Jukka "patata" Ojaniemi muistelee:

Nyt tulee jotain tajunnanvirtaa ja mitä muistan, olen soittanu niin mones kokoonpanos yhtäaikaa, osa ollut pitkäaikaisia, jotkut lyhyitä tuurauksia, levytyksiä, projekteja... Rummut ja perkussiot genrenä pop, jazz, rock, latin... Tämä nyt ei tuu kovinkaan loogisessa aikajärjestyksessä... eipä tuo soittelijan tie ole aina niin loogista ollutkaan...

Rummut ja Matti Oilingin ABC- kirjan sain 13- vuotiaana. Jalasjärvinen itseoppinut rumpali Mauno Koski (Suomen Kansallisoopperan lyömäsoittajan Jukka Kosken isä) auttoi alkuun. Häneltä saaduilla taidoilla soitin jo alaikäisenä tanssikeikkoja, jouduinpa joskus ajamaan autoakin.

Ensimmäinen ohjattu rock-kokoonpano oli Oulunkylän Pop- jazz -kesäleirillä 1970-luvun alussa, bändin liidarina toimi Seppo "Basti" Sorvali (Sorvalin Upin veli. Opiskelin 1970-luvulla lähes joka kesä ja vielä 1980-luvun alussakin "Ogelin" Pop- jazz- leireillä. Sieltä sain haluamaani opetusta, ohjattua bändisoittoa, nuotinlukua, musiikinteoriaa ja läksyjä koko talveksi. Aluksi kuljin leireillä yksin, jokakesäiseksi matkaseuraksi liittyi myös nuori jalasjärvinen kitaristi Jaakko "Joose" Tammelin. Periaatteessa olen Oulunkylän Pop- jazz -kesäleirien, Sibelius-Akatemian jazzleirien, Jyväskylän konservatorion ja Jyväskylän Pop- jazz -koulun kasvatti.

Vaarini veli tai serkku, Walter O Wilson (O= Ojaniemi) oli myös rumpali. Hän asui Seattlessa Amerikoissa, oli kuuluisan rumpalin Gene Krupan oppilas ja kaveri. Waltteri soitteli siellä omassa kokoonpanossaan soittokeikkoja. Walter hoiteli myös Suomen ja länsirannikon kulttuurinvaihtoa, mm. Reijo Taipale ja pop- jazz -kesäleirien rumpumaikkani Kauko E Saari ovat yöpyneet Walterin kodissa. Suomen keikoillaan hän innostui, kun sukulaispoikaki soittaa rumpuja ja lähetti monia vaikeasti saatavia pop-rock-jazz-rumpukouluja joululahjoina mulle Suomeen.

Ensimmäisiä omia kokoonpanoja oli Kanalan Aamu, rock- pop- kokoonpano Jalasjärvellä. Yhtye toimi keskikoulu/lukioaikoina jotain n. 1972- 1974. Kokoonpano oli Jaakko "Joose" Tammelin (kitara, laulu), Kari Ojala (basso, laulu), Jukka Matti Pihlaja (komppikitara, laulu) ja minä Jukka "Justus" Ojaniemi (rummut, laulu). Keikkailtiin koulun ilsuissa ja konventeissa; Karvialla, Kurikassa ja oli meillä jokunen lavakeikka. Joose väänsi Elviksen Jailhouse Rockista Ponurokin ja eka "Rehupiikles-biisi" sai alkunsa. Joose plokkas levyiltä basso- ja kitaraosuudet ja opetti ne muille, rumpuosuudet plokkasin itse. Joose harjoitutti bändille sovittamansa basso-, kitara- ja laulustemmat. Hän oli kova työmyyrä ja joutui vasenkätisenä kitaristina kääntämään kaikki sointuotteet itselleen uusiksi eri oppimateriaaleista. Joosen kova työ, treenaaminen, opiskelu ja musiikillinen lahjakkuus alkoivat näkyä hänen soitossaan ja sovittamisessa.

Sitten oli Wäiski & Wernerit Peräseinäjoki-Seinäjoki -linjalta joskus 1973-1974 eli syksy/talvi meni pop-rock -tanssibändissä, jonka kokoonpano oli Wäiski Alanko (kitara, laulu), Veikko Alanko (basso, laulu) , Ahonen (kosketinsoittimet, Ahosen Ramin veli, etunimi unohtunut ) ja minä Jukka Ojaniemi (rummut). Bändi oli suosittu ja sillä oli tosi paljon hyvähintaisia lavakeikkoja ke, pe, la, su -iltoina, jäin pois kun menivät kapakkaan 6-7 iltaa/viikossa, minä yritin suorittaa lukiota.

