kolmestaan yhdessä kitaristi Riitan kanssa sovitettiin ne biiseiksi. Siitä se alkoi meidän yhteinen tiemme.

Tuolloin ei ollut kännyköitä kuten tänään, enkä itse omistanut edes puhelinta, vaan yhteydenpito hoidettiin puhelinkioskin kautta.

Melko pian löytyi myös rumpali, Peipa Mäki, Oulusta hän myös.
Marja muutti sitten Pietarsaareen 1987 ja Peipa matkusti viikonloppuisin treenikämpille.

Teimme aina omat biisimme, usein yhdessä treenien jälkeen tai jammaillessa. Ja usein sanoitimme ne yhdessä. Sanat syntyivät usein omien arkisten elämäntapahtumien inspiroimana.
Lisäksi sanoituksia ja sävellyksiä tuli sekä minulta että basistilta Marjalta, ja niitä sitten testattiin kämpillä kunnes ne muokkautuivat meidän mielestämme soittokelpoisiksi. Tyylimme oli rockin ja bluesin suunnalla.

Jossain vaiheessa jouduimme pois Kristiinankadun talosta, jossa soitteli moni bändi, ja kaikki bändit joutuivat muuttamaan. Jeppis Musa sai vuokrata talon satamasta, ja muutettiin kaikki bändit vanhaan Satamakonttoriin. Me saimme sisustaa oman treenikämppämme sinne.

Mitään levyä emme tehneet, demonauhan kylläkin. Levyntekoon olisi tarvittu suuret rahat, ja tekniikka ei ollut kaikkien käytössä kuten tänään.
Paikallinen ATV teki meistä haastattelun TT-hallin rock-tapahtuman yhteydessä.

Keikkoja oli vuodesta -86 lähtien: Kellarin pääsiäisjamit, Jaakon Päivät, Aqua-Rock, Tupiksen avajaiset, vapaa-ajan keskus Purmossa, TT-Rock. Högmannin Arto teki Villi Venetsiasta videon, jolla osallistui kulttuurikilpailuun. Monenlaisia itsetehtyjä tallenteita löytyy myös kotiarkistoistamme.