Pohjanmaan syke - Botnia Beat

Julkaistu alkujaan "Provinssirock - Ihmisten juhla" - kirjassa vuonna 2000

"Veri valuu kynästä paperille; hiljaisen elämän kuoleva pulssi" (Latvis).

Ensimmäinen Botnia Beat-nimeä kantava julkaisu ilmestyi nelisivuisena syyskuussa 1986. Lehdykkä oli selkeästi nimetty "Vaasan läänin kehittyvän musiikin yhdistys r.y.:n äänenkannattajaksi". Lehden toimittamisesta vastasivat Mikko Puska, Jorma Salovaara ja Risto Vuorinen. 

Samoihin aikoihin Vaasan läänin taidetoimikunta julkaisi Raija Nummijärven päätoimittaman "Pihalla" julkaisun, joka jatkoi edesmenneen Lakeuden kutsu -lehden linjoilla; runoja ja valokuvia sekä musiikki-, teatteri-, kuvataide-ja mielipideartikkeleita.

1985 Nuorisovuoden jälkeensä jättämä krapula oli herättänyt lukuisia ajatuksia ja tekoja, joille toivottiin foorumia läänin sisällä myös jatkossa. Kemun, Vaasan Welmun, läänin taidetoimikunnan ja läänin nuorisolautakunnan yhteistuumailu synnytti idean yhteisestä poikkitaiteellisesta ilmaisjakelulehdestä. Taidetoimikunta myönsi projektiin ensi alkuun avustusta 10 000 markkaa ja läänin nuorisihteeri Erik Häggman otti aktiivisen roolin yhteistyökoordinaattorina ja headhunterina. Lehden ensimmäiseen toimituskuntaan valittiin edellämainittujen lisäksi Welmu-aktiivi Kari Saarimäki Vaasasta ja Kauhajoen Kunnallislehden nuoriso- ja musiikkipalstan avustaja Jarmo "Latvis" Latva-Äijö Kauhajoelta.

"Totuushan on aina vain enemmän tai vähemmän subjektiivinen tapa suhtautua todettuun elämään. Kun joudumme eettisten arvojen maailmaan, keskelle sellaisia käsitteitä kuten hyvä ja paha, totuus, valhe, kostonhimo, kateus ja anteeksianto, rakkaus - kohtaamme kaiken suhteellisuuden ja ongelmallisuuden. Mikä on oikein tietystä näkökulmasta ei välttämättä ole sitä kaikille. Asiat muuttuvat ja saavat erilaisia merkityksiä ja painotuksia kun ne irrotetaan asiayhteydestä. Ei ole pysyvää, standardia; normit ja asenteet muuttuvat. Ne olisi kyettävä uudelleenarvioimaan tilannekohtaisesti", kirjoitti enteellisesti lehden ainoaksi työntekijäksi vastavalittu päätoimittaja Latva-Äijö syksyllä 1987 lehden kolmosnumerossa.

Botnia Beat oli merkittävä julkaisu monellakin tapaa. Ensinnäkin lehti kokosi sateenvarjonsa alle eri taiteenalojen ihmisiä koko läänin alueelta. Ilmestyi mm. kirjallisuus-, kuvataide-, sarjakuva-, heavy- ja jazz -erikoisnumerot, järjestettiin valokuva- ja sarjakuvakilpailuja, eri alojen läänintaiteilijat saivat palstatilaa ja olipa Botnia Beat Non Stop -festivaalin lisäksi jopa Botnia Beat Beauty-kauneuskisoja (BBB misseiksi valittiin Heidi Riikonen 1987, Mari Lammi 1988 ja Eeva Luikku 1989). Avustajina kunnostautuivat erityisesti kulttuurikriitikko Pekka Luhta ja jazz- ja elokuvatoimittaja Marita Nyrhinen, sekä lehden ilmoitusmyynnistä ja taitosta vastannut Jorma Salovaara.

