Mika "Koiris" Pikkusaari muistelee:

Mun osalta rock ura alkoi yläasteen kasilla kun Hapon Samuli kyseli basistia bändiinsä nimeltä Douglas. Mä lupasin mennä vaikka en koskaan ollut soittanut mitään. Kohta Samuli siirsi mut laulajaksi ja sitten kun sekään ei onnistunut niin taisin saada kenkää.

Sen verta hauskaa homma rokki kuitenkin oli, että huolimatta surullisen kuuluisan Suonenjoen mansikanpoimintareissun (tarkoitus oli poimia kitararahat, mukana myös Hiiroo (Mika Hiironniemi) ja Mäkipää) epäonnistumisesta sain rippirahoilla hommattua Hondon Les Paul -kopion.

Sitten minä (kitara), Honkolan Hannu (laulua), Myllymäen Jouko (rummut), Hakolan Reijo (basso) ja Rintalan Kimmo (kitara) perustettiin ensimmäinen oma bändi Mera. Treenattiin yläasteen musaluokassa ja Isomaan Marko teki sanoja. Niiltä ajoilta jäi mieleen biisi Painajainen jonka taidan osata vielä tänä päivänäkin. Muistaakseni tehtiin kaksi keikkaa joista eka oli Mäyryn NS:llä ja toka Kirkonkylän NS:llä. Mieleen muistuu Hakolan Reijon legendaarinen lausahdus ”Hyvähän sun on kun sä osaat ne liikkeet” kun ennen keikkaa sanoin, että sitten pidetään kova show. Ikää meillä tais olla 15-16 vuotta. Rintalan Kimmo lähti jossain vaiheessa Stakeen ja me vedettiin hetken yhdellä kitaralla.

Erinäisten kokoonpanoelämisten jälkeen Zombie Dr. (Hiiroon suosittelemana) tuli kuvioihin ja Keski- Mäenpään Markkukin löytyi muistaakseni Reijon kautta. Musa tyyli vaihtui tukkahevin kautta trash metalliin ja syntyi C.A.D. (Contend Against Disaster).

Ensimmäinen vakiintunut keikkaileva kokoonpano oli Keski-Mäenpään Markku (kitara), Yliselän Tero (basso), Patterin Seppo (rummut), ja minä lauloin ja kitaroin. Talvitien Marko (Maffe tuli) kuvioihin joissain vaiheessa. C.A.D:in kanssa eka demo Contend Against Disaster tehtiin vuonna 1990 (muistaakseni) ja sen tiimoilta tehtiin keikkaa pääosin Pohjanmaalla, ainakin Seinäjoki ja Kauhajoki muistuu mieleen. Kauhajoella oli mukana Sentencedkin, joka sittemmin ponnahti kovempaakin suosioon. Kuortaneen NS tuli myös tutuiksi useamman kertaa. Demo sai kovasti kehuja ulkomaita myöden ja Belgiassa oltiin jopa jollain metalliin keskittyneella radioasemalla demolistalla kolmantena. Taisinpa antaa puhelinhaastattelunkin kyseiselle radioasemalle muistaakseni Zombien tai Maffen kanssa.

C.A.D:in aikohin metalliskene oli kovasti voimissaan ja kirjeenvaihtoa ja lehtijuttuja tuli annettua mm. Puolaan, Portugaliin ja Kolumbiaan. Joka viikko tuli postia jostain päin maailmaa ja Belgiaan olis päästy keikallekkin Souls of Violencen jälkeen, mutta bändi oli jo hajonnut. Muistaakseni Staken Samuli ja Mika lupautuvat lähtemään C.A.Diin tuurailemaan, että oltais päästy keikkalle, mutta johonkin homma sitten hautautui kuitenkin.

C.A.D:in keikoilta ei kauheesti muista mitään, mutta kova meno oli ja Kauhajoen keikalla Pohjanmaan metallikuninkaat A.O.D:n miehetkin tuli kehumaan soittotaitoa ja menoa. Jotain lehtijuttuja tuli annettua myös kotimaanhan.

Jälkeenpäin oon kuullut, että kaikenlaisia sutkautuksia sitä on tullut heiteltyä, kuuleman mukaan Ähtärissä bändikatselmuksessa Veltto Virtanen keskeytti soiton ja sanoi, että kiitos tämä riittää niin minä olin sanonut että ”Vittu, me soitetaan vielä yksi biisi”. Pieni mutta uskollinen fanilauma pomppi, hyppi ja daivasi sen minkä kerkes.

