Fortune

Asko Komsi (kitara, laulu, sävellykset & sanoitukset), Jari Siljamäki (basso, taustalaulu), Harri Haikonen (rummut)

Asko Komsi muistelee:

Isä oli saanut joskus 70-luvulla Lapista huonekalukoijareiden myyntireissulla käytetyn akustisen Landola-kitaran jossakin vaihtokaupassa. Kitaraa ei saanut kunnolla vireeseen ja kielet olivat noin 2 cm irti otelaudasta mutta kun luvattiin että saan paremman jos osaan soittaa "Tiikerihain" niin verta sormet vuotaen sen opettelin soittamaan. No, eihän siitä uutta kitaraa tietenkään noin vain saanut vaan ensin piti kesätöillä tomaatteja lajittelemalla itse hankkia ne rahat siihen. Kotiin tuli sitten ensimmäinen sähkökitara: halpa surkea Gibson SG kopio Seinäjoen Musiikki Järvenpäästä. Surkea ja kankea Landola jäi maalaistalon poikien huoneen seinälle roikkumaan odottamaan seuraavaa "taistelijaa". Seuraavaksi sillä leikki innokkaasti seitsemän vuotta nuorempi sälli, häjyveli ja hummeripoika eli muuan Kari Komsi alias Simo Ralli. Sähkökitara ilman styrkkaria on tietenkin yhtä turha kuin ne kuuluisat paavin pallit. Vahvistimeksi keksin koittaa tätieni vanhaa putkiradiota ja sehän toimi eikä soundikaan ollut paha! Elektroniikasta ja vempaimista kiinnostuneena laitoin diodin vahvistimen sisäänmenoon ja, avot, ensimmäinen äänensärkijäkin oli valmis. Rock!

Tuli Hurriganes, Deep Purple, Black Sabbath yms. Ja innostus musiikkiin kasvoi. Hurriganesia ja Danny Showta pääsi jopa Teuvan Nuorisoseuralle katsomaan. Silloin oli vielä rock-bändin saapuminen keikalle vielä kova juttu ja aiheutti kuhinaa! Ja olihan sitä itsekin aivan täpinöissä noiden keikkojen jälkeen. Teuvalais-Kauhajokinen bändi Compositae oli Markku Suksen & Co. hieno porukka joka soitti Teuvalla useissa illanvietoissa ja sitä isojen poikien soittamista käytiin myös ihailemassa. Vaikka itsellä ei ollut varaa levysoittimiin saati levyihin niin avuksi tuli samalla luokalla oleva Jari Siljamäki ja hänen sisaruksensa joilla oli noiden bändien levyjä ja niitä käytiin Jarin luona kuuntelemassa. Aikahan oli vielä sellainen että rockia kuuli radiosta vain pari tuntia viikossa ja Radio Luxenburg kuului huonosti jos ollenkaan. Jari asui keskikoulun vieressä joten jopa välitunnit saatoi viettää siellä kuunnellen "Smoke On The Wateria" yms. Jarilla oli myös kunnon kitara (Arian Stratocaster kopio) ja vahvistin joten pikku hiljaa siitä alettiin yhdessä kopioida mitä noi muut soittaa. Itse kun olin aloitteleva kitaristi niin Jari valitsi soittimeksi basson. Koska olin Komsin koulun kovaäänisin laulaja (opettaja: "laula hiljempaa") niin laulajan rooli tuli luonnostaan. Bändistä 2/3 oli valmis! Eihän Hurriganesissakaan ollut kuin kolme soittajaa! Joku sitten vinkkasi että Perälän oma sankari Harri Haikonen voisi haluta soittaa rumpuja. Mies tuli vierailulle, hankki rummut ja se oli siinä. Niin Fortunen noin 3 vuotinen mutta kunniakas taivallus alkoi. Vuosi oli todennäköisesti 1974.

Fortune nimi tuli varmaan siitä että se oli positiivinen, sen aikaisen moderni, rokahtava, ja sen pystyi sanomaan englanniksi ja suomeksi. Kuviteltiin ehkä että nimi olisi positiivinen enne ja nimen pitää tietenkin olla englanninkielinen ("humppaa me ei soiteta!"). Ei me myöskään tiedetty toista bändiä jolla olisi ollut tuota nimeä aikaisemmin.

