Compositae

MkI
Kari Mäntylä (rummut), Toivo Koski (basso), Mikko Tammisto (kitara) ja Markku Suksi (kitara).
MkII
Kari Mäntylä (rummut), Seppo Koivisto (basso), Mikko Tammisto (kitara) ja Markku Suksi (kitara).
MkIII (2012 ->)
Kari Mäntylä (rummut), Jukka Mäntylä (basso), Mikko Tammisto (kitara) ja Markku Suksi (kitara).
Muuta: Alkuaikoina Marita Penttilä toimi vierailevana solistina ja Jorma Sandberg tuuraavana rumpalina.

Markku Suksi, Compositaen kitaristi muistelee:
Keskikoulun viidennen luokan välitunnilla, syksyllä 1974, tuli puheeksi samalla luokalla olleiden Toivon, Mikon ja Markun kesken, että voitaisiin joskus kokeilla soittamista ja että rumpaliksi voisi tulla Kari. Niinpä sitten kokoontui loppusyksystä 1974 Markun kodin vintillä porukka, joka koostui seuraavista aloittelevista musikanteista: ”Kessa” Mäntylä (rummut), ”Topi” Koski (basso), ”Miska” Tammisto (kitara) ja ”Make” Suksi (kitara).

Alussa lähdettiin soittamaan sointukiertoa kappaleesta House of the Rising Sun, jota hinkattiin tuntikaupalla, ja ehkä jo seuraavissa harjoituksissa tuli mukaan myös blueskuvio, joka saattoi olla Albert Järvisen inspiroima Goin’ to Louisiana. Kun sitten jonkin ajan kuluttua saatiin mikrofoni, Markku alkoi laulamaan, ja myös Kari ja Toivo lauloivat useita kappaleita. Aika vähäisestä määrästä kappaleita alkoi sitten soittolistan laajentaminen loppuaikojen ehkä noin sataan kappaleeseen.

Bändillä ei ollut aluksi nimeä, vaan ainoastaan kova soittointo. Markun pikkuserkku Jussi Uusimäki alkoi heitellä erilaisia nimiehdotuksia, joista käyttöön valikoitui COMPOSITAE. Se on latinaa ja tarkoittaa ”yhdistetty” tai ”yhdistettynä” ja asiayhteydestä riippuen englanniksi esimerkiksi seuraavanlaisia asioita: ”well-arranged/ordered, regular, matching, made up of several parts, compound” (ja Linnén kasvitaksonomiassa luokkaa ”mykkerökukkaiset”). Kun bändi aloitti revival -treeninsä 2012, olisi sitä siis voitu kutsua nimellä Re-compositae (=uudelleenyhdistetty), mutta vanhalla nimellä on menty, vaikka se erikoinen onkin, sillä latinankielisiä bändinimiä ei juuri 1970-luvulla näkynyt, eikä näy edelleenkään.

Karilla oli rumpuina vaaleat Swing Star -nimiset pöntöt, jotka hän oli ostanut ensimmäisestä palkastaan 1973 ja harjoitellut kotinsa vanhassa navetassa. Toivo taas oli hankkinut varsin kapeakaulaisen jazzbasson, jota hän soitti ensin vanhan putkiradion kautta, ja kun hän aloitti ammattikoulussa sähkölinjalla, teki hän itselleen bassovahvistimen ja kaiuttimen (ja Markulle äänensärkijän). Mikko oli jo kokeillut muiden kanssa soittamista ennen Teuvalle muuttoaan. Hän on vasenkätinen ja soitti aluksi Yamaha -merkkisellä, hieman erikoisen muotoisella kitaralla, jonka kaula siis osoitti oikealle. Sen hän vaihtoi myöhemmin Vaasassa, Westerlundin musiikkikaupassa, Hagströmin Les Paul -malliseen, joka raikasi Fenderin 100W Quad Reverbin kautta. Markulla oli aluksi jokunen vaatimaton lankku, mutta sittemmin Ibanezin puoliakustinen ja lopuksi Helsingistä asti haettu Gibson SG, jota soitettiin Vantaalta haetun, n. 80 W Fender TwinAmpin kautta (vm. 1962; toimii edelleen). Marita Penttilä lauloi silloin tällöin 3-4 kappaletta kanssamme. Laulukamoina käytettiin Hagströmin 100W vehkeitä. Kun Toivo lopetti bändissä, tuli hänen tilalleen basistiksi Seppo ”Kähäny” Koivisto, ja Karia tuuraili hänen armeija-aikanaan joitakin kertoja Jorma Sandberg, mutta bändin toiminta kuivahti vuoden 1977 aikana. Nykyään Compositaen basistina toimii Jukka Mäntylä, joka on Karin veli.

