Burning Breath

Kai Lavila (soolokitara), Jani Ala-Salmi (rytmikitara), Jyrki Jauhiainen (rummut), Juha Marttila (basso), Jukka Matara-aho (laulu).

Arkistoartikkeli, Botnia Beat 5/1989

Burning Breath (Palava henkäys) on mielenkiintoinen bänditulokas, jonka muodostavat viisi ’’pahaasen ikästä” heavypoikaa Tuurista. Burning Breath aloitti englannin- ja suomenkielisellä heavyllä. Nyt pojat soittavat suomenkielistä speed metal -musiikkia, joka poikien oman luonnehdinnan mukaan on ’’pirun nopiaa ja raskasta”! Sitähän se kyllä onkin. Esikuvanaan pojat pitävät Metallicaa. Kun kaikki Metallican piisit osataan soittaa, on helppo muokkailla ihan oma speed-tyyli.

TUURIN TUVASSA
Burning Breath vietti nykyisellä kokoonpanollaan yksivuotispäivää 9.8. Bändi sai alkunsa, kun Lavi-lan Kai sai kitaran joululahjaksi ja keräsi muut Tuurin pojat yhteen. Alkuaikoina kukaan ei oikein osannut soittaa mitään. Kaikki kokeili vähän kaikkia instrumentteja, kunnes jokainen löysi omansa. Rumpuina toimi aluksi lukematon määrä pahvilaatikoita ja peltisan-koja. Padan kansi kävi hyvin lautasesta. Vähitellen pojat ovat kuitenkin saaneet paremmat soittimet ja soittotaito on kohentunut huomattavasti.

Kaikki bändin kehitysvaiheet voi nähdä treenikämppänä toimivassa vanhassa riihessä ’’Tuurin tuvassa”, joka on talkootyönä kasattu. Siellä on bändin ensimmäinen kitara kunniapaikalla, vanhat vahvistimet, padankannet yms. Treenikämppä on erittäin viihtyisä ja hauska paikka. Kaasulämmityksen ansiosta siellä voi soittaa talvellakin. Yritteliäisyyttä ja soittointoa pojilta ei puutu. Aluksi kun ei tosiaan ollut kunnon soittokamoja. Kaikki oli lainatavaraa ja surkias kunnos. Kehitystä ei tapahtunut kovasti. Nyt musiikkiakin jo kuuntelee. ’’Sitte o hyväs mallis ku saadaan omat PA-kamat”, tuumaa pojat. Hyvä alku on jo, kun treenikämpän pöydällä olevassa säästöporsaassa on suunnilleen satanen koossa.

NASTAT ALLE . . .
Burning Breath uhkaa tehdä demon heti, kun oma tyyli löytyy lopullisesti. Bändin piisit ovat kaikki poikien omia. Sanoitukset tekee laulaja-Jukka ja sävellyksistä vastaa pääasiassa kitaristi Kai. Pojilla on hyvä yhteishenki ja he treenaavat lähes joka päivä. Keikkoja tarvittaisiin paljon lisää.

Burning Breath on jo jonkin verran tehnyt itseään tunnetuksi. Keikkoja on ollut muutamia Alavudella, Töysässä ja Ähtärissä. Kesällä -88 Burning Breath osallistui bändileirille Aulavalla. Alavuden Rock-komitea ja Töysän Nuorisolautakunta ovat tukeneet bändiä rahallisesti. Parhaina kokemuksinaan bändi pitää bändileiriä ja erästä Töysän Nuorisoseuran keikkaa. Julkisuus on ollut sekä myönteistä että kielteistä. Kaikki kun eivät ymmärrä speed metal -musiikkia.

SPEEDWAY METAL TULEE!
Poikien soittotaito yllätti. Raskas, kuitenkin melodinen musiikki lukemattomilla vaikeilla tempon vaihdoilla kesken kappaleen onnistui loistavasti. Varsinkin soolokitaristi ja rumpali olivat vaikuttavia. Laulujen sanoitukset ovat erittäin hyviä. Laulu pitäisi vaan saada selvemmin kuuluviin. Pojat ovat turhan vaatimattomia. He eivät tohdi tarjota itseään keikalle. Yksi fani heillä kuulemma on, kun pakotetaan ja toinenkin tarvittaessa. Olisikohan kyseessä kitara-Kain pikkusisko, joka olosuhteiden pakosta kuuntelee poikien treenejä päivittäin. Toinen fani onkin varmaan bändin roudari-siivooja-kuvaaja Tommi Tukeva.

Burning Breathin tavoitteena on olla edistyksellinen bändi, joka luo uuden musiikkityylin, aiheuttaa keskustelua ja pahennusta ja valloittaa maailman ensimmisenä Suomen kielisenä Speed Metal bändinä, noin vaatimattomasti.

Teksti: Lisbeth Löba, Botnia Beat  5/1989