Tämän jälkeen oli Justus-kokoonpano Kurikassa. Justus oli pop-rock-tanssibändi, johon siirryin suoraan yo-kirjoituksista keväällä 1976. Kun Kari "Kallu" Ratavaara ja Ylevän Mussu lähtivät inttiin, niin bändi toimi triona: Jussi- Pekka "Justus" Koskiranta (basso, laulu), Timo Kivistö (kosketinsoittimet, laulu) ja minä Jukka "Justus" Ojaniemi (rummut, laulu) - jalasjärviset kutsuu mua vieläki Justus-nimellä. Tehtiin paljon kapakkakeikkoja Jalasjärvi-Kurikka-Kauhajoki -akselilla 6-7 päivänä viikossa. Muutin asumaan suureen maailmaan - Kurikkaan, Kivistön Timpan kodin vintille. Pop-jazz -leirille pyysin bändistä kahden viikon loman. Tästä alkuperäisestä Justus-kokoonpanosta kehkeytyi paljon myöhemmin hurviton tanssi- ja show-kokoonpano Veli Hopeat, jossa soitin perkussioita. Veli Hopeitten ohjelmaan kuuluivat suositut rock- ja samba-show -osuudet... koulutin bändistä oman samba-batucada ryhmän. Jossain yksiyisbileissä aloitimme illan skiffle-kokoonpanona. Veli Hopeissa Koskirannan Justus oli korvattu lahjakkaalla kitaristi-laulaja Ari "Arska" Kivistöllä. Arska veti makoisia pop-rock-sooloja ja hoiteli bändin äänentoistot ja valot.

Sitten tuli intti 1977-78 ja muutto Jyväskylään opiskelemaan. Opiskelin Jyväskylän yliopistossa lastentarhanopettajien koulutuksessa, Jyväskylän konservatoriossa ja myöhemmin myös Jyväskylän pop- jazz -koulussa. Jyväskylässa soitin todella monissa kokoonpanoissa konsalla, yliopistolla, kaupungin teatterissa, Jyväskylä big bandissa ja Konservatorion big bandissa ja monissa isoissa ja pienissä jazz- kokoonpanoissa. Tuolloin soittot ja keikat siirtyivät jazz-latin painotteiseksi. Suomalais-kelttiläis-kansanmusapohjaista pop-rock-jazz -viritteistä musaa soitin uusitussa Fyyra Lyyra kokoonpanossa. Yhtye oli Jyväskylän vastine Piirpaukkeelle.

Sitten tuli paluumuutto Pohojammaalle jossain 1980-luvun alussa. Kauhajoella toimin päiväkodin johtajana. Siellä silloisen Kauhajoen musiikkikoulun rehtori Ritva Kuoppamäki (rumpali Sami Kuoppamäen äiti) pyysi mua aloittamaan paikkakunnalla rumpujensoiton opetuksen. Alkoi soittokeikkojen lisäksi sivutoiminen opetustyö, joka myöhemmin lisääntyi Kauhajoen kansanopiston Pop-jazz -linjalla. Olin mukana perustamassa ko. linjaa, jolle itse Klaus Järvinen antoi "siunauksen". Olen kouluttanut monia pop-, rock- ja jazzrumpaleita reilusti yli 20 vuotta. Joskus 1980-luvun alkupuolella kokosin rumpuoppilaistani samba-batucada ryhmän Concha Rio, johon lisättiin myös tanssijattaret, teimme paljon karnevaalikeikkoja 1980-luvun sambabuumin myötä. Opiskelin myöhemmin luokanopettajaksi, Jyväskylän yliopiston opettajien musiikin erikoistumisopinnot tein Lahdessa. Lahden opintojen jälkeen meni noin 10 vuotta monia viikonloppuja ja kesäviikkoja Lahden kansanopistolla, kun koulutimme opettaja-kitaristi Ari-Jukka Katajiston kanssa musiikkiin erikoistuvia opettajia rock-, pop-, blues- yms. bändisoitossa. Jyväskylän yliopiston musiikkitieteen laitoksen dosentti Pekka Kuokkala toimi kurssin vetäjänä ja tykästyi meidän jokapäiväisiin ilta- ja yöjameihimme.