Treenitilat löytyivät Jarin vanhempien ulkokartanolta ja Jarin vanhemmat ostivat vielä kitara- ja bassokaapit sekä legendaariset Hagströmin laulukamat (mikseri-vahvistin ja 2 harmaata kaiutinkaappia) ja pari mikkiä jalkoineen. Ikuisesti olen kiitollinen Jarille ja Jarin vanhemmille siitä tuesta mitä he antoivat harrastuksillemme. Niin kuin kaikki bändit tietää, hyvä treenikämppä on kuin toinen koti. Siitä sitten bändimme alkoi harjoitella ja häiritä Vappu-kulkueita ja vieressä olevan kirkon kirkonmenoja ikkunat auki vahvistimet täysillä (sanomista tuli). Rippikoulukin meni siinä joka tauolla Jarin treenitiloissa harjoitellessa. Repertuaariin kuului tietenkin kaikki sen ajan rock klassikot "Johnny B. Good:ista" ja "Paranoid:ista" aina "I Will Stay:hin" yms. Beatles, CCR, Eddie Cochran, Juice, Hurriganes, Deep Purple, Black Sabbath, Steppenwolf olivat kaikki kovia. Kaikki opeteltiin korvakuulolta (soinnut, soolot ja sanoitukset) ja mankan "record-nappula" oli tulilla aina kun radiosta sattui tulemaan rockia. Muistaakseni keikoilla meidän oma versio biisistä "Brand New Cadillac" oli jopa jonkinlainen "hitti".

Keikkoja oli sitten lähinnä keskikoulun ja lukion "Ilsuissa" (illanvietto) sekä Teuvan Nuorisoseuralla. Mitään laulumonitorointeja ei ollut (et oikeasti juuri kuullut mitä lauloit), miksausta ei varsinaisesti ollut ja vehkeistä otettiin kaikki irti eli on se varmaan ollut aikamoista sekameteliä mutta kaikilla oli hauskaa - ja sai soittaa! Tyylistä ja brändäämisestä ei ollut tietenkään tietoakaan vaan arkikuteet Jussipaitoineen päälle ja lavalle. Jostakin hankittiin kuitenkin itse koottava elektroninen valourkujen rakennussarja joka kuunteli musiikkia ja vaihteli kolmen värillisen 100W halogenilampun valoja musiikin tahtiin. Meillä oli siis myös mahtava "valoshow" vaikka systeemi oli niin surkeasti suojattu että yksikelaiset kitaramikit ottivat hirveästi häiriötä siitä (sirinä).

Ilmeisesti ei me ihan surkeita oltu! Musa-lehteen sai siihen aikaan lähettää demokasetteja ja niin mekin tietenkin täytimme Maxell C60 kasetin omilla ja parilla muiden bändien biisillä ja jäimme odottamaan jännittyneenä arvostelua. Kauan piti odottaa mutta oltiin me ylpeitä kun kommentit numerossa 11/77 olivat suhteellisen positiivisia: "Ja Fortunestakin voidaan sanoa, että jos intoa ja viitseliäisyyttä vain löytyy, on silläkin vielä melkoisia lupauksia väläyttelevä tulevaisuus edessään [Gabriel oli se toinen arvosteltu bändi]".

Sitten kun useammat Ilsut oli soitettu ja biisit oli jo takaraivossa niin keksittiin vähän hauskuuttaa itseämme sillä että vaihdettiin vähän soittajia (basisti kitaristiksi yms), laitettiin kokoonpanolle joku uusi hurja nimi ("Earthquake" tms.) ja ei kun soittamaan taas seuraaviin Ilsuihin. Tätä jatkui aina noin vuoteen 1977 asti. Palkkioita keikoista ei tietenkään kukaan maksanut ("artisti maksaa") ja bändi itse sai roudata, säätää ja hoitaa keikat tietenkin alusta loppuun saakka. Teuvan kunnan nuorisoasiainhoitaja taisi kerran kovan kinuamisen jälkeen maksaa 100 markkaa. Se meni nopeasti keskustan grillin lihapulliin ja muusiin.

Ja sitten tulivatkin kokoonpanoon uudet muusikot, uudet biisit ja tietenkin uusi nimi: Max