Kelirikko

Mauri Akonniemi (kosketinsoittimet), Jyrki Ranta (rummut), Arto Ala-Vannesluoma (basso, laulu)

Jyrki Ranta muistelee:
Dying Sun’ in lopetettua aloitimme yhdessä Maurin kanssa treenaamisen. Aloitimme instrumentaaleilla, laulajaa eikä basistia tässä vaiheessa ei ollut. Teimme joitain pienimuotoisia äänityksiä.

Arto tuli mukaan bassoineen ja siitä alkoi jälleen innokas treenaaminen. Ja jälleen viikonlopputreenejä la sekä su. Arto aloitteli myös laulupuolta, tekstitti, sävelsi yhdessä Maurin kanssa. Keikkoja tällä kokoonpanolla Kelirikko ei monta tehnyt, bändikatselmus Ähtärissä ja Aulavalla. Äänityksiä jo kunnon studiossa teimme AMS-studiolla Kauhavalla kolmeen eri kertaan. Kaikkiaan kahdeksan biisiä, kaikki instrumentaaleja. Kolmannella kerralla Arton työkiireiden vuoksi bassossa oli Ossi Raiski. Kitaristina vieraili Jyrki Oksaharju, hän myös äänitti ja miksasi Aholan Kimmon kanssa. Ensimmäisen studioäänitysten jälkeen nauha soi Pohjanmaan radiossa ja Mauri antoi ohjelmaan haastattelun toimittaja Risto Vuoriselle.

Instrumentaalikausi oli pian takana ja Arton laulaminen alkoi tulla mukaan. Arto tutustui työmaallaan Harri Kaartiseen josta tuli kitaristi Kelirikkoon. Treenaaminen jatkui ja alkoi biisien teko. Toisena kitaristina ja laulajana bändiin tuli Pasi Lamminaho. Arto siirtyi saksofoniin ja bassoon tarttui Juha-Matti Ijäs. Tällä kokoonpanolla äänitimme demon Töysän Ritolassa. Arto lopetti bändissä pian äänitysten jälkeen. Bändissä vieraili myös kitaristi/lauluntekijä Tapio Jaskari. Tapio oli tehnyt biisejä valmiiksi ja halusi testata niitä bändin kanssa. Hyvältä kuulostivat, muutama on edelleen mukana Parasta Ennen- yhtyeen keikkasetissä.

Kitaristit Harri ja Pasi aloittivat sävellystyöt. Biisejä alkoi tulla aika vauhdilla. Treenailimme paljon ja keikkasetti alkoi olla kasassa. Ensimmäinen keikka tällä kokoonpanolla oli 14.1.1995 Kauhajoen Maxissa legendaarisen Epidemian kanssa. Kelirikosta tuli Parasta Ennen 22.01.1995

***

Arkistoartikkeli, Botnia Beat 3/1987

Töysä on paikka, jossa ei kiirettä tunneta. Siellä voit rauhassa jäädä grillin jonoon vain siksi, että paikalle tuli muitakin. Ritarin terassille voit unohtua örisemään kuulumisiasi ja antaa ajan kulua. Kelirikko istuu maisemaan mainiosti. Sillä ei omien sanojensa mukaan ole kiirettä kiirehtiä maan päälle tai pinnalle nuorisoseurantalon treenikämpästä.

Aihetta ehkä olisi. Korppujensa lisäksi Töysästä tulee nyt maakunnassakin harvinaista progea.

Päivänvalo töysäläisprogelle pilkistä kesällä 1982, kun tuleva kosketinsoittaja Mauri Akonniemi lausui ratkaisevat sanat ’’tarttis tehrä jotain”. Siihen saakka olivat rumpali Jyrki Ranta ja basisti Arto Ala-Vannesluoma hankkineet kokemusta kumpikin tahollaan. Lähinnä kotikonstein koskettimiin tutustunut Mauri kertoi kelvanneensa joukkoon siinä vaiheessa kun ’’osasi soittaa Smoke and the Waterin vain kolmella väärällä äänellä”.