Sitten lisää joitain pop/rock -kokoonpanoja, joita muistuu mieleen... Los Töpsels kokoonpano oli jotain 1992-94. Kokoonpano soitti rock & pop-musaa ja koostui Kauhajoen kansanopiston pop-jazz -linjan oppilaista mm. Anssi Känsälä, Pekka Männistö, Minna Tasanto, Juha Kullas, Aki Sipilä, sitte oli kitaristi Pasi Hiidenniemi?, kaveri joka soitti myöhemmin Hanhiniemen Perunateatterissa ja minä "patata" Ojaniemi perkussioissa kun oppilaat pyysivät opettajansa bändiin. Keikkailtiin Seinäjoella, Kauhajoella yms. Tasanton Minnaa pyysin myöhemmin isoon ja silloiseen maailman pohjoisimpaan Los Salseros Sinceros- salsa conjuntoon laulusolistiksi.

Rehupiikles kiinnitys tuli joskus 1994 kun Tammelinin Joose hälytti mut tuurauskeikalle, joka kesti 3-4 vuotta... Soitin kokoonpanossa ne hulluimmat menestysvuodet "Kassu Hautapakkana" rummuissa ja perkussioissa vuorotellen, riippuen pääsikö toinen rumpali Pitkäkosken Ilkka eli Unski keikalle vai ei - jos Unski soitti rumpuja, niin olin perkoissa. Joskus hoitelin yksin rumpusetillä keikat. Keikkoja oli 300 kpl vuodessa pahimmillaan. Soitin rummut/ perkussiot Rehupiiklesin 3-4 ekalla levyllä. Tunnetuin levy Noiruttu Pohojammaa myi kultaa. Kyrönjoki tuluvii -levy menestyi myös.

Poltimme ittemmä sitte aikalailla loppuun rehukuvioissa ja bändi nostettiin telakalle. En lähteny enää uusiin Rehu-kokoonpanoihin. Mulla oli omat salsa- ja jazzkokoonpanot jo rehuaikana ja halusin keskittyä niihin. Tuli Hesperian talvikarnevaalit yms. keikat Hesoissa, Espoossa, Vaasassa, eteläisellä Pohojammaalla, länsirannikolla, Keski-Pohjanmaalla yms., jotka työllistivät perustamaamme isoa Los Salseros Sinceros -salsakokoonpanoa.

Rehupiikles-pohjalta Alatalon Wennu kokosi oman kokoonpanon W.A.B. eli Wennu Alatalo Band. Kokoonpanossa oli Wennu Alatalo (kitara, laulu), Anna-Kaisa Alatalo (laulu), Timo Ristilä (koskettimet), Jokke Kaivo-Oja (kitara), Mika Lilja (rummut), Jukka "patata" Ojaniemi (perkussiot) ja Petri Välimäki (basso). Bändi soitti Wennun ja Anna-Kaisan säveltämiä ja sanoittamia biisejä suomeksi. Teimme jokusen keikan. Bändi toimi 1997- 98 ja teki kaksi levyä, Ilo ja ikävä sekä Ujomies.

Vuonna 1991 KEMU ja Vaasan läänin taidetoimikunta myönsivät mulle työskentelyapurahan Kuubaan Havannaan. Menin sinne opiskelemaan perkussioita, kiertelin siellä eri bändien mukana keikoilla ja sain oppeja alan mestareilta. Mulla oli esim. Kaustisten kursseilta tuttu Havannan Yliopiston musiikkilaitoksen johtaja Olavo Alen ja Jukka Syrenius bandin silloisen rumpalin Esko "Rusina" Rossnellin yhteydet (tein Syreniuksen Jusun kokoonpanossa kaksi kesäkiertuetta perkussionistina ), niin pääsin "kuvioihin" sisään nopeasti. Tutuksi tuli mm. kuuluisa "Songon isä", Jose Luis Quintana eli Chanquito (Los Van Van -kokoonpanosta tunnettu timbalero) ja monia muita lahjakkaita muusikkoja.

Tein myös Sami Pitkämö-Antti Kleemola -yhteyksistä tutussa kauhajokisessa isossa Setä Suuttuu -kokoonpanossakin joitain keikkoja perkussioissa. Tässäkin oli tyypillinen esimerkki musakuvioista - rumpuoppilaani Jani Luoma, joka oli kehittynyt ammattilaisten tasolle, pyysi mukaan keikoille. Nykyään Jani on myös tunnettu kitaristi.

