Jarmo "Jamppe" Ojala

Jönesit, Barock, Dakota, Ultima Thule, Dakota, Devil's Delight, Delight, Project 1, Eva Braun Experience, Jonah Vex, Sammas, JP & His Damehunters....

Jamppe muistelee...
Ensimmäinen koskaan itseostamani levy oli Elviksen Golden Hits, mutta sitten kun mä kuulin Black Sabbathin ensimmäisen levyn niin ajattelin että nyt taivas aukesi.

Rummuilla aloitin. Vähän hämärän peitossa on mikä oli se alkusysäys, mutta olin neljäntoista ikäisenä kesätöissä ja olin päättänyt että säästän ja syksyllä syntymäpäivälahjakseni ostan rummut. Niin myös tapahtui. Yhden rumputunnin otin ennen rumpujen hankintaa. Tuurin Markku antoi perusopetuksen. Hänellä oli Ammattikoulunkadulla Viihde-Kolmio ohjelmatoimisto.

Seinäjoen Soitinkauppaan menin sitten tukko seteleitä taskussa, että tällä rahalla rummut. Puskan Olli oli siellä hommissa ja päästiin sopimukseen. Se oli punainen sekasetti, pikkutomissa oli erilainen pintakuvio kuin muissa. Pakettiautoon kannettiin japanilaiset Sarai merkkiset ja ajettiin Koulukadulle. Asuttiin ensimmäisessä kerroksessa ja omaan huoneeseeni ne kasasin ja aloin paukuttamaan. Ei mennyt kauaakaan kun Muilun Martti, koulun rehtori tuli yläkerrasta, että "nyt olisi suotavaa, että rummut jonnekin muualle".

Asukkailta siinä tiedusteltiin ja autotalliin rummut sitten vietiin kun oltiin sovittu tietty aika päivästä kun sai soittaa. Siellä autotallissa yksikseni soitin pitkän aikaa luurit päässä ja Duxin kelamankalta tuli tavaraa korviin. Ensimmäinen biisi jonka opettelin oli Zappaa, The Mothers Of Inventionin Help I'm a rock, Freak Out tupla-albumilta. Pirun pitkä biisi ja biittikomppi. Sitten kun muutaman vuoden olin paukutellut niin rumpaliesikuvaksi nousi Zeppelinin John "Bonzo" Bonham. Aivan ehdoton rumpali. Toinen kova oli Deep Purplen Ian Paice. Tosin minä en oo mikään tekniikkarumpali vaan lujaa, väärin ja halavalla.

Bänditouhu alkoi siitä kun naapuritalossa asui Paavolan Aki, jolla oli basso ja kitaristi Ojalan Olge tuli kerran kopistelemaan autotallin ovelle kun sieltä kuului rummunpauketta. Ja sitten Olgen kotona ulkorakennuksessa treenattiin. Tämä Jönesit oli mun eka yhtye. Ikää meillä oli 16, 17 ja 18 vuotta. Puolet ohjelmistosta oli omaa tuotantoa. Bändissä ei ollut lainkaa laulajaa. Oliskohan meillä ollut vain yksi keikka jossain ilsuissa kun bändistä melko pian muodostui Barock. Sen kanssa kiersin niin kauan kuin se oli kivaa. Setissä oli silloin Baddingiä, Hurriganesta, Steppenwolfin "kitchen for the running" ja tietysti Kalle Kiwes Blues Bandin Tammilehdon Pekan eli Topi Sorsakosken kynäilemä Rasvis kappale.

Seuraavaksi tuli Dakota. Siihen sattui hyvät soittajat ja hyvät tyypit yhteen nippuun. Kun oltiin Kojoa lämmittelemässä Törnävällä niin Jukka Orma oli aivan kuumana Koivulan Hannuun, että tottavie mikä kitaristi. Ja ensimmäisessä Provinssissa soitettiin ja Tuomari Nurmion kanssa Vaasassa. Dakota ei ollut perusrokkia vaan ohjelmisto oli Hendrixistä Earth, Wind & Fireen, sellaista funk-soul-bluesia omalla otteella.