Olimme kaikki aika nuoria keskikoulu- ja ammattikoulupoikia, osa myöhemmin lukiolaisia. Kenelläkään ei ollut ajokorttia, joten harjoituksiin päästiin muiden kuljettamana. Mikko ja Markku asuivat kirkonkylällä, joten kun harjoituksia oli Horonkylässä, jossa Kari ja Toivo asuivat, vastasi kuljetuksesta joko Mikon tai Markun isä. Silloin harjoiteltiin Toivon kodin ulkoverstaassa. Kari ja Toivo taas tulivat jollain kyydillä Horonkylästä kirkolle harjoituksiin. Verraten usein harjoiteltiin. Keikoille bändiä kuljetti Markun isä Raimo, jonka valkoisessa Opelissa oli vetokoukku ja talon päädyllä siihen sopiva peräkärry.

Kukaan ei liene saanut varsinaista soitinopetusta, mutta Markku oli nuorempana käynyt kansalaisopiston kitarapiirissä akustisen kitaran kanssa. Kaikki neljä kävivät joitakin kertoja yhdessä opettelemassa pianonsoiton saloja, mutta se jäi sivuun (tosin Kari on myöhäisemmissä elämänvaiheissaan opetellut sekä kosketinsoittimien että basson soiton).

Soittolista muokkautui alussa sen ajan keskeisten rockmusiikkivaikutteiden pohjalta Hurriganes-, CCR- ja Juice Leskinen -painotteiseksi. Biisit olivat hyvin usein kolmen soinnun rokkia (ja eräs Horonkylän harjoitustilan naapurustossa asunut tiedustelikin, että soitammeko koko ajan samaa kappaletta). Myöhemmin otettiin mukaan myös hieman vaikeampaa materiaalia, jopa Creamiä. Thin Lizzyn ja Blue Öyster Cultin kappaleitakin soitettiin ja yritettiin tapailla tuplakitarasooloja. Laulettiin siis sekä englanniksi että suomeksi ja lisäksi yksi Kebnekajsen kappale ruotsiksi (Tänk på livet). Markku kopioi englanninkielisiä sanoja kasetilta kuuntelemalla ja arvailemalla, mikä sana mahtaisi olla kyseessä. Voi olla, että siitä oli hyötyä englannin opinnoissa. Joitakin omia kappaleita yritettiin myös laatia, mutta pääosin soitettiin toisten kappaleista. Tällä hetkellä (marraskuu 2020) Compositae harjoittelee vanhoilta soittolistoiltaan löytyvien kappaleiden lisäksi myös uusia kappaleita, sekä 1970-luvun materiaalia että uudempaa bändin tyyliin sopivaa materiaalia.

Ehkä noin puolet 1970-luvun keikoista oli niin kutsuttuja ”ilsukeikkoja”, eli koulujen illanviettoja. Niitä soitettiin pääosin Teuvalla, keskikoulun voimistelusalissa, mutta myös joitakin kertoja muilla paikkakunnilla, esimerkiksi Jalasjärvellä ja Isojoella. Niistä saattoi saada palkaksi ehkä 200 markkaa, eli 50 markkaa soittajaa kohti.

