Mononen

Arkistoartikkeli, Latvis/Botnia Beat 5/1989

’’Hans Monosen putiikki on hallinnut Seinäjoen keskustorin elämää jo vuoden päivät. Toiminta jatkuu samaan tahtiin myös tulevaisuudessa. Rockmusiikille vihkiytynyt Monen pyrkii palvelemaan laajaa kannattajakuntaansa entistä paremmin ja lupaa mm. edullisia laatutarjouksia äänilevyjen hinnan noususta huolimatta. Hans Monosen oikea käsi, Ojalan Olge, hankkii tarvittaessa haluamasi levyn vaikka ulkomailta.

Hans Mononen kiittää rock-kansaa luottamuksesta ja tarjoaa hyvän musiikin lisäksi pullakahvit perjantaina ja lauantaina 9-10.10. Tervetuloa”, suitsutti lennäkki lokakuussa 1981.

Yhdeksän vuotta Monosen musiikkikauppa on jo seisonut Kansallis-Osake-Pankin kupeessa Etelä-Pohjanmaan Säästöpankin, Yhdyspankin ja Osuuspankin reunustamalla Seinäjoen Keskustorilla. Tämä ns. vekseliaukia on Suomen kallein kioskin paikka - oudot varjot lankeavat vanhan puutalon päälle.

LEHTILAPSI ORPOPOIKA?
Kellastuneessa lennäkissä vuodelta -81 lukee myös ’’Hans Mononen on paitsi rock & blues & jazzkauppa, myös luonnonsuojelu- ja rock-puseroiden erikoiskauppa. Putiikista löytyy lisäksi kirjoja ja luontokamaa. Monosella on myös käytettyjen levyjen hylly, josta saattaa löytyä kovaa kamaa tosihalvalla...”

Varsin idealistisin liikeideoin syntyi Seinäjoen ja koko läänin ensimmäisen rock-äänilevyjen erikoisliikkeen itu. Hans Monosen alkuperäisenä liikeideana oli kulttuurikahvila, joka olisi palvellut asiakkaitaan tarjoamalla rauhaisan paikan luku- ja väittelyhetkille levyjen kuuntelun ja ostotoiminnan lomassa.

Kun vanhan puutalon lateksipintaa raaputtaa johtavat jäljet sylttytehtaalle. Nimittäin Monosen musiikkiliikkeen perustajiin kuului osittain samaa porukkaa, joka vuotta aiemmin (syyskuussa 1978) oli pistänyt alulle Vaasan läänin kehittyvän musiikin yhdistyksen.

Vaan mitä muistelee Olavi ’’Olge” Ojala, Monopojat Oy:n nykyinen pääosakas, kun liike on laajentamassa toimintaansa myös Vaasaan.
- Ne perustajat olivat Kemun alkuaktiiveja. Vuorisen Risto, Puskan Mikko, Saaren Timppa, Nuuttilan Vesa, Luhtasen Erkki, Hjeltin Yrjö, Uittomäen Kari ja muut, jotka päättivät, että kaupunkiin pitää saada rock-äänilevykauppa.
- Mä tulin mukaan vasta joskus puolen vuoden päästä. Muistaakseni se oli Sallisen Juke, joka soitti, että putiikkiin tarvitaan myyjää. Se oli sellanen sattuma, ei ollut muutakaan hommaa... Olin juuri lopettanut keikkailun ja bänditouhut. (Barock)
- Siinä meni vuoden päivät. Yritettiin kauheesti, mutta ei sillä epäkaupallisella linjalla pystynyt elämään. Kaupungissa oli jo kaksi vahvaa äänilevyjä myyvää liikettä. Oli vaikeuksia. Piti olla niitä myyviäkin levyjä ja muistaakseni vuoden -82 puolella ostin kaikki osakkeet. Kohtamäen Simppa tuli mukaan -83 ja mä myin asunnon ja pistin rahat likoon...

Ja ryhdyin bisnekseen?
- Tosiaan. Linjaa muutettiin aika paljon, mutta ei sitäkään systeemiä jätetty tyystin pois millä liike oli aloitettu. Ei äänilevykauppaa voi ajatella bisneksenä. Sellaiset firmat, jotka ovat menestyneet ovat tehneet työtään sydän mukana.
- Mutta kuten sanoin myyviäkin levyjä pitää olla, K-Tel ja ”TV:stä tuttu” levyjäkin. Tänä päivänä se on yleisesti mennyt siihen, että sellaista tuotetta, joka ei liiku ei pidetä varastossa, ei edes yhtä kappaletta.