Tämän jälkeen oli Ultima Thule joka oli oikeastaan progea. Vieläkin ihmettelen miten progeen hairahdin, mutta tulipa kokeiltua ja kyllähän sekin jonkin aikaa taittui.

Oli kaikenlaista sutinaa ja suhinaa. Täällä oli kova meno 70-luvulla ja mielestäni enemmän bändejä kuin nykyään. Ei oikein kaikkia kokoonpanoja saa mieleenkään. Rock bändistä progebändiin ja progebändistä bluesbändiin. Taisi Devil's delight olla ennen Loppela Blues Bandiä. Loppelan Matti oli siinä kitaristina. Kun Loppela lähti pois niin sitten se oli pelkkä Delight. Kokkolassa voitettiin jokin nuorison taidetapahtuma kun bändissä oli Haaviston Juhani, Haakanan Vesa, Viitasaaren Jari toisessa kitarassa ja Luomalan Kari bassossa. Esiinnyttiin myös Provinssirockissa 1981.

Suikin & Rayan treeneissäkin kävin jonkun kerran, olikohan silloin nimellä Bestsellers Orchestra. En ollut riittävän kurinalainen ja lopetin. Suikin bändissä soitin studiossa jonkun nauhoituksenkin, ainakin vedettiin Kate Bushin Wuthering heights, ei se levylle mennyt, missähän lie tallenne.

Tähän väliin taisi osua se kun ennen Sammasta soitin Ristilän Jessen kanssa kahdestaan. Mulla oli rytmikone, Rolandin TR-808 ja Ristilän Jaska oli ite tehnyt sekvensserin ja syntetisaattorin. Kauppiksella oli Rock-SM karsinnat. Ristilän Timppa oli tuomaristossa. Se meidän keikka oli semmoinen, että verhot aukesivat mutta ketään ei näkynyt ja musiikki alkoi soimaan. Me oltiin verhojen takana, biisi loppui, verhot meni kiinni ja musiikki loppui. Tultiin sitten verhojen raosta pokkaamaan yleisölle ja poistuttiin. Ristilä oli että tämä Project 1 ehdottomasti jatkoon, mutta ei päästy. Oli liian kokeellista.

Yksi tähtihetki on ollut se kun olin Geisha bändin videolla olin merirosvopäällikkönä. Oikea papukaijakin oli lainassa. 80-luvun puolivälissä kasattu Sammas oli pitkäikäisin kokoonpano missä olen soittanut. Siinä soitin 7 vuotta. Sampo-Passio levyä tehtiin hartaudella pitkään ja äänitykset kahteen kertaan. Sammaksen kanssa oltiin Levyraadissakin. Yhtyeen tähtihetki oli Provinssirockin päälavalla. Silloin toisia rumpuja soitti Joupin Hannu.

Sammaksen kanssa yhtä aikaa oli Eva Braun Experience. Perkiön Harri kitaroi ja Ojajärven Artsi oli bassossa. Tämän bändi olisi hienoa saada vielä kasaan. Jossain välissä soitin Jonah Vexin uudelleensyntymä kokoonpaniossa. Vaaranmaan Timppa oli kitarassa, Ahosen Seppo lauloi, Merimaan Pasi oli bassossa ja minä rummuissa. Tehtiin keikkaakin Underground baarissa 90-luvulla.

Paljoa ei ole dokumentteja tallessa. Muistojen unholassa, missä lie pahvilaatikossa varastokellarissa saattaa joitain kasettiäänityksiä olla. Harmittavasti valokuvat Eva Braun Experiencen Latorallikeikasta tuhoutuivat kun Seinäjoen maantiepyöräilijöiden arkistot menivät vesivahingossa.

Viimeksi olen soittanut JP & His Damehunters kokoonpanossa. Loppuvuodesta 2015 ilmestyi rockabilly-vaikutteiselta bändiltä Low road levy, joka sai hyvät arvostelut. Mukana oli Jukka Järvenpää, Ismo Joonala, Matti Takala ja Vesa Kaivo-Oja.