Varsinaisia keikkoja oli myös jonkin verran, eli keikkoja, joista maksettiin hieman enemmän, ehkä 400 markkaa, eli satanen per soittaja. Keikat olivat usein sellaisia, että Compositae ja joku toinen bändi soittivat vuorotellen. Tällainen keikka oli esim. Sydänmaan nuorisoseuralla Alavudella yhdessä Juha-Matin kanssa. Isojoen kuplahallin kupeessa ollut rock-riihi on jäänyt mieleen tosi hyvänä, tunnelmallisena ja hikisenä keikkapaikkana, jossa yleisö oli hienosti mukana (itse kuplahallissa oli soittamassa joku vanhan tanssimusiikin silloinen suurnimi, ehkä Erkki Junkkarinen).

Keikkana saattoi olla myös ”humppakeikka”, mikä puolestaan tarkoitti sitä, toinen bändi soitti pääosin vanhaa tanssimusiikkia ja Compositae rokahtavampaa musiikkia, mutta sellaisilla keikoilla Markku yritti soittaa haitarilla muutamia valsseja ja jenkkoja Karin, Toivon ja Mikon kompatessa. Tällaisia keikkoja oli mm. Horonkylän nuorisoseuralla (yhdessä Elias Pakkasen yhtyeen kanssa) ja Teuvan nuorisoseuralla (yhdessä Eino Valtasen bändin kanssa). Myös joitakin hääkeikkoja sattui uran varrelle.

Compositae markkinoi pääosin itse itseään ja lähetti jonkin verran kirjeitä eri keikkajärjestäjille. Useille keikkajärjestäjille tuli ongelmia bändin nimen oikeinkirjoituksessa, ja erilaisia versioita nimestä nähtiin eri tiedotusvälineissä ja ilmoituksissa. Valokuvia bändistä otti valokuvaaja Pekka Suovaara. Äänitteitä Compositae ei julkaissut eikä käynyt studiossa.

Compositae osallistui helmikuussa 1977 ROCK-SM -kisojen karsintoihin Vaasassa soittamalla itse sävelletyn ja sanoitetun kappaleen Uusi Maa ja Blue Öyster Cultin kappaleen Wings Wetted Down. Menestystä ei kisoissa tullut, ja nähtävästi tuomaristo, jonka puheenjohtajana oli itse Jussi Raittinen, piti soittoa jossain määrin flegmaattisena (mitä se ei kyllä keikoilla ollut, mutta kilpailuun lähdettiin vähän ”progressiivisemmalla” kappalevalikoimalla, josta saattoi syntyä valju mielikuva). Lisäksi Compositae osallistui Seinäjoella keväällä 1977 järjestettyyn Rock Rally 77 -katselmukseen, jossa soitettiin Eaglesin menobiisi James Dean ja Kissin kappale Let me go, rock’n’roll.

Compositae otti kyllä musiikinteon aika vakavasti ja pidemmällekin meneviä haaveita varmaan oli, mutta erityisesti on mieleen jäänyt se, kuinka hauskaa soittaminen ja keikkailu oli. Siksi ei olekaan kovin ihmeellistä, että 2010-luvulla bändi alkoi jälleen treenaamaan ja on sen jälkeen tehnyt myös joitakin keikkoja. Monet niistä ovat sijoittuneet kesäaikaan, Teuvan Elolystien yhteyteen. Enemmänkin keikkoja mielellään tehtäisiin, jos kyselyjä tulisi (yhteysmiehenä toimii Kari Mäntylä, sähköposti: kessa.mantyla [at] gmail.com).

Kappalelista 1970-luvulta (todennäköisesti epätäydellinen).

