Harri Perkiö muistelee:

Musiikkia olen kuunnellut aina ja olen ollut kaikkiruokainen, koska kaikki mikä kuulosti korvissa hyvältä kiinnosti. Soittohommani alkoi joskus 1974, kun Hurriganes ja varsinkin Albert Järvinen räjäytti tajunnan.

Ensimmäinen sähkökitarani oli Eko merkkinen, tuo joka näkyy tuossa kuvassa. Sillä yritin heittäytyä musiikin ihmeelliseen maailmaan, mutta... vasurikitarat olivat kortilla ja oikeakätisillä oli vasenkätisen hankala soittaa. Jossain välissä jokunen vasenkätinen kitara ilmestyi Seinäjoen soitinkauppaan ja sieltä ostin Ibanez Roadstarin. Olihan se sitten juhlaa vetää. Sittemmin kitaroita on ollut roppakaupalla. Tämänhetkiset sähköiset kepit on Telecastereita.

Ensimmäinen bändi, jonka kanssa kävin keikalla oli nimeltään Black Sunday. Se oli cover-bändi. Tämä tapahtui 1980-luvun alussa. Olin soittanut toki jo aiemminkin sekalaisissa kokoonpanoissa, mutta keikkoja ei tehty.

Sitten punkin vanavedessä soitin melodista Yö-yhtye tyyppistä musaa N.C.B. kokoonpanossa.

Seuraavaksi syntynyt Carisma oli minulle tärkeä kokoonpano, jossa löysin oman tyylini ja kehittyminen soittajana alkoi. Soitimme progerokkia.

Paluu rokimpaan tapahtui Krawatts yhtyeen riveissä. Bändi oli kunnianhimoinen oman tyylinsä kehittäjä ja varsinkin alkuperäisellä trio-kokoonpanolla homma nousi välillä aikamoisiin musiikillisiin sfääreihin 1980-luvun puolivälissä.

Krawattsin ohella olin Teatteri yhtyeessä. Teatteri soitti uutta aaltoa ja omia biisejä. Meininki keikoilla oli aikamoista ja sain laittaa luovuuteni kehiin kahteen erityyliseen bändiin, jotka molemmat imponoivat minua silloin.

Soitin myös matkan varrella Eva Braun Experience yhtyeessä ja Seppo Ahosen liidaamassa Parrasvalot kokoonpanossa.

Sitten tuli muutto Vaasan kun Hollis Brown kasattiin 1988. Tässä hardrock kokoonpanossa soitin kaksi vuotta. Oli kovaa nostetta, teimme Maumau Music levy-yhtiölle singlen ja pitkäsoittokin piti pykätä, mutta miehistön vaihdokset muuttivat suunnitelmia kokoajan. Hieman oli levoton meininki, mutta Pärnu Jazz-88, Provinssirock -89 ja Nummirock -90 olivat mieleenpainuvia päälavakeikkoja. Samaten mieleen on jäänyt pari Tavastian keikkaa ja Vaasan leipätehtaan keikka, jossa Sielun Veljet toimivat meidän lämppärinä.

1990 lähdin sitten Tampereelle, jossa on ollut useita kokoonpanoja ja soitto jatkuu edelleen.