Ari Saari muistelee:

Soittaminen alkoi Halsualla 1960 sedän Lefima rumpusetillä, joka oli ollut aikoinaan isäni käytössä Rytmi Pojat yhtyeessä. Soitin sedän porukassa pari kertaa, mutta kun kyse oli vanhasta tanssimusiikista meikäläisen Ginger Baker tyyliä jäljittelevä sangen runsas tulkinta ei pelimanneja ymmärrettävistä syistä miellyttänyt.

Toinen setäni Pekka Kellokoski ja serkkuni Hannu Hotakainen antoivat ohjeita kitaran soittamiseen ja sain ylipuhuttua isäni hankkimaan minulle akustisen venäläisen Sonja kitaran. 40 markkaa oli hinta ja kielet olivat kahden sentin korkeudella otelaudasta. Kukaan ei osannut kertoa, että kaulan istutuskulmaa olisi saanut säädettyä.

Raimo (Rexi) Kero antoikin sitten minulle, 12-vuotiaalle klopille, Kiviahon musiikista kotiin kokeiltavaksi käytetyn Ibanez stratocaster kopion, jonka isäni sitten kävi maksamassa. Hintaa oli 120 markkaa.

Sitkeä omin päin harjoittelu toi sen verran tulosta, että perustettiin ensimmäinen bändi "Red Dragon" Jouko Antereen (basso) ja Ari Oravaisen (rummut) kanssa. Harjoituskämppää ei saatu mistään, joten muutimme bändin nimeksi "Fresh Pray", jotta pääsimme gospelin siivellä treenaaman Kokkolan kirkon kellariin, lähinnä Creamin ja Rollareiden biisejä. Kokkolassa paikallisia esikuva olivat mm. Raimons, Axis ja Rexi ja Napoleon.

Keski-Pohjanmaan musiikkiopistossa Hannu Annala oli kitaransoiton opettajani, mutta en saanut suoritettua kitarassa kuin 1/3 kurssitutkinnon, koska soitto- ja teoriatunnit olisivat olleet perjantaisin - sehän ei sopinut, koska olin ottanut pestin Taina Alangon tanssiyhtyeestä ja keikoille lähdettiin jo iltapäivällä.

Solaris yhtye perustettiin samoihin aikoihin ja treenattiin ensin Laasasen Jari perheen leikkimökissä, mutta sitten päästiin Salmelan Repan pihasaunasta kunnostettuun tilaan, joka oli pieni mutta akustiikkalevyillä vuorattu ja siellä oli lämmitys. Oli mahtava mesta.

Solaris kokoonpanolla käytiin Rock-SM skaboissa Seinäjoella 1979, mutta siinä vaiheessa armeija ja solisti Harri Hautalan eroaminen kokoonpanosta sotki kuviot pahasti. Ullakon Veijo tuurasi Harria ja Asialan Pete oli ollut jo jonkin aikaa basistina.

Omia biisejä alettiin jalostamaan kokoonpanolla Ari Oravainen (rummut), Jari Laasanen (koskettimet, laulu), Pasi Panula (basso) ja Ulf Huhta (kitara, laulu). Yhtyeen nimi oli "Mielikummitus" Ufan isoveljen (Kristian) bändin mukaisesti (siitä Kristianin alkuperäisestä bändistä muotoutui sitten Wigwam). Rock-SM skaboissa käytiin Helsingissä, joskaan ei pärjätty.

Keikkapaikkoina oli kaikki mitä ikinä keksittiin, nuorisoseurojen talot, Himangan urheilutalo, Kokkolan nuoristolo, Ruotsalon NS jne.

Hannulan Texi myi joitain keikkoja Kirkan bändille ja Kirka hommasi Solariksen Suosikin kesäkiertueelle Ronski Gangin kanssa, mutta armeijaan piti mennä joten Peten pikkuveljen bändi Villie and the Vocals suositeltiin meidän tilalle - siitä bändistä tuli sittemmin Claudia ja vaikka mitä.

Myös levytyshommissa oli epäonnea. Kirka järkkäsi tuolloin Solarikselle myös mahikset valita parin eri levy-yhtiön väliltä ja valittiin Kari Pöyry Photosonic, joka lopetti hommat ennenkuin ehti kunnolla edes aloittaa.

Etelä-Pohjanmaalle ajauduin Rexi ja Napoleon yhtyeen jälkeen. Ensin Harri’s Four ravintolabändiin, josta sitten porilaiseen Purema yhtyeeseen. Tämän jälkeen olin Juha-Matin yhtyeen basistina ja sitten päädyin Seinäjoen Kaupunginteatteriin rumpaliksi ja myöhemmin kitaristiksi.

Seinäjoelle kotiuduttua minä, Timo Ristilä, Hannu Jouppi ja Pete Asiala osallistuttiin nuorten Jazz-orkestereiden kilpailuun. Sitten tuurasin eri kokoonpanoissa mm. Bigboy, Raimo Erkinheimon ja Matti Välimäen orkesteri. Lisäksi toimin KEMU ry:n kitaransoiton opettajana ja soitinmyyjänä & -huoltajana Musiikki Järvenpään liikkeessä.

1980-luvun puolivälissä tein kahden levyn sopimuksen Arizone sooloartistina Megafone Recordsille, mutta vain single Kyllä pikkuveli tietää / Siellä soi Rock & Roll Music ehti ilmestyä ennenkuin levy-yhtiö meni nurin.

1980-luvun lopulla perustin Juha Saarisen ja Harri Ala-Kojolan kanssa Botnia Blues Projectin, johon liittyivät myöhemmin kitaristi Ari Antila, basisti Petri Välimäki ja kosketinsoittaja Pekka Marjanen. Kokoonpanon nimi muuttui jossain vaiheessa muotoon The Blueprints. Tässä soittivat väliaikaisesti mm. Kai Jokiaho, Mika Mäkimantila, Teemu Tolonen. Levyttäneessä kokoonpanossa lauluhommia hoitivat Joppe Palovaara ja Minna Hirvijärvi.

1980/90-luvun vaihteeseen osui yhteistyö Suomessa silloin soittaneen brasilialaisen Rosanna & Zélia duon kanssa kasettijulkaisun merkeissä.

Soittamisen ohessa tarina jatkuu mm. oman Skittapalvelut pienyrityksen puitteissa (mm. studio ja soitinhuolto), sekä soitinmyyjänä & -huoltajana Top Sound liikkeessä.