Toiseksi lehden levikki (25 000-40 000 kpl) ja oikeinkohdistettu jakelu (mm. elmut, nuorisotilat, tanssipaikat, koulut, musiikkiliikkeet) tekivät siitä merkittävän mielipidevaikuttajan myös Vaasan läänin ulkopuolella.

Kolmanneksi lehden harjoittama kolmikantainen kulttuuridarwinistinen toimituspolitiikka (Huoneentauluina "Vain aktiivisimmat saavat palstatilaa", "Saa kritisoida jos todistettavasti itse tekee jotain" ja "Kun vastatuuleen kusee niin silmille pärskyy") aktivoi ja provosoi monenkirjavaa joukkoa "vapaa-aikamyönteisen toimintalehden" avustajiksi, opponenteiksi ja levittäjiksi.

"Botnia Beat oli radikaali lehti, jonka jutut eivät aina olleet "sopivia", mutta nuorten oma ääni lehdessä kyllä tuli esille"
(Läänintaiteilija Pertti "Veltto" Virtanen).

Ankaran ja jopa fyysisesti henkilötasolle asti menneen palautteen saamiseksi ei varmaankaan olisi tarvinnut kirjoittaa legendaarisia To Beat Or Not To Beat- pääkirjoituksia taikka julkaista suositulla Piiskaa & Porkkanaa palstalla pelkästään ironialla ja sarkasmilla väritettyjä palautteita. Tai nostaa siinäkään määrin esille esim. Greenpeace, Amnesty, YAD ja Seta-järjestöjen toimintaa taikka siviilipalvelusta, eläinten oikeuksia, anarkistisia pienlehtijuttuja ja underground sarjakuvaa kuin mitä lehti teki. Lehti ei myöskään ollut mikään nurkkakuntainen pohjalainen musiikkilehti, sillä läänin elinkelpoiset bändit, studiot, elmut ja musiikkitapahtumat olivat jo muutaman numeron jälkeen kalutut loppuun, eikä kritiikittömään kehumiseen langettu - varsinkin kun joka vuosi pyrimme saamaan mielipidelehtitukea (jota ei koskaan myönnetty).

Vanhoja numeroita selatessa pistää silmään palstatilan määrässä Kolmas nainen, Klamydia, Manic Toys, WDM, Elvis Breznev, Valse Triste, PMA ja Sammas. Viimeksi mainitusta lehti teki levynjulkistamisartikkelin peräti kaksi ja puoli vuotta ennen levyn julkistusta! Melko ylpeänä voi todeta, että Botnia Beat oli muutaman asian suhteen aikaansa edellä jopa kansainvälisesti, sillä lehdessä julkaistiin kaiketi Suomen ensimmäiset Spin Doctors, Mazzy Star ja Victoria Williams artikkelit. Eikä pidä unohtaa Nalle Virolaisen laatimaa kohua nostanutta "Moderni primitivismi" artikkelia (ja siitä seurannutta Provinssirock esiintymistä), joka osaltaan aloitti valtavan tatuointi- ja lävistystrendin maassamme.

Lehden taloudellisten toimintaedellytyksien lamaannuttua Kemun konkurssin myötä on Botnia Beatin perinteitä jatkanut Seinäjoen elävän musiikin yhdistyksen (Selmu) aikaan massiivisella levikillä toimittamani Provinssirock-festivaalilehti ja erittäin suositut Internet-sivut. Onhan kitkaton tiedonkulku jäsenistölle ja festivaalikävijöille ollut aina festivaalijärjestäjän kunnia-asia. Festivaalin ensimmäiset webbisivut ilmestyivät toimittamaani ja ylläpitämääni Rockdataan jo syksyllä 1994.

Jarmo "Latvis" Latva-Äijö
Päätoimittaja 1987-

Julkaistu alkujaan "Provinssirock - Ihmisten juhla" - kirjassa vuonna 2000