TT-Band

Esa Kivimäki (rummut), Jari Majalahti (basso), Perttu Hemminki (urut), Tomi Taira (kitara, laulu), Markus Ania (kitara, laulu), Vesa Ania (trumpetti, laulu), Ari Antila (kitara, laulu), Tapio Kankaanpää (saksofoni)

Esa Kivimäki muistelee: Oma polkuni tähän mainioon nuoruusajan bändiimme kulki jota kuinkin näin: Kurikan urheilukentälle johtavan tien varressa olevassa talossa jonkin aikaa treenailleesta Extacy-nimisestä bändistä jäi kitaristimme Kari Rintamäki pois, ja basistimme Jari Majalahti ja minä, rumpali, otimme oitis yhteyttä Perttu Hemminkiin, joka muistaakseni sen suuremmitta voiteluitta onneksemme liittyi mukaamme. Hetikohtapian otimme yhteyttä laulaja-kitaristiksi kaavailemaamme Tomi Tairaan, jolle ei onneksemme myöskään tarvinnut sen suurempia voitelurahoja maksaa. Tuolloin taidettiin elää 70-luvun puoltaväliä?

Seuraavat onnistuneet ja niin ikään hienot kiinnitykset olivat kitaristi/laulaja Markus Ania, ja jonkun ajan päästä laulaja ja trumpetisti Vesa Ania. Suurella ilolla tervehdimme myös sittemmin sitä, että saimme riveihimme myös kitaristi/laulaja Ari Antilan.Tästä jonkun ajan päästä kokoonpanomme kasvoi aina sextetiksi asti saksofonisti Tapio Kankaanpään liityttyä mukaan. (Salmelan Matti taisi vain käydä parissa treeneissä, mutta Tapiohan oli mukana muutamalla keikallakin). Bändi on totellut matkan varrella ainakin kolmea nimeä: Tomi Tairan Yhtye, TT-Band ja TT-Sextet.

Bändin musiikillinen linja oli osin nostalginen, mutta myös sen ajan tarkkaan harkittuja populääri-kappaleita kelpuutettiin ohjelmistoon.

Soittimia hankittiin eri tavoin. Itse sain ensimmäiset Drum Mate merkkiset rumpuni isäni silloisen musiikkiliikkeen kautta. Ensimmäiset laulukaapit tehtiin itse. Kurikkalaiselta Justus-bändiltä ostettiin sittemmin Hagströmit kuusikanavaisella vahvistimella ja neljällä kovaääniskaapilla. Kurikan nuorisoklubista tuli treenipaikkamme ja päämajamme sekä eräänlainen viihdekeskus.

Ensimmäinen keikka
Kurikan Kantakrouviin emme vielä silloin päässeet ikämme puolesta asiakkaiksi, mutta esiintymään kylläkin. Sittemmin tehtiin keikkoja monenlaisilla tantereilla. Mietaalla ja Lusan Hallilla useitakin, jokusia myös naapurikunnissa (Mietaalla eräänä vuonna mm. avajaiset, uusi vuosi ja päättäjäiset). Ensimmäinen tavoite oli päästä esiintymään, vaikka vain koulun bileisin, mutta hetken päästä jaoimme taukotilan - siihen aikaan toki vaatimattoman - muun muassa Ronnie Österbergin ja Pekka Rekhardin kanssa, jotka soittivat illan ykkösbändissä muistaakseni muun muassa Freemanin joukoissa, Vaasalaisen Zotchin jäsenet tulivat myös tutuiksi mainioina soittajina ja mukavina kavereina. Oppia saatiin.

TT-Band on sittemmin tehnyt yhden nostalgiakeikan yhdessä nuoruusaikojemme kahden muun bändin Jytä-Feelixin ja Fobian kanssa entisessä Kurikka-Hotellissa, josta siitäkin jäi paljon hyviä muistoja. TT-Band haluaakin lämpimästi kiittää silloisia tukijoukkojaan, kavereitaan ja keikoillamme käyneitä musiikin ystäviä hienoista hetkistä, jotka jäävät muistojemme helminauhaan.

Tärkeää oppiaikaa

Perttu Hemminki muistelee: 70-luvun jälkipuolisko oli nuorisobändien kannalta Etelä-Pohjanmaalla paitsi uraa uurtavaa myös hiukan ankeaa aikaa. Jos teki kunnianhimoisesti pelkästään omia biisejä, ei todennäköisesti päässyt keikalle lähintä nuorisotaloa isommille areenoille. Se oli sääli, mutta ajan henki.

Lähtökohtainen oletus oli, etteivät koulupojat osaa tehdä tehdä kovinkaan kiinnostavaa musiikkia. Bändien itseluottamuskin oli tässä suhteessa aika heikko. Vasta vuosia myöhemmin alkoi tulla rohkeutta myös omintakeisempaan ilmaisuun.

TT-Bandin jäsenillä oli kuitenkin yhteinen näkemys sen suhteen, että keikoille halutaan päästä. Tekemisessä oli myös kunnianhimoa. Se ilmeni muun muassa siten, että aika paljon treenattiin stemmalauluja. Kappalevalinnoissakin oli särmää. Yleisön läsnäolo ja palaute oli tärkeää, jotta harrastus pysyi hengissä.

Tavanomainen tanssimusikkii ei saanut meitä pauloihinsa. Tosin 16-vuotiaina Kurikan Kantakrouvissa soitimme kyllä tanakasti humppaakin.

Itselläni oli lukioaikoina jonkin verran sävellyksiä/sanoituksia - ehkä muillakin - mutta en nähnyt järkeväksi ehdottaa niitä bändimme ohjelmistoon. Ne olivat heikkolaatuisia harjoitustöitä eivätkä olisi istuneet kokonaisuuteen. Kannatti pelata varman päälle.

Saatoimme olla sovitusten suhteen liiankin varovaisia. Meillä oli bändissä erinomaisia nuoria soittajia, ja sitä kautta olisi ollut edellytyksiä laittaa enemmänkin omaleimaisuutta peliin. Mutta oma osaaminen arvelutti. Hauskanpidon puolella oli kuitenkin luovuutta, enkä muista erimielisyyksiä olleen bändin sisällä koskaan.

Mikä tärkeintä, soittotaito hioutui noina muutamina vuosina melko hyväksi. Nuorena oppii nopeasti.

Eiköhän me vielä yksi nostalgiakeikka tehdä. Vähintäänkin kotibileissä,.jossain lakeuden laidalla. Jos niin tapahtuu lupaamme laulaa - vaikkei sitä kukaan taatusti toivokaan - Esan kanssa duettona Vilho Vartiaisen kappaleen "Nuoruusmuistoja".

"Tsahh, tsahh"! sanottiin pari kertaa mikkiin, ja niin oli soundcheck chrystal clear.