Kesällä 1991 käytiin tekemässä toinen demo Souls of Violence joka jäi julkaisematta suurelle yleisölle kun armeija yms. -kuviot sotki nuorten miesten elämän ja C.A.D. pikku hiljaa vaan hautautui. Sen verran ehdittiin Souls of Violencea levittää, että amerikkalainen pienlevy-yhtiö Wild Rags Records olisi sitä alkanut jakelemaan jos olisi ollut rahaa.

Jumalaton Nälänhätä syntyi samoihin aikohin vähän päällekkäin C.A.D.n kanssa. Zombie Dr, Maffe Ba ja minä kitara ja laulu. JN:n kanssa heitettiin keikkaa jonkun verran, ainakin pakolliset Pohjanmaan bileet ja Helsigissä Brutal Discossa. Yksi demo Ruisleipää Afrikkaan ehdittiin tehdä ennekuin homma levisi käsiin syystä a tai b.

Parhaiten noilta ajoilta muistuu mieleen Vaasan keikka kun Kräklund Recordsin eli Klamydian Vesku tuli demon saatuaan keikalle tutkailemaan bändin livekuntoa. Minä ja Maffe oltiin kuitenkin sellaisessa kunnossa ettei muistettu edes omien biisien nimiä, niin Vesku huikki ne lavan edestä. Levytyssopimus jäi saamatta vaikka hauskaa olikin. Vaasan keikka oli muutenkin muistorikas koska sillä keikalla sain ensimmäisen kerran rokkipesää Vaasan rautatieasemalla joltain punatukkaiselta tytöltä. Valse Tristen kanssa tehtiin jokunen yhteiskeikka ja Valsen Wasky oli mukana myös demolla Etanoille Siivet -biisissä.

JN:n kanssa ollaan tehty satunnaisia keikkoja vielä vanhoilla päivilläkin ja tehtiinpä juhlavuonna 2010 toinen demokin jossa Hiiroo rummuissa ja Hapon Samuli (basso) olivat mukana. Keikoilla Jumalattoman Nälänhädän vakiokasvona bassossa on ollut aina Stenfa alias Yli-Erkkilän Teemu koska alkuperäisen kokoonpano basisti Maffe eksyi musiikkibisnekseen Ameriikkaan.

J.N:dän kanssa käydään soittelemassa ainakun pyydetään (eli 10 vuoden välein) mutta tänä vuonna taitaa olla 25. juhlavuosi niin yksi keikka ainakin pitäisi heittää.

JN ja C.A.D aikohin soitin myös sellaisessa bändissä kuin Basoklin joka oli jopa Lepakossa keikalla Suomen paskin bändi -finaalissa. Finaalissa ei kuitenkaan tullut menestystä kun muut oli paskempia. Basoklinin kokoonpano oli Petri Perämäki (laulu), Teemu Yli- Erkkilä (basso), Jyrki Etelämäki (rummut) ja minä kitaras. Basoklinin sielu oli Perämäen Petsan sanoitukset jotka muokattiin Lennon/McCartney -tyylisesti biiseiksi. Yksi demokin tehtiin joskus vuonna 1995. Petsa teki sanoja myöhemmin Coralle ja esiintyi Staken ensimmäisellä videollakin.

Jossain vaiheessa Basoklinkin alkoi kuihtumaan ja syntyi Re-Akti-o jossa oli Zombie, Stenfa, Maffe ja minä ja sillä tehtiin yksi demo joskus vuonna 1995 tai -96. Sen jälkeen sekin homma loppui ja aloin soolouralle, jonka seurauksena taitaa olla Mäkin kovalevyllä kohta yli 200 julkaisematonta biisiä ja nolla keikkaa. Joskus vuonna 2006 tehtiin Hiiroon Mikan ja Timon sekä Schrodeuksen Jarin kanssa demo nimellä Micheal O’Finn and the Bloody Popes ja levynkin biisien pohjat saatiin nauhalle mutta se on vieläkin kesken. Levyn kyllä vielä joku päivä teen vaikka henki menisi, biisejä on kyllä.


Vasen kuva ekalta Meran keikalta 16-vuotiaana Mäyryn NS:llä


C.A.D.


Jumalaton nälänhätä. Kuva: Nina Hiironniemi