Metsämökin tonttu (Jussi Raittinen), Buona sera, signorina, Diana (Paul Anka), Palaa taas (alkuperäinen oli Paul McCartney’s Helen Wheels), Johnny B. Goode (Chuck Berry; suomeksi Jussi Raittinen), Juhlimaan, Murtuneen sydämen hotelli, Onkimiehen blues, Before you accuse me (CCR), Miss tekstiili (Alwari Tuohitorvi), All right now (Free), Menin kipsiin (Hector; alkuperäinen oli Guess Who’n Dancing fool), Rock’n’roll taas soi, Wings wetted down (Blue Öyster Cult), Travelling band (CCR), Caroline (Status Quo), James Dean (Eagles), Häämuistojen valssi (Muska), Let it be (Beatles), Strange brew (Cream), Superstition (Stevie Wonder), Phone rang (Hurriganes), Kun saavun Ouluun (Leo Luoto), Molina (CCR), Tarzanin kalsarit (Juice Leskinen), Hey groupie (Hurriganes), Sunshine of your love (Cream), Born to be wild (Steppenwolf), Rock’n’roll is here to stay, Down, down (Status Quo), Viimeinen mutka, Kring Creole (Elvis), Shake your money maker, Going back to Birmingham (Ten Years After), Get on (Hurriganes), Swlabr (Cream), Tänk på livet (Kebnekajse), Smoking in the boys’ room (Rufus), Good love going bad (Bad Company), Dizzy miss Lizzy, Sister Sue, Rock’n’roll hoochie coo (Rufus), Route 66, You’re driving me crazy (Ten Years After), I can’t get enough of your love (Bad Company), Four wheel drive (Bachman-Turner Overdrive), Mainline (Kiss), Just keep talking (Kiss), Got to choose (Kiss), Only love, Six days on the road, Tush (ZZ Top), Going to Louisiana (Albert Järvinen), Who’ll stop the rain (CCR), House of the Rising Sun (Animals), I will stay (Hurriganes), Jailbreak (Thin Lizzy), Cowboy song (Thin Lizzy), Boys are back in town (Thin Lizzy), Can’t get enough (Bad Company), Living loving maid (Led Zeppelin), Teenage Nervous Breakdown (Albert Järvinen), Sinun laulusi (Alwari Tuohitorvi), Big fat mama (Status Quo), Roadrunner (Hurriganes), In the mood (Hurriganes/Glenn Miller), Marilyn (Juice Leskinen), Juankoski here I come (Juice Leskinen), Panomies (Juice Leskinen), Elämässä pitää olla runkkua (Juice Leskinen), Rock’n’roll all over the world (John Fogerty), Cracked Actor (David Bowie), Kulman kundit

Compositaen soittolista v. 2020.
In the Mood (In the Nude?) (Glenn Miller/Hurriganes), Who’ll stop the rain (CCR), Marilyn (Juice Leskinen), Get on (Hurriganes), Let it be (Beatles), Kun saavun Ouluun (Jimmy Webb, Leo Luoto), Rock’n’ roll taas soi, Travelling band (CCR), Keep on Running (Spencer Davis Group), Down, down, down (Status Quo), Roadrunner (Hurriganes), Sunshine of your love (Cream), Tänk på livet (Kebnekajse), Tush (ZZ Top), Kulman kundit (Kirka, John Fogerty), That’ll be the day (Buddy Holly), Sinun laulusi (Elton John, Alwari Tuohitorvi), Theme for an Imaginary Western (Mountain), Born to be Wild (Steppenwolf), Pandora’s Box (Procol Harum), Hey groupie (Hurriganes), Rockin’ all over the world (John Fogerty), Kesäkatu, Badge (Cream), Kessan uusi kappale (Kessa), Tequila sunrise (Eagles), Swlabr (Cream), Caroline (Status Quo), Cocaine (J.J. Cale), Sharp dressed man (ZZ Top), Texas flood/Teuvanjoki tulvii (Stevie Ray Vaughan), Hard day’s night (Beatles), Long may you run (Neil Young), Before you accuse me (CCR), The phone rang (Hurriganes), All right now (Free), Going to Louisiana (Albert Järvinen), Let’s stick together (Roxy Music), Dancing in the street (Royals), The Look (Roxette)


Compositaen alkuperäinen kokoonpano: Mikko Tammisto (kitara), Kari Mäntylä (rummut), Markku Suksi (kitara) ja Toivo Koski (basso). Kuva: Pekka Suovaara.

Muistoja ja tarinoita keikoilta.

YHDEN MIEHEN SAAPPAAT
Pop/rock -yhtyeiden SM-karsintakilpailut järjestettiin Vaasassa helmikuussa 1977. Olin aloittanut varusmiespalveluksen saman kuun alkupuoliskolla Porin Prikaatissa Säkylässä. Compositae -yhtye oli treenannut määrätietoisesti noihin kisoihin, joihin osallistuminen oli nyt epävarmaa.

Tuohon aikaan viikon palveluksen jälkeen lomille pääsy oli erityisen vaikeaa. Lisäksi kuuluin prikaatin ns. ”rumpuryhmään”, jonka tehtävänä oli soittaa tuona viikonloppuna prikaatin vuosijuhlassa. Kitaristimme Mikon isän laatima loma-anomus hyväksyttiin ja näin pääsin kisoihin.

Karsintakilpailun ajankohta oli sunnuntai-ilta. Vaasaan suunnistimme velipojan Volkkarilla, jolla jatkaisimme kisan jälkeen kohti varuskuntaa, jossa oli oltava klo 00.00 mennessä. Näihin syihin vedoten pyysimme tuomaristolta, että Compositae saisi aloittaa kilpailun. Toiveemme toteutui.

Aloitushetken lähestyessä tuomariston pj Jussi Raittinen asettui mikrofonin taakse ja kehoitti alokas Mäntylää ottamaan yhteyttä kotiin!

Ajattelin, että mitä helvettiä on tapahtunut?

Kiireellä etsimään puhelinkioskia ja soitto kotiin.

Selvisi että alokas Mäntylän nahkasaappaat olivat jääneet kotiin.

Asia järjestyi. Ehdin rumpupatteriston taakse kilpailun alkaessa. SA:n varusmiessaappaat odottivat 8-tien linja-autopysäkillä Övermarkissa alokas Mäntylää. Varuskuntaan ehdittiin määrätyssä ajassa.

Maanantain koittaessa sain komppanian vääpeliltä aikamoisen ”vuorisaarnan”, koska tuuraajani varuskunnan rumpuryhmässä olisi tarvinnut rumpukapulat. Juuri ne jotka olivat alokas Mäntylän lukitussa kaapissa.

SM-karsintakilpailun voittaja oli muistaakseni vaasalainen Ramblin’ Band (mm. Mikko Rintanen, Jan Stolpe) ja Hard Rock Sallinen Kauhavalta sijoittui toiseksi. Compositae ei sijoittunut kärkeen.

Parasta musisoinnissa on kivat vibat, mutta myös mukavat muistot.

Muisteli Kari Mäntylä, Compositaen rumpali

SOITTAKAA HUMPPAA!
Olimme keikalla Teuvan nuorisoseuralla, jossa soitimme Eino Valtasen yhtyeen kanssa. Tällaisilla ”yhteiskeikoilla” meitä saattoi silloin tällöin lykästää siinä mielessä, että saimme käyttää toisen bändin PA-kamoja ja muitakin välineitä, jos tarvetta oli. Näin oli tälläkin kertaa, ja varmaan teimme vastapalveluksen Valtasen bändille osallistumalla heidän kamojensa kantamiseen jyrkähköjä sementtirappuja pitkin kolmanteen kerrokseen, jossa näyttämö oli. Ehkä juuri tällä keikalla kannoimme nelistään Hammond -urut alaovelta näyttämölle asti. Oli painavaa tavaraa, ja meille pukkasi oikein kunnon hiki päälle jo illan aluksi.

Varmaan tilaisuutta oli markkinoitu vanhan tanssimusiikin kuulijoille, mutta meidät oli joka tapauksessa palkattu sinne soittamaan yhdessä vanhaa tanssimusiikkia soittavan Valtasen yhtyeen kanssa sillä periaatteella, että kumpikin bändi soittaa yhtä kauan, eli ehkä n. tunnin verran vuorotellen, mikä tarkoitti sitä, että kumpikin bändi ehti soittaa kaksi tai kolme settiä illan aikana riippuen siitä koska musiikin soittaminen alkoi (yleensä tanssit saattoivat ajoittua välille 19-01). Kappalevalikoimaamme kuului joitakin hitaampiakin kappaleita ja muutama siivu vanhaa tanssimusiikkia, mutta sinä iltana soitettiin myös rokkia.

Sitten soitettiin ensimmäiset setit, mutta kun bändimme soitti toisen settinsä loppupuolta, tuli näyttämön eteen muutamia pariskuntia vaatimaan, että soittaisimme humppaa. Vaikka Markku varmaan saattoikin soittaa joitakin valsseja ja jenkkoja haitarilla muiden kompatessa, ei kappalevalikoimasta löytynyt kovin montaa haitarivetoista kappaletta. Kyseisten pariskuntien vaatimukset olivat kuitenkin aika äänekkäitä ja äityivät niin painokkaiksi, että soitto keskeytyi siksi aikaa, kun tilaisuuden musiikillisesta linjasta käytiin turpakäräjiä näyttämön ja tanssilattian välillä. Samaan aikaan tansseihin tulleita ihmisiä seisoi lattialla odottamassa uuden kappaleen alkua. Nuorisoseuran suuri sali oli aivan täynnä, joten paikalla oli satoja ihmisiä, ehkä 400-500 ihmistä. Tilanne ei ollut kenenkään kannalta miellyttävä.

Tilanne kuitenkin laukesi mielenkiintoisella tavalla. Eino Valtanen ja hänen bändinsä sekaantuivat keskusteluun ja sanoivat, että pojat soittavat nyt rokkia ja yleisö tanssii sitä. Sen jälkeen Valtasen bändi tuli mukaamme soittamaan sitä kappaletta, joka meidän pitikin soittaa, eli jotain menobiisiä. Yht’äkkiä meitä soittajia olikin lähemmäs kymmenen. Rokit soitettiin loppuun siinä setissä mukavasti ja melkein jamipohjalta, minkä jälkeen Valtasen bändi jatkoi heti perään omalla setillään.

Muisteli Markku Suksi, Compositaen kitaristi

AUTON KOJELAUTA SAVUAA
Neljä innokasta soittajaa yritti hankkia keikkoja eri puolilta Etelä-Pohjanmaata, mutta kaikki olivat alaikäisiä eikä kenelläkään siksi ollut ajokorttia. Jos keikan sai jostain, niin sinne piti siis myös päästä jollain konstilla (kaukaisin keikkapaikkamme taisi olla Alavudella).

Keikkakuljetuksiamme hoiti isäni Raimo Suksi, jolla oli valkoinen Opel Rekord (rekisterinumero oli muistaakseni TSX-9) ja jossa oli vetokoukku. Peräkärryyn lastattiin kaikki suuremmat kamat ja muut tavarat laitettiin takaluukkuun. Auto oli siis täynnä ihmisiä ja tavaraa kun keikalle lähdettiin ja se toimi aina luotettavasti.

Yhdellä keikkamatkalla alkoi kuitenkin esiintyä ongelmia. Olimme matkalla Jalasjärvelle soittamaan keskikoulun tai lukion iltamiin, kun hieman ennen Kauhajokea alkoi kojelaudasta levitä palaneen käryä. Isäni huomasi, että auton valonheittimien katkaisija oli kuumentunut ja alkanut ilmeisesti sulaa. Silloin oli vielä sen verran valoisaa, että päästiin Kauhajoelle asti ilman valoja.

Tässä oli siis käsillä eräänlainen hätätilanne, sillä keikka uhkasi jäädä soittamatta.

Kauhajoella oli varaosaliike ja autohuolto samassa rakennuksessa, ja vaikka ko. huoltamo oli jo mennyt kiinni, saatiin varaosa ostettua ja osa vaihdettua, sillä huoltamon omistaja asui samassa rakennuksessa. Matkaa pystyttiin jatkamaan ja pääsimme perille Jalasjärven keskustaan hieman myöhästyneinä, mutta kumminkin. Järjestäjät olivat varmaan helpottuneita, kun bändi alkoi soittamaan. Kannoimme kamat sisälle paikalle jo saapuneen yleisön läpi. Jos oikein muistan, tuli keikasta oikein mainio ja kaikilla oli hyvä fiilis.

Muisteli Markku Suksi, Compositaen kitaristi