Lakovilja

Snowfield: Timo Kukkola (kitara), Jilu Yli-Lahti (rummut), Harri Kallio-Kurssi (kitara), Jukka Laitila (basso)

"Proge-Lakovilja": Timo Kukkola (kitara), Jilu Yli-Lahti (rummut), Jukka Laitila (basso), Jukka Viitasaari (kitara)

Timo T.T. Kukkola muistelee:
-Syrjälän Junnun bändipiiriin mentiin akustisilla kitaroilla ja minulla oli siskon teräskielinen Landola, oli varmaankin vuosi -77. Siellä muodostui ja erottui kokoonpano Jukka Laitila, Harri Kallio-Kurssi ja TK. Soitimme ensin joissakin kansalaisopiston tilaisuuksissa kolmestaan kolmelle kitaralle sovitettuja kappaleita (Beatlesia, jne.) varmaankin puolisen vuotta akustisesti.

Aika pian sähköbändi oli jo kuitenkin pystyssä. Itse sain Hänen Leipänsä -kitaristi Antti Vuorelalta itse tehdyn esivahvistimen (äänensärkijän), joka oli kova juttu, mutta toimi vaihtelevasti.

Jossain yhteydessä Yli-Lahden Jilua pyydettiin rumpaliksi. Muistan myös yhden tilaisuuden kansalaiskoulun salissa missä myös "Mäyryn pojat" Moukari soittivat ja me ihailimme itse tehtyjä (Heikki Viitasaari) rumpuja. Treenattiin ensin Hänen Leipänsä -tiloissa kansalaiskoulun kellarissa. HL muutti sieltä pois ja me jatkoimme siellä. Sitten oltiin meidän kellarissa t reenaamassa ja aika pian siirryttiin lukion musiikkiluokkaan. Treenattiin aika paljon (monta kertaa viikossa) ja sen lisäksi viikottainen "Junnunpiiri".

Soitimme ilsuissa tosiaankin Snowfield nimellä ensin. Sitten meillä oli aika isokin keikka opistolla, jossa soitimme ainakin Eaglesin Hotel Californian, Focuksen Hocus Pocuksen, Bostonin joku biisi oli myös listoilla ja jotain muitakin kappaleita. Kansalaisopiston rehtori Harri Vehniä kannusti ja kutsui soittamaan.

Jukka Laitila muistelee:
Alun perin orkesterin nimi oli Snowfield. Ensimmäinen harjoituskämppä oli silloisen Kukkolan asuintalon kellarissa (entistä Essoa vastapäätä). Pieni betonibunkkeri, jossa pieni ampuma-aukko. Ääni sieltä kuitenkin kantautui aina kirkkorantaan saakka. Kokoonpano oli tuolloin Timo Kukkola, Jilu Yli-Lahti, Harri Kallio-Kurssi ja minä. Managerina Ari Mäenpää.

Biiseinä mm. Kansasin Carry on Wayward Son, Tabula Rasan Rakastatko vielä kun on ilta ja Kalevalan Boogie ja Mind the Fly Hunter. Basso ja kakkoskitara vaihtelivat tuolloin HK-K:n ja JPL:n käsissä. Bassoa ei kummallakaan ollut, vaan se lainattiin Timo Ristimäeltä, joka myöhemmin on ansioitunut Seinäjoen suunnalla provinssin järjestelyorganisaatiossa ja yhtenä Kauhavan Juhannusjuhlien pääarkkitehtinä.

Kellarista siirryimme yläasteen musiikkiluokkaan, josta joitakin äänityksiä tehtiin. Ovat vaan valitettavasti hukkuneet vuosien saatossa. Tuolloin biisilistaan tulivat mukaan mm. siihen aikaan hyvin suositun Kontran Maailman paras rautalankabändi ja Vaatimattomuus kaunistaa.

Snowfield -nimellä tehtiin yksi keikka ilsuissa. Suosio oli tietenkin sanoin kuvaamaton. Jossakin vaiheessa harjoittelimme myös nykyisen ala-asteen tiloissa. Oliko se ennen vai jälkeen yläasteen musiikkiluokkaa, en muista? Yksi muistikuva tuolta ajaltakin on. Silloinen(kaan) talonmies ei erityisesti pitänyt sunnuntaisoitoistamme.

Lakoviljaksi orkesteri ristittiin siinä vaiheessa, kun piti lähteä ensimmäiselle keikalle. Keikka oli sovittu Salmen Sporttiklubin tansseihin Ruonan MMS:n talolle (tunnetaan myös nimellä Nuija). Tuolloin olisimme toimineet Aarne Latvamäen orkesterin "taukoorkesterina". Solistivahvistukseksi oli treenattu Jari Mäkinen. Keikka kuitenkin peruuntui johtuen sairastapauksesta. Maailmanvalloitus tuolloin jäi haaveeksi. Se miten edellä mainittu kokoonpano muotoutui proge Lakoviljaksi, en tarkasti muista. Lienee siinäkin vaikutusta Syrjälän Junnun bändipiirillä. Tuossa vaiheessa allekirjoittanut oli Jilun kanssa aloittanut yhden sortin koulun Jaska Mäkysen oppilaina Souwareissa.

Jukka Viitasaari muistelee:
Lakovilja kypsyi uudelleen elokuussa 1979, kun Moukarin hiivuttua vuoden bändittömyyden jälkeen pääsin mukaan porukkaan. Vein Zetorin sontakärryillä kamat Laitilan vintagetupaan Salmelle. Alkoi raivokas treenaminen, aluksi varmaankin minun takiani Kestapo -nimellä. Siitä luovuttiin äkkiää ensimmäisen Ilkassa mainostetun keikan jälkeen (Gestapo). Tuotapikaa teimmekin ilsukeikan Jalasjärvelle Jaska Mäkynen & Souwarit -poppoon Transitilla, Leppämäen Teuska kuskasi ja Jaska kannusti.

Seurasi keikkoja ilsuissa (Lakovilja ilsuissa 1979, YouTube), kansalaisopiston tapahtumissa ja Rock-SM -alkukarsinnoissa Vaasassa 1980, jossa melkein pääsimme jatkoon. Huomionarvoista on ehkä, että piirsin sarjakuvat viidestä ensimmäisestä keikastamme. Niistä käy ilmi Syrjälän Juhanin bändipiirin vaikutus: Junnun säveltämiä tahi plokkaamia biisejä ja omaa matskua kuten progehtavat T.T:n Sirius (Emo ja Tiirika) tai minun Torajyvä (Krapulapaska). Käytimme muuten Moukarilta perittyä valolaitteistoa, joka sai Mäkyseltä nimityksen ortodoksinen valosöy.

Ohjelmisto muodostui vähintäänkin kaksijakoiseksi: oli rock´n rollia (Johnny B. Goode), uutta aaltoa (Kirjoituksia kellarista) ja hardrockia (Gettin´tighter) ja toisaalta äärimmäisen rankkaa instrumentaaliprogea, kuten King Crimsonin Red, (YouTube: Red & Breathless: live premieres in Finland 1980!) ja jonkinlaisena liennytyksenä Camelin Song within a Song. 1980 lopulla yhtye hajasijoittui ympäri isänmaan.

Peräti 27 vuoden keikkatauon jälkeen palattiin kuhinalavoille 2007 (YouTube: Lakovilja Reunion gig 7/21/2007). Yhä raikasivat T.T:n ja JV:n erityyliset instrumentaaliprogekitaroinnit JL:n laulavien bassolinjojen ja Jilun tarkkojen rumpurytmien tukemana. Laulua oli kahdessa kappaleessa…