Rutja (1992-2001)

Jari Hautala (kitara), Harri Hautala (kitara), Esa Pennala (basso), Tommi Latikka (laulu 1994-> taustalaulut 1993), Jukka Hantula (rummut 1994->), Jyri Lahti (laulu 1993-1994), Janne Puskala (rummut -1994)
Tuuraajat keikoilla: Antti Asu (kitara), Teemu Vähäkangas (kitara), Jukka Kinnari (rummut)

Esa Pennala muistelee:
Bändi perustetiin thrash-bändi LitiumFeriumin hautajaisissa, jolla oltiin soitettu muutama vuosi. LitiumFeriumilla oltiin muka käyty Isonkyrön nuopparilla keikalla, mutta paikalle päästyä lemppasivat meidän pois, kun miksaaja ei jaksanut miksata niin montaa bändiä. Siitä suivaantuneena istuttiin sitten reenikämpillä ja tuumittiin mitäs tehdään, kun rässi ei myy ja naureskeltiin, että pitää alkaa soittaa yksinkertaisia ”akuankka”-kuvioita eli kolmea otetta ja siinä tehtiin sitten sillä istumalla eka biisi ”rakkauden punainen kyynel”. Siitä syntyi Rutja bändi. LitiumFeriumin ja Rutjan soittoporukka muodostui 80-luvun pouolessa välissä. Soittohomma lähtivät alulle, kun oltiin Puskalan kanssa opeteltu soittamaan heidän vanhassa talossa. Sinne tuli sitten mukaan Hautalan Jari. Bändikämppäkin vaihtui sittemmin muualle. Itse siirryin soittamaan kitaraa toiseen bändiin ja kun palasin niin oli jäljellä vain se basistin paikka, kun Hautalan Harri oli tullut toiseen kitaraan ja siinä oli Litium Ferium eli Rutjan taustaorkesteri muodostunut.

Rutjan laulut oli suomeksi ja päätetiin hommata laulaja, kun ei kehdattu suomeksi hoilottaa. Lahden Jykä tuli ensimäiseksi laulajaksi ja sillä mentiin aluksi. Sittemin rumpali vaihtui Puskalasta Hantulan Jukkaan ja taustalaulajaksi tuli Latikan Tommi, josta tuli myöhemmin sitten päälaulajakin.

Ensimmmäiset c-kasettidemot ja cd.t äänitettiin Karivoxilla (Euroviisubiisi byebye baby tekijän hoivissa). Otti meidät kuulemma sinne vähän niinkuin rentoutumisen vuoksi, kun oltiin aika erilainen porukka mikä siinä humppastudiossa yleensä vieraili. Naureskeli meille ja siellähän sitä naureskeltiin, kun aina tehtiin parissa päivässä koko homma analogisilla vehkeillä. Sitten tuli digiaika ja käytiin Saarijärvellä Hemmon hoivissa. Saatiin jotain valmistakin ja jotain jäi sitten lopuksi isosti julkaisemattakin, mutta netistähän nekin jo löytyy.

Rutjan ensimmäinen keikka oli TV-keikka, kun soitettiin Seinäjoella Resiinarallin jossain tapahtumassa rekan lavalla MTV kolmen kuvaamana. Siitä alkoi keikat, jotka olivat aluksi Pohjanmaalla. Ensimmäisestä baarikeikasta jäi mieleen Otro Romppanen, jolla tarjottiin olut Manamanan muistoksi. Siitä kierreltiin aluksi Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla kuppiloitten nurkkia. Noihin aikoihin ei ollut PA:ta oikein missään joten se piti olla aina mukana tai sitten vedetiin backlinella ja jollain laulukamoilla. Kuljetuskalustoa piti siis olla. Myöhemmin pidennettiin keikkareviiriä, kun Tommin autoon mahduttiin kaikki ja kamat peräkärryyn ja sittemmin pakulla ja peräkärryllä. Käytiin kolme kertaa Rovaniemellä ja siinä samalla Kajaani, Oulu, Kemi.