Vuonna 1999 sain Opetushallitukselta stipendin ja suoritin Bretton Hallissa Englannissa Write an Opera - level 1 opinnot ja tein pop-rock-gospel -orientoituneen koululaisoopperan oppilaitteni kanssa Kauhajoella Sanssin koululla näytetyönä Royal Opera Housen Education -osastolle ja vuonna 2000 suoritin Lontoossa Write an Opera Level 2 -kurssin. Näytetyöni sai hyvät arviot Lontoossa. 2014 toimin Sibelius Akatemian Seinäjoen osastolla puolisen vuotta projektipäällikkönä, kiersin eri kouluilla ohjaten oppilaita ja opettajia Englannista omaksutuilla metodeilla. Projektin lopussa monilla kouluilla oli itse tehtyjä ja itse sanoitettuja ja sävellettyjä musiikkinäytelmiä ja konsertteja. Musiikinopetuksessani on aina ollut vahvasti rytmi mukana, bändisoiton opetuksessa olen käyttänyt vahvasti vanhaa rock- ja blues- musiikkia, olen kannustanut myös improvisaatioon.

Mulla on ollut onnea pysyä työllistettynä soittohommissa normaalin kouluopetuksen, keikkojen ja rumpujensoiton (Kauhajoen musiikkiopiston ja Kansanopiston pop-jazz -linja) opetuksen lisäksi, kun oon soittanu erilaisissa genreissä ja olen osannu lukea lappuja. Lisäksi perkussioita soittamalla olen voinut olla mukana eri projekteissa ja erilaisissa genreissä, sekä erilaisissa tanssimusa-, viihde-, rock-, pop-, jazz-, latin-, salsa- ja samba- kokoonpanoissa. Olen yksi DAF eli Drummers Association of Finland ry;n perustajajäseniä (eka vpj). DAF on rumpalien yhdistys, joka oli "Ogelin" rumpumaikan Kauko E Saaren idea ja haave. Yhdistys julkaisee Viidakko Rumpu -nimistä lehteä, järjestää koulutusta ja erilaisia tapahtumia. DAF täyttää just 30 vuotta ja on pohjoismaissakin ainutlaatuinen yhdistys. Kauhajoelle ja Suupohjaan olemme perustaneet paikallisen DAFin vastineen Suukon eli Suupohjan kolistajien ei-ekisteröidyn vapaaehtois- elimen, joka toimii SUMU ry;n alaisena. Olemme järjestäneet rumputapaamisia, koulutusta ja harrastamme aktiivista musavinkkausta.

Nyt eläkeläisenä muistoja kyllä riittää niin Kuubasta, eri kiertueista Suomessa ja ulkomailla. Aktiivisina jatkavat omat lapset, joista vanhin tyttäreni toimii musiikkiluokan opettajana, vanhempi poikani on rumpali, hän opiskeli mm. muusikoksi ja soittaa erilaisissa gospel-kokoonpanoissa yms. Nuorin poikani on Sibelius-Akatemian jazz -linjalta valmistunut basisti, säveltäjä, sanoittaja, tuottaja. Kaikki kahdeksan lastenlastani ovat innokkaita rummuttajia, joku on jo ilmoittanut, että hänestä tulee muusikko... osa haluaa olla prinsessa ja rumpali! Oma ikäluokkani alkaa osin hyytyä, itte kyllä treenaan rumpuja ja perkussioita, tutkin ja opiskelen vielä innokkaasti corona-viruksesta huolimatta. Meillä piti olla maailman pohjoisimman, Vaasassa pesäpaikkaansa pitävän ison Los Cubatas -salsakokoonpanon 20-juhlavuosi, monia muitakin keikkoja on peruuntunut, mutta mulla on haave ja tavoite vetää ainakin 75 vee asti... ja sitte, sen jälkeen ...teen comebackin!!!

Ps. Patata-nimen sain kuubalaisilta muusikoilta Kuubassa yuca-perunasta, jukka=yuca, eivät osaa sanoa kahta konsonanttia, niin siitä tuli yuca. Yuca-peruna on maukasta ruokaa, alkujaan Yucatanista Meksikosta.