Max Bäckman muistelee

Soittoharrastus alkoi joskus 1972-73. Kun eka bändi pistettiin pystyyn niin rummut instrumenttini. Tosin oikeat rummut sain vasta 1976, joten matkalaukuista ja muovikanistereista lähti liikkeelle soittohommat. Broidin kitaraa olin räplännyt jo ihan 70- luvun alussa.

Vaikutteet ja esikuvat olivat alussa Hurriganes. Pen Lee, Royals ja Rock'n'Roll Band. Ulkomaisista mm. The Doors ja Jimi Hendrix. Vaasasta tiesin Zotch nimisen bändin 70-luvun alussa ja myöhemmin tutustuin myös ko. bändin laulajaan Ili Niemeen ja kuulin tarinoita keikkaelämästä ja sain ohjeita yms. itsellekin. Samoin sain opastusta myös Krister Kuljulta, jonka bändi The Wantons oli ollut lämppärinä Hendrixin Helsingin keikalla.

Kavereiden oppien lisäksi ei mitään soitto-opetusta ollut, itse olen opetellut. Ekat rummut hankin Vaasan Piano liikkeestä ja ekan kitaran Unisoundista. Laitteita ostettiin myös Westerlundin soitinkaupasta.

Tiger oli nimeltään eka bändi, jossa olin mukana. Tiger soitteli lähinnä omaksi ilokseen vuosina 1972-75 mm. sen ajan hittibiisejä; Juicea, Hurriganesia, CCR:ää, Doorsia ja jokunen omakin biisi tehtiin englanniksi. Keikkailut oli lähinnä koulun eri tapahtumissa joskus.

Sen jälkeen oli useita jamikokoonpanoja. 80-luvun alun jälkeen alkoi bänditouhu vakavammin.

Vuosina 1981-83 toimi Great White Band, joka oli Tigeriä kunnianhimoisempi kokoonpano. Niin omat kuin cover-biisit olivat englanninkielisiä. Cover-vetoja mm Creamilta, Mahogony Rushilta, Eric Burdonilta ja Policelta.

Sitten oli Rocko kokoonpano 1984-87, jonka laulukieli oli suomi ja keikkoja tehtiin noin 400 kilometrin säteellä Vaasasta. Tyylillisesti oltiin aika lailla samoilla linjoilla Kolmannen Naisen kanssa, mutta ehkä oltiin hieman enemmän kallellaan rytmiblues osastoon. Perustettiin myös Rocko oy, joka myi oman bändin keikkojen ja PA:n lisäksi jonkin verran muita bändejä ja vuokrasi kalustoa.

Vuosina 1988-92 toimi Hollis Brown, joka oli hard rockia. Yhtye saavutti melkoisen menestyksen, soitettiin festareilla päälavakeikkoja ja käytiin Tavastialla yms..

Vuonna 1997 syntyi edelleen toimiva Max on the Rox.

Soittotaipaleen alkuaikoina harjoiteltiin jonkun autotallissa ja myöhemmin ex-Finlayson tehtaan tiloissa ja sitten Rock-Werstaalla. Aika paljon soittelin cover kamaa aluksi, mutta muutamia omia biisejä oli seteissä mukana jo aika alusta alkaen .

Rocko oli ensimmäinen bändi, jossa show kuvioita alettiin miettiä ja toteuttaa. Mietittiin myös vaatetusta, mutta ei mitään ihmeempiä. Valot ja PA oli käytössä mahdollisuuksien mukaan. Hollis Brown oli sitten selkeästi harkitumpaa kauttaaltaan.

Rocko osallistui Rock-SM kisoihin, mutta ei päästy finaaliin. Olikin kova taso sinä vuonna kun finaalissa kolmen kärki oli Peer Gynt, Kolmas Nainen ja Keba.

Rocko teki omakustannedemoja kaverien äänityslaitteilla ja lähetettiin niitä radioihin ja levy-yhtiöille. Ei ollut julkaisuja. Hollis Brown teki Mau Mau Musicille yhden singlen, bändin muut singlet olivat omakustanteina. Käytiin studioissa mm Vaasassa, Paraisilla ja Jyväskylän lähellä. Max on the Rox on tehty 4 cd:tä Hahdon kanssa omakustanteina. Siirrettävissä studioissa tai live-tallenteena.

Kyllähän kohokohtia oli kun Hollis Brown sai soittaa kaksi kertaa Tavastialla joista toinen kerta pääesiintyjänä. Tästä tulikin mieleen hassu sattumus. Tavastian keikan jälkeen piti päästä Intercontinentalin yökerhoon sillä seurauksella, että bussista loppui löpö hotellin mäkeen ja käynnistysapua saatiin vasta seuraavana aamuna.

Hienoja juttuja oli myös kun Hollis Brown esiintyi Provinssrockissa 1989 ja Nummirockissa 1990, nämä festivaalikeikat olivat päälavakeikkoja. Bändillä oli puhetta oli myös diilistä Poko Recordsin kanssa mutta lama-aika muutti kaiken ja diili jäi tekemättä. Bändin oli sen jälkeen vaikea motivoitua uuteen nousuun ja Hollis Brown lopetettiinkin kyllästymiseen.

Elmut yms. olivat kyllä aktiivisia 1980-90, mutta sen jälkeen alkoi ravintolat ostamaan itse musaa/bändejä ja raha muutti kuviot vieläkin kaupallisimmiksi. Keikkojen saaminen omaa musaa soittavalle bändille oli silloinkin vaikeaa. Surkein tapaus oli mm Lappfjärdissä jossa paikan pitäjä lupasi 2000 markkaa käteen jos soitetaan keikka pelkästään AC/DC biisejä mut jos soitetaan pelkästään omia, niin lippuriskikeikka…


Great White Band


Rocko


Hollis Brown

Max on the Rox