Rovaniemen ensimmäinen keikka oli ikimuistoinen, kun siellä oikeasti odotettiin, että tullaan soittamaan. Henkilökuntaa oli vastassa ja ottaneet vapaata, jotta pystyivät istuskelemaan meidän seurana. Kokki kysyi ruokatoiveet ja kokkasi sen mukaan. Juomaa oli enemmän tarjolla kuin aikaisemmissa paikoissa yhteensä. Selvisi sitten, että meidän ekaa cd.tä oli soitettu siellä jo pitkään ja porukka tiesi meidät. Tupa oli täynnä ja osa seisoi pöydilläkin. Seuraavilla kerroilla taidettiin ite seisoa pöydillä ja meno sen mukaista.

Sittemmin käytiin etelässäkin, Kouvola jäi mieleen ja jotkut Helsingin paikat, joista ehkä parhaiten Semifinal, jossa käytiin todella monta kertaa. Sattumalta tapasin Roudin viime vuonna ja piti ihan mainita, että soitin taannoin Rutjassa ja jopa muistikin, vaikka Roudilla lienee muuutama orkesteri vierailut vuosien aikana. Tavastialle ei ylletty, mutta Merimaan toimistossa esittelin joskus komiaa C-kasettiakin ”Viattoman valkoinen”. Rauman Ponytailin keikka jäi mieleen, koska ajoin kolarin sinä matkalla eli peräänajo ohituskaistalla. No takakontissa olleet putkinupit eivät menneet rikki, eikä kukaan kyytissä ollut loukkaantunut. Osa meni eri autolla tavaroiden kanssa, eikä meillä ollut kuin nupit. Tuli sitten vielä kiireempi, kun meni kolme tuntia kolaripaikalla ja Asun Antti (tuurasi Harria usein) hommasi meille jostain auton millä päästiin jatkamaan. Ehditiin Raumalle just ja just.

Festareille päästiin lähinnä pienemmille, mutta kerran silloiseen Ankkarokkiin. Provinssin klubilla soitettiin ja Kokkolan venetsialaisissa pari kertaa. Luonnollisesti soitettiin Herrasmiesrokissa, kun sitä oltiin itsekin järjestämässä. Käytiin muutamilla Pohjanmaan tanssilavoilla, joissa siihen aikaan vielä liikkui hyvin nuorisoa (Mietaa, Kasino...). Sovittiin joskus isompikin lämppäysrundi (erään Levy-yhtiön bändin mukaan) ja ensimmäinen keikka piti olla Huvikummussa Siilinjärvellä, mutta juuri ennen reissuilua siellä olltu lämppäri oli vienyt Apocalyptikalta jouhet ja järjestäjä soitti raivona, ettei ota sinne enää ketään lämppäämään ja siinä kuivui ne muutkin keikat sitten. Cmx lämppäyksiä ei tullut koskaan, joskus piti olla Tullikamarilla, mutta heidän manageri soitti ja kertoi bändin terveiset, ettei koskaan tulla soittamaan samassa paikassa, eikä soitettu.

Eräälle Suomalaiselle levyfirmalle tehtiin näyttökeikka Tampereen Pakkahuoneella, mutta sekin keikka oli aika kostea kuten muutkin ja taisi mennä aika mätöksi. Oltiin silloin YUP lämppärinä ja kysytiin voitaisiinko ottaa ehkä juoma heidän bäkkärivarastosta ja taittiin sillä istumalla tyhjätä se kokonaan, oikein lämppärin perustemppu, mutta totesivat etteivät he tarvi sieltä mitään sinä iltana joten avot.

Keikkailua ja koko palettia hoidin Ukkospoika Ry.n kautta noihin aikoihin, kun se oli vielä mahdollista ennenkuin valtiovalta puuttui asiaan. Ukkopoika ry.n kautta hoidettiin myöhemmin jotain Herrasmiesrokin asioitakin ja järjestin Ukkopoika Klubia Ylistaron tarossa. Ilman näitä virallisia kuvioita ei olisi pystynyt edes tuohon aikaan pikkubändillä keikkailemaan, kun piti maksaa PA:ta ja muut maksut. Hommassa sentään liikkuin pikkubändeilläkin vielä sen verran rahaa, jotta pystyi kustantamaan keikkailun ja lähinnä mahdollistamaan sen. Nykyään homma on vähän toista – valitetavasti. Voi noita hyviä aikoja....

Discografia:
1993 Viattoman valkoinen c-kasetti
1994 Maa ilman historiaa Demo
1994 Kirottua, Kaivattua MCD
1997 Paha Kaunis MCD
2000 Tekorajua