Alkuvaiheessa nuorisoseurantalon kellarissa soittelivat vain Jyrki ja Mauri. Kun basisti Arto lähti mukaan, seurasi kokeilujen kausi. Siinä vaiheessa kun kelkasta putosivat sekä kitaristi että laulajan virka, kolmen instrumentin yhteistyö alkoi selkiytyä.

- Syntikka, rummut ja basso toimivat yhdessä hyvin. Näin touhu säilyy selkeänä, toisaalta on tietysti vaikeampaa sovittaa kaikki vain kolmelle soittimelle. Tekemistä riittää jokaiselle koko ajan, tilittää rumpali Jyrki Ranta.
- Silloin vielä, kun kokeiltiin laulua, oli musiikkikin erilaista. Selkiytyminen johti progemaiseen tyylisuuntaankin.
- Tavallista kellarimusiikkia soittaa tietysti aikansa, mutta kolmen soittimen mahdollisuudet toteutuvat hyvin juuri progessa. Progessa on haasteita.

Jos korput menevätkin kaupaksi, proge ei niinkään ole kansanjuhlien kulutustavaraa. Kelirikko ei ole bändi, jota pyydetään tahdin ottajaksi joka kansanjuhlaan.

Pojat myöntävät, etteivät ole markkinoineet itseään. Sanovat olevansa suorastaan hävyttömän laiskoja siinä suhteessa.
- Emme me ole yrittäneetkään, että meitä kukaan huomaisi. Ehkä tässä ollaan oltu liiankin itseensäkäpertyviä, Jyrki Ranta myöntää.
- Meille tämä musiikin tekeminen ja soittaminen on joka tapauksessa tärkein juttu, se jo riittää, meillä on täällä hauskaa ihan keskenämmekin.

Mauri Akonniemi kommentoi pr-tilannetta töysäläisellä mentaliteetilla:
- Jos nyt joku tosiaan haluais kustantaa meille levyn, niin johan me sitten tietysti . . .

Progea ei ole liiemmin tuotu esille. Se ’’vuotuinen keikka” rajoittui tänä vuonna bändikatselmukseen, josta heltisi erikoismaininta. Alkutalvesta on silti tehty demonauha, ja uusinta tuotosta on tarkoitus taltioida hamassa tulevaisuudessa. Kappaleita kertyy epätasaisella tahdilla, eikä niiden kanssa pidetä kiirettä.

- Arto tekee useimmiten ensin pohjia bassolla, sitten Mauri hyräilee siihen ajan kanssa melodian. Mitään urakkasäveltämistä me ei harjoiteta, siitä ei tule mitään.
- Kun on vain kolme soitinta, jokaisen on helppo säveltää samaa kappaletta itsekseen. Keskimäärin pari kertaa kuussa me kokoonnutaan kaikki Töysään, ja silloin sovitellaan yhteen kypsyneitä ideoita. Niin yksinkertaista se on.

Mistä kaikki progemaiset vaikutteet tulevat, sitä ei tiedä itse säveltäjä-Artokaan. Piirpaukeesta on Arton mukaan pitkä matka progeen, ja varsinaisen progen kuuntelu jää vähille muiltakin soittajilta.

26-vuotias Jyrki piirtelee viikot rakenteita Vaasassa, Arto 23, on muurari ja asuilee Tampereella. Mauri, 26, lyö leiviksi valtionrautatiellä Seinäjoella. Nuorisoseurantalon kellarissa pojat väittävät viihtyvänsä hienosti. Uusi harjoittelupaikka löytynee rakennettavalta koululta.

Vaan kuka pistäisi pystyyn progefestarit?

Haastattelu: Anne-Riitta Isohella, Botnia Beat 3/1987


Kuvat: Anne-Riitta Isohella