Reijo Siltio muistelee

Isojoella olen syntynyt ja Seinäjoelle olen tullut 6-vuotiaana. Sitten kun olin jotain 13-14 -vuotias niin tein itse kaikenlaisia kilkuttimia. Kovan taistelun jälkeen sain sitten jonkun vanhan rumpusetin, jolla aloittelin aivan ominpäin. Naapurissa asui joku vanha tanssibändin rumpali ja siitä innostuinkin kun sai kokeilla oikeita peltejä.

Kuuntelin aika progressiivista musiikkia, kovia tyyppejä oli Billy Cobham ja sitten Deep Purplen Ian Paice on ollut esikuvana. Kotimaan kamaralta täytyy mainita Ronnie Österberg, Kurre Mattson ja Vesa Aaltonen, joka oli varmaan kovin juttu.

Aika aikaisessa vaiheessa menin Suikin kanssa soittamaan silloiseen Suikkis kokoonpanoon. Kauppiksen kellarissa harjoiteltiin, mutta ei oikein keikoilla käyty. Naapurikopissa oli Raimo Artikaisen tanssimusiikkibändi ja niiltä lähti rumpali armeijaan. Olivat kuulleet, että multa ns. tippuu. Pääsin siinä sitten tanssikeikoille ja sain hynääkin. Yhtyeen musiikki oli tietysti kaukana omasta mausta, mutta ei se siinä vaiheessa haitannut. Sitten soitin Heikki Jutilan Starboysissa, joka olikin aikoinaan hyvä bändi. Tämän jälkeen soitin Harri Mikael yhtyeessä.

Harri Mikaelin ohjelmistossa oli paljon Creedenceä (CCR) ja hidasta beattia. Ympäri maakuntaa keikkailtiin Karvialta Lapualle ja Keski-Pohjanmaalle. Tuurin Markun transitilla kuljettiin ja hänen veljensä Junnu pääsääntöisesti ajoi ja minä myös kun muilla ei ollut ajokorttia. Aharasta tuli autossa kun oli Vainun Hammondit mukana. Jäin syksyllä 1971 bändistä pois kun menin armeijaan.

Armeijan jälkeen aloitin Halkialla, Pornaisten lähellä Fazerin Pianotehtaalla. Rupesin opettelemaan pianonvirittäjäksi ja sitä oon koko elämäni tehnyt. 1970-luvun puolivälistä jonnekin 80-luvun loppupuolelle akustinen piano oli status esine ja maksoi paljon. Fazerin tehtaalta tuli 7000 soitinta vuodessa markkinoille, koko 80-luku meni pianoja viritellessä lauantait ja pyhätkin. Nykyään akustisia pianoja saa usein ilmaiseksi jos joku vaan hakee pois.

Soitin armeijan jälkeenkin Harri Mikaelissa. Muutamia keikkoja säestettiin Frederikiä ja sitten Keijo Minervan kanssa. Tämän jälkeen olin ns. vakituinen tuuraaja Alpo Pellisen bändissä, mutta lopetin ihan tarkoituksella rumpuhommat kun ajattelin että tulen korvia tarvitsemaan. Rummut olivat sitten 20 vuotta etten koskenutkaan, mutta nyt on vanha Hayman settini taas rantasaunassa pystyssä ja tulee välillä levyjen tahtiin soiteltua.