Flamin' 66 (1997)

Jari Salonen (basso), Jarmo Mäki (rummut), Jukka Järvenpää (laulu), Timo Kalijärvi (kitara)

Jukka Järvenpää muistelee:
Flamin 66 orkesterin perustaminen tapahtui pienissä hönöissä. Nakkikioskin jonossa todettiin vaan että olis mukava soittaa yhdessä jotain orkkis rockabillyä. Ei ollut montaakaan treeniä kun oltiin jo keikalla Seinäjoella (Pohjan Pub). Vastaanotto oli hyvä. Setissä oli omia ja lainapaloja kuten Hip Hip Baby, Don't Push, Going Down That Road, Boogie Woogie Country Girl, Lowroad, Teenage Ball ym.. Sitten keikkoja alkoi satelemaan aika hyvin ympäri Suomea.

Yksi hauska muisto on Jyväskylän keikasta. Mentiin sinne ja ihmeteltiin, että mitä vittua lavalla oli vehkeet valmiina ja Clifterssin Jiri Nikkinen kokeilee laittaa soundeja ittelleen. Mentiin kysyyn ravintolan henkilökunnalta, että kenellä täällä on tänään keikka. Ne tarkasti sen papereista ja meillähän se oli. No, Nikkinen oli tyytyväinen kun se sai pitää vapaapäivän ja jäi kuuntelemaan rockabillyä, mutta me pelättiin että miten yleisö ottaa meidät vastaan jos ne odotti Jiri Nikkistä. Sanoin Kalille et nyt pannaan semmonen meno että pallit täräjää. Keikan alkaessa Kali hyppäs pöydälle ja minä peräs ja tulitettiin kybällä rockabillyä ja jengi oli tyytyväinen, mut siinä riehunnassa olis kyllä voinu päät haljeta.

Tehtiin treenidemoja läheteltiin niitä eri paikkoihin. Keikkoja riitti. El Toro Recordsilta saatiin ihan hyvä vastaus. Lehteen kaipasivat juttua ja uutta nauhaa. Niillä oli juttua Runnin' Wild bändin kanssa kesken ja me oltiin niin typeriä, että mitään me ei sinne enää lähetetty.

Sitten mentiin studioon Ilmajoelle 1998 ja äänitettiin kuusi Kalijärven biisiä. Siitä tehtiin omakustanne, noin 300 kappaleen CD-R painos kansin ja etiketein. Julkaisu sai ihan hyvät arvostelut Soundi, Big Beat ja Ducktails lehdissä.

Sitten jatkettiin keikkailua, mutta kuinka ollakkaan... Jari ilmoittaa kaikille, että lopettaa. Eli ei muuta kuin Stingers Veskuun yhteyttä ja niin Vesku otti basistin paikan. Muahan vitutti kun yksi Suomen parhaista billy-basisteista lopettaa. Mutta ei Jari riidoissa lähtenyt. Taas mentiin mut sit meni pakka totaalisesti sekaisin 6.10.1999 kun rumpalimme Jamppe kuolee äkilliseen sairaskohtaukseen. Se oli kova pala ja mulla alkoi sekoilu. Wagtails yhtyeestä tuli rumpuihin Jani 'Pake' Parkkari, joka oli tuurannut Jamppea aikaisemminkin. Soitettiin Jampen muistobileissä ja jonkin verran keikkailtiinkin.

Sain Topi Sorsakosken studiolta ajan, jos äänitettäis muutama cover ja nuo omat uusiksi, mutta en tiedä miksei kellekkään muille aika sopinut. Ja sit kun Pesäpallokentällä Seinäjoella oli huumeita vastaan konsertti 10.9.2000, jossa oli Topia, Einiä, Isto Hiltusta, Shimmeriä + rock-bändejä niin huomasin, että onpas bändissämme kypsää jengiä, oli iskenyt kyllästymisen maku.

Sit vuoden 2001 parin keikan jälkeen lopetettiin, joka oli mun vika. Meni keikkapalkkiot ehkä väärään kurkkuun. Sen jälkeen Pake ja Kali on jatkanut Wagtails yhtyeessä ja Vesku Stingersissä.