KUKA ON HANS?
Itseasiassa Hans Monosen ja logon kehitti putiikin primus motor Risto Vuorinen. Fiktiivisen tarinan mukaan Hans Mononen oli 1930-luvun alussa Amerikkaan muuttanut pohjanmaan poika, joka miljonääriksi ja kultturelliksi persoonaksi muututtuaan oli saanut sisäisen käskyn perustaa nimenomaan Seinäjoelle kirjakahvilan. Ja koska Hans Monosesta ei jälkipolville ollut säilynyt yhtään valokuvaa täytyi miehen potretti lainata Filmihullu-lehden kuva-arkistoista. Kuvan silinterimies oli todellisuudessa amerikkalainen sarjamurhaaja.

SUORATUONTIPIONEERI
Alkuaikojen lennäkissä uhosit, että hankit asiakkaalle levyn vaikka ulkomailta. Se taisi olla aika uutta siihen aikaan?
- Muistan hyvin ensimmäisen maahantuontini. Menin tulliin pää pyörällä ja silloin niitten yksinkertaisien paperien täyttämiseen meni puoli päivää.
- Kuitenkin se on aika yksinkertaista, joko puhelimella tai telefaxilla jenkkilään tai Englantiin. Saksa on paras paikka. Siellä on melkein mitä vaan ja hyviä painoksia. Sieltä löytyy vaikkapa Tasavallan Presidentin ja Jukka Tolosen tuotantoa, jota ei välttämättä Suomesta löydy.

Mitenkäs suomalaiset levy-yhtiöt ovat suhtautuneet ’’välistämyyntiin”. Ne kun ovat ymmärtäneet äänilevyjen maahantuonnin yksinoikeudekseen?
- Pääosa mun myynnistä, noin 80 %, tuleekin virallisien tahojen kautta. Ei ne oikein suhtaudu mitenkään, koska tilanne on se mikä on. Se on heidän mokansa, jos jotain tuotetta ei ole silloin kun sitä menee.
- Pääasia tuonnista on kuitenkin sitä mitä Suomesta ei virallisien maahantuontikanavien kautta saa eli ns. back cataloguet. Keväällä piti tilata mm. R.E.M.iä.
-Viimeaikoina kuitenkin pelkästään suoratuontiin keskittyvillä firmoilla on mennyt todella huonosti, moni on mennyt perseelleen.

Ettei kuluttajille jäisi väärää käsitystä kerrottakoon, että Mononen ei ole ns. indie import kauppa, vaan tuonti on pääasiassa peruskamaa, jota ’’viralliset maahantuontitahot” eivät vaivaudu tai ennätä tilaamaan kysynnän ollessa kiihkeimmillään vrt. Alice Cooper.

Ilmeisesti suoratuontilevyjen kate on kuitenkin merkittävä pointti?
- Ei enää oikein paljon. Tietenkin katetta on enemmän, jos pistän suoratuontilevyjenkin ooveehooksi 64 markkaa. Suoratuontilevyjeni ulosmyyntihinta on kuitenkin pienempi, jolloin kate on kotimaan tuotannon kanssa samaa luokkaa. Kanada oli pitkään suoratuonnin kultamaa, vielä vuosikin sitten, mutta sielläkin rojaltit nousivat yleiselle tasolle. Amerikka olisi halpa, mutta sieltä pitäisi tuoda hirvittäviä määriä ennenkuin se kannattaisi taloudellisesti. Suoratuonti on enemmänkin yleisöpalvelua.

MARKKINAT SUO KILPAILUN
Tunnetko tilanteesi ahdistavaksi pankkiaukian puristuksessa ja yhä rankemmassa kilpailuasetelmassa. Kaupungissahan on Anttila, Lakeuden Beat, Musiikki Järvenpää, Seinäjoen Soitinkauppa, Maumau Music ja käytettyihin levyihin keskittynyt Seinäjoen lehti-ja kirjapörssi samoilla markkinoilla?
- Asiakkaiden kannalta se on ainakin hyvä, että on kilpailua. Uusi liike tuo kaupunkiin uusia asiakkaita maakuntia myöden. Täällä on liikkeitä ja täältä löytyy. Voi sanoa, että kaikki hyötyvät. Mulla on oma linja josta pidän kiinni ja muut myy mitä myy. Tarkoitukseni on pitää erittäin hyvää ja laajaa äänilevykauppaa Seinäjoella.

Mitenkäs on kun Kemu on keskittänyt jäsenpalvelunsa kilpailevaan yritykseen?
- Joo, täältähän niitä ennakkolippuja on myyty. Palvelua se meidän kannalta on ollut ja uskon, että eniten Provinssirock lippuja myydään taas keväällä meidän kautta. Klubi ym. kemulippujen myynnin hoito Maumaun kautta on ymmärrettävää, sillä omistaahan yhdistys liikkeestä 40 %. Ja toisaalta onhan meillä duunia tämän oman jutun kanssa ihan tarpeeksi. Tärkeintä ennakkomyynnissä on kuitenkin kait se, että niitä myydään edes jossain.

Olet avannut myös liikkeen Vaasaan, jossa tunnetusti liikkeiden omistajanvaihdokset ovat olleet yleisiä. Pelottaako, kun jopa samasta korttelista löytyy kilpailija?
- Se on pitkälti sama tilanne kuin täällä. City Musiikki hoitaa klassisen ja iskelmän, kun taas meidän liike keskittyy muuhun. Omistajanvaihdokset ja konkurssit mua ihmetyttää koska kundit Vaasassa ovat kyllä myyneet levyjä, mutta? Niin, ne on niitä liikesalaisuuksia, joilla pärjätään.

Mikä on paras myyntiartikkelisi nykyisin? Tässä vanhassa lennäkissä mainostetaan luonnonsuojeluaiheiden lisäksi nappi- ja paita-kauppaa?
- Se oli hirveetä silloin. Tää oli tosiaan Suomen kallein kioskinpaikka, jossa myytiin kahvia ja jäätelöä, oli hylly luonnonsuojelutavaraa ja kaikennäköistä.
-84-85 oli aivan hurjaa rihkama aikaa. Myytiin t-paitoja enemmän kuin levyjä, mutta sitten paita- ja nappikauppa tyrehtyi kun Dingo, KISS, WASP, Mötley Crew, Twisted Sister ja muu sellainen meni poistokamaksi.
- Käytettyjen levyjenkin suhteen olen tullut kriittisemmäksi. Mieluummin vaihdan kuin ostan, sillä ns. sontaa tulisi paljon.
- Heti cd-levyjen tulosta alkaen olen satsannut niihin. Alussa cd-varaston pitäminen ei kannattanut. Opetin ihmisiä laser-levyihin niin, että jos ne vaihtoi vanhan levynsä samaan cd-versioon korvasin käytetystä paremman hinnan kuin muuten. Nykyisin myymme cd-levyjä enemmän kuin vinyyliä. Kasetteja menee kesäaikaan ja kun on jokin TV-kampanja päällä. Musiikkivideoiden myynti on kasvanut koko ajan. Cd-soitinta hankkivalle kertoisin vihjeeksi, ettei tärkeintä ole soittimen merkki, väri ja nappulat vaan virheensietokyky.

KAPINAKROMI LOHKEILEE
Miten eri musiikkityylit myyvät ja onko asiakaskunta vuosien saatossa muuttunut perustavanlaatuisesti?
- Trash/speed/metal myy ja nämä kokoelmalevyt plus maxit ym. discotavara. Klassikot myyvät tasaisesti koko ajan, erityisesti Pink Floyd ja Zeppelin, Rollarit, Beatles, Doors, Hendrix...
- Muutama vuosi sitten huomasi, että sukupolvet ovat saaneet toisensa kiinni. Tästä on ollut monia esimerkkejä. Äiti, noin 40-vuotias, ja poika, noin 20 vuotta, tulivat katteleen levyjä. Poika halus diskoa ja äiti Eppu Normaalia. Äidin piti antaan periksi ja ostettiin diskolevy. Tai kun isä ja tytär tuli miettiin yhdessä mikä olis kova juttu. Ne osti Rolling Stonesia.
-Tää kehitys on tietenkin selvää, sillä ne jotka alkoi kuunnella rock-musiikkia 60-luvulla ovat nyt 40-50 -vuotiaita ja niillä on pari, kolmekymppisiä lapsia. Ei niiden musiikkimaku välttämättä muutu, ne on rehellisiä nuoruudelleen. Ennakkoluuloja toki löytyy edelleen joitain musiikinlajeja tai tyylejä kohtaan.

Teksti ja kuvat: Latvis, Botnia